Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Ivalojoki virtaa läpi kultapitoisen maan



Lähes 200 kilometrin pituinen Ivalojoki virtaa alkulähteillään, lähellä Norjan rajaa, tasaisena kangas- ja jänkämaastossa.


Pitkällä taipaleella jokeen yhtyy sieltä täältä pieniä puroja ja jokia. Vähitellen joki voimistuu, ja pian Kutturan kylän jälkeen sen ilmekin muuttuu.

Kolmenkymmenen kilometrin matkalla rannat nousevat jylhinä jopa usean sadan metrin korkeuteen ja matkalla on kymmeniä koskia. Ivalojoen kultamaat sijoittuvat tälle Louhiojalle asti jatkuvalle alueelle.

Karun ja luonnonkauniin kulta-alueen jälkeen joen matka jatkuu tasaantuvassa maastossa kohti Ivaloa ja Inarijärveä.

Näin kuvaa valokuvaaja Pekka Luukkola Ivalojokea, jonka hän on nimennyt Kultajoeksi. Hän teki kymmenen vuoden aikana sen kulta-alueelle seitsemän kuvaus- ja tutkimusmatkaa ja julkaisi työnsä tulokset Otavan kustantamana valokuvateoksena.

Ivalojoen kymmenet kosket pauhaavat tänäkin päivänä samalla tavalla kuin ne ovat kultaryntäyksen aikoina ja aina pauhanneet.

Aika on tehnyt tehtävänsä ja patinoinut vanhan kullankaivun jäljet maastoon sopeutuviksi. Niitä ei välttämättä edes huomaa, ellei osaa etsiä tai osu sattumalta kohdalle, kirjoittaa Luukkala.


Nulkkamukkan kultalöytö

Noin 130 vuotta sitten tehtiin Ivalojoella kultalöytö, josta alkoivat sen jälkeiset kultaryntäykset joen irtokultaa vaskaamaan.

Lihrin retkikunta löysi 40 kilometrin nousun jälkeen Louhiojan lähettyviltä koevaskauksessa maaperästä kultaa niin paljon, että sen kaivaminen olisi kannattavaa. Kultaa löytyi Nulkkamukka-nimisessä paikassa. Sinne pystytettiin vuonna 1987 asiasta kertova muistomerkki.

- Ivalojoen kulta on irtokultaa, ja sen rikastuminen on tapahtunut viimeisen jääkauden aikana. Samaa prosessia tosin on ollut olemassa myös kaikkien aiempien jääkausien aikana. Nämä aikaisemmat kultahiekat ovat vielä viimeisen aikana lajittuneet, kertoi geologi Hekki Pankka Geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen aluetoimistosta.

Ivalojoki virtaa granuliitti-nimisen kivilajin halki. Tämä kivilaji on läpikäynyt erittäin korkean lämpötilan ja paineen. Itse granuliitissa oleva kulta on todennäköisesti juonikultaa.

- Lapin huuhdontakulta sen sijaan on rikastunut raskaana kivilajien rakoihin ja syvennyksiin, joita vaskaajat pitävät parhaina kullan löytöpaikkoina. Siksi ne putsataan hyvin tarkkaan.


Appisjoen kulta-aarre

Myös Luukkalaa, kuten monta muutakin Appisjoen kävijää, kiehtoo edelleen tarina joen suulle kätketystä kulta-aarteesta. Moni on sitä etsinyt, vaan ei kukaan vielä löytänyt.

- Illalla tein tutkimusmatkan lähimetsään mielessäni tarina Appisjoen aarteesta. Tyhjin käsin jouduin kuitenkin katselemaan Appisjoen ylle nousevaa usvaa, joka korostui pohjoistaivaan luomassa vastavalossa, kuvaa Luukkala.

- Vuosisadan vaihteessa Gabriel Annanpoika Aikio eli Annan Kaapi rakensi Appisjoen suulle hirsitalon. Tila oli alueen kullankaivajille tärkeä muonanhankintapaikka, mutta jäi myöhemmin autioksi.

Tarina kertoo, että myydessään kullankaivajille muonaa Annan Kaapi vaati maksun aina kullassa. Myydessään kerran 700-päisen porotokan hän kätki kullan lähimetsässä olevaan piilopaikkaan. Sairaana ollessaan hän kertoi piialleen Annille kullan olevan Kultalaan johtavan polun varressa, kahden ison kiven välissä.

Kun Kaapi kuoli, Anni kävi tutkimassa paikkoja ja löysikin kahden kiven välistä pilkottavan painavan esineen, joka oli kuparikattilan reuna. Hän pelästyi ja juoksi pois peitettyään ensin kuopan.

Vasta vanhana hän kertoi asiasta pojalleen, mutta tämä ei aarretta kuitenkaan etsinyt. Appisjoen aarretta ei tiedetä kenenkään tähän mennessä löytäneen.

Ivalojoki, Kultajoki, on säilynyt niin puhtaana luonnonjokena, kuin joki yleensä voi Suomessa säilyä. Sitä eivät ainakaan toistaiseksi uhkaa teollisuus, eivät ympäristömyrkyt eikä syanidi.

STT-MH
3.3.2000


Kotimaa -sivulle