Ivalojoki virtaa läpi kultapitoisen maan
Lähes 200 kilometrin pituinen Ivalojoki virtaa alkulähteillään, lähellä Norjan rajaa, tasaisena kangas- ja jänkämaastossa.
Pitkällä taipaleella jokeen yhtyy sieltä täältä pieniä puroja ja
jokia. Vähitellen joki voimistuu, ja pian Kutturan kylän jälkeen
sen ilmekin muuttuu.
Kolmenkymmenen kilometrin matkalla rannat nousevat jylhinä
jopa usean sadan metrin korkeuteen ja matkalla on kymmeniä
koskia. Ivalojoen kultamaat sijoittuvat tälle Louhiojalle asti
jatkuvalle alueelle.
Karun ja luonnonkauniin kulta-alueen jälkeen
joen matka jatkuu tasaantuvassa maastossa kohti Ivaloa ja
Inarijärveä.
Näin kuvaa valokuvaaja Pekka Luukkola Ivalojokea, jonka hän
on nimennyt Kultajoeksi. Hän teki kymmenen vuoden aikana
sen kulta-alueelle seitsemän kuvaus- ja tutkimusmatkaa ja
julkaisi työnsä tulokset Otavan kustantamana
valokuvateoksena.
Ivalojoen kymmenet kosket pauhaavat tänäkin päivänä samalla
tavalla kuin ne ovat kultaryntäyksen aikoina ja aina
pauhanneet.
Aika on tehnyt tehtävänsä ja patinoinut vanhan kullankaivun
jäljet maastoon sopeutuviksi. Niitä ei välttämättä edes
huomaa, ellei osaa etsiä tai osu sattumalta kohdalle, kirjoittaa
Luukkala.
Nulkkamukkan kultalöytö
Noin 130 vuotta sitten tehtiin Ivalojoella kultalöytö, josta
alkoivat sen jälkeiset kultaryntäykset joen irtokultaa
vaskaamaan.
Lihrin retkikunta löysi 40 kilometrin nousun
jälkeen Louhiojan lähettyviltä koevaskauksessa maaperästä
kultaa niin paljon, että sen kaivaminen olisi kannattavaa.
Kultaa löytyi Nulkkamukka-nimisessä paikassa. Sinne
pystytettiin vuonna 1987 asiasta kertova muistomerkki.
- Ivalojoen kulta on irtokultaa, ja sen rikastuminen on
tapahtunut viimeisen jääkauden aikana. Samaa prosessia tosin
on ollut olemassa myös kaikkien aiempien jääkausien aikana.
Nämä aikaisemmat kultahiekat ovat vielä viimeisen aikana
lajittuneet, kertoi geologi Hekki Pankka Geologian
tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen aluetoimistosta.
Ivalojoki virtaa granuliitti-nimisen kivilajin halki. Tämä
kivilaji on
läpikäynyt erittäin korkean lämpötilan ja paineen. Itse
granuliitissa oleva kulta on todennäköisesti juonikultaa.
- Lapin huuhdontakulta sen sijaan on rikastunut raskaana
kivilajien rakoihin ja syvennyksiin, joita vaskaajat pitävät
parhaina kullan löytöpaikkoina. Siksi ne putsataan hyvin
tarkkaan.
Appisjoen kulta-aarre
Myös Luukkalaa, kuten monta muutakin Appisjoen kävijää,
kiehtoo edelleen tarina joen suulle kätketystä kulta-aarteesta.
Moni on sitä etsinyt, vaan ei kukaan vielä löytänyt.
- Illalla tein tutkimusmatkan lähimetsään mielessäni tarina
Appisjoen aarteesta. Tyhjin käsin jouduin kuitenkin
katselemaan Appisjoen ylle nousevaa usvaa, joka korostui
pohjoistaivaan luomassa vastavalossa, kuvaa Luukkala.
- Vuosisadan vaihteessa Gabriel Annanpoika Aikio eli Annan Kaapi rakensi Appisjoen suulle hirsitalon. Tila oli alueen kullankaivajille tärkeä muonanhankintapaikka, mutta jäi myöhemmin autioksi.
Tarina kertoo, että myydessään kullankaivajille muonaa Annan
Kaapi vaati maksun aina kullassa. Myydessään kerran
700-päisen porotokan hän kätki kullan lähimetsässä olevaan
piilopaikkaan. Sairaana ollessaan hän kertoi piialleen Annille
kullan olevan Kultalaan johtavan polun varressa, kahden ison
kiven välissä.
Kun Kaapi kuoli, Anni kävi tutkimassa paikkoja ja löysikin
kahden kiven välistä pilkottavan painavan esineen, joka oli
kuparikattilan reuna. Hän pelästyi ja juoksi pois peitettyään
ensin kuopan.
Vasta vanhana hän kertoi asiasta pojalleen,
mutta tämä ei aarretta kuitenkaan etsinyt. Appisjoen aarretta
ei tiedetä kenenkään tähän mennessä löytäneen.
Ivalojoki, Kultajoki, on säilynyt niin puhtaana luonnonjokena,
kuin joki yleensä voi Suomessa säilyä. Sitä eivät ainakaan
toistaiseksi uhkaa teollisuus, eivät ympäristömyrkyt eikä
syanidi.
STT-MH
3.3.2000
Kotimaa -sivulle
|