Kunnissa työsarkaa naisjohtajuuden edistämiseksi

Hallintotieteiden maisteri Liisa Westman väitteli viime lauantaina Joensuun yliopistossa sukupuolen merkityksestä johtajan työlle ja uralle.

Westman haastatteli vuonna 1996 naispuolisia kunnan- tai kaupunginjohtajia, joita oli tuolloin 26.

Naisten johtamissa kunnissa asui silloin yli miljoonaa suomalaista, joista kokoomusjohtoisissa kunnissa oli 70 prosenttia, sosialidemokraattisjohtoisissa 23 prosenttia, keskustalaisissa 5 prosenttia ja ruotsalaisen kansanpuolueen kunnissa 2 prosenttia.

Kaikista Suomen kunnista kokoomuslaiset ovat vallassa 28 kunnassa, demarit 60:ssa ja ruotsalainen kansanpuolue 33 kunnassa.

Politiikka näkyi naisjohtajien suhteissa tasa-arvotyöhön. Kokoomuslaisia arvoja edustavat naisjohtajat korostivat yksilöllistä urakehitystä. Sosialidemokraateilla oli valttina yhteisvastuu ja hyvinvointivaltio.

Keskustalaisissa kunnissa korostettiin jo saavutettua tasa-arvoa työelämässä. Sukupuolella ei nähty enää olevan suurta merkitystä.
- Se mitä naiset kertoivat työstään ja urastaan osoitti kuitenkin toista, Westman sanoo.

Maaseutuyhteisöissä sukupuolierot näkyivät voimakkaammin työelämän käytännöissä kuin kaupungeissa ja teollisuuspaikkakunnilla.

- Silti Keski-Suomeen keskustalaisjohtoinen Uuraisten kunta valitsi ensimmäisen naiskunnanjohtajan. Ja keskustalaisissa kunnissa naiskunnanjohtajia on eniten. Vaikka suhteessa kaikkiin keskustalaisiin kuntiin määrä on vain 6 prosenttia.

- Jos keskusta haluaisi lähteä edistämään naisten asemaa kuntien johdossa, heillä puolueena olisi siihen suurimmat mahdollisuudet, Westman arvelee.

Maksajalla ei ole päätösvaltaa

Suomalaiset naiset ovat yhä vähemmistönä kuntien ja kaupunkien johtajissa, vaikka maksavatkin 40 prosenttia kuntien verotuloista.

- 60-70 prosenttia kuntien henkilökunnasta on naisia. Ja mitä korkeammalle hierarkiassa mennään sitä vähemmän naisia näkyy.

Poikkeuksena Westmanin mukaan on Helsingin seutu, kuntaryväs Keski-Suomessa, ruotsinkielinen rannikko ja saaristo. Lisäksi johtaviin asemiin päässeitä naisia löytyy muutamasta kunnasta ympäri Suomea.

Vuonna 1996 ainoastaan 30 kaikkiaan 452 kunnanjohtajasta oli naisia eli 6,6 prosenttia. Tilanne ei ole kovin kaksinen vielä vuonna 2000:kaan. Tutkimuksen tekijän Liisa Westmanin mukaan naisten prosenttiosuus johtajista on nyt 7,5 .

- Tasa-arvolaki on erittäin tarpeellinen. Se edellyttää paitsi kiintiöitä, myös yli 30 henkilön työpaikoille tehtäviä tasa-arvosuunnitelmia.

Westmanin tutkimuksessa ainoastaan neljässä kunnassa oli erillinen tasa-arvosuunnitelma. Useissa kunnissa tasa-arvoasiat oli liitetty vuosisuunnitelmiin. Se täytti lain kirjaimen, mutta ei käytännössä toimi.

Tasa-arvolain vuoksi naiset otetaan nykyisissä kunnanjohtajavalinnoissa tasavertaisiksi hakijoiksi. Valintaprosessissa sukupuolella on kuitenkin edelleen merkitystä.

- Tasa-arvolaista kielteisimmät kommentit tulivat keskustalaisista kunnista, myönteisimmät sosialidemokraattisista kunnista ja kaikilta niiltä naisilta, jotka ovat olleet pitkään johtajina ja huipulla.

Puolestapuhujat näkivät, että lainsäädäntö on kehys työelämän parantamiseksi. Kun todellinen tasa-arvo saavutetaan, voidaan kiintiöistä luopua.

Empaattisia, upeita naisia

Westmanille jäi tutkimuksesta sellainen tunne, että erityisesti suomalaisten naisten elämäkokemus toi kypsyyttä johtaa työyhteisöjä.
- Suomalainen naisjohtajuus korostaa empaattisuutta ja henkilöjohtamista.

- Meillä on vaiettu sukupuolikysymyksistä suomalaisessa johtajuudessa, samoin yleensäkin johtajuutta koskevassa kirjallisuudessa. Sukupuolisuus on kuitenkin rikkautemme, ihana asia elämässä.

Westmanin tutkimuksen mukaan naista ei pidä verrata mieheen, sillä mies ei voi olla se normi, josta yhteiskunnan säännöt luodaan.

Kunnallispolitiikassa monet naisjohtajat ovat vuosien varrella oppineet tietämään, mikä on ns. sallittu tapa puhua ja toimia poliittisissa ympyröissä.

- Yhä edelleen naisen pitää kontrolloida käyttäytymistään oman sukupuolensa edustajana. Työhuoneen sisustuksella, ulkonäöllä ja pukeutumisella on vaikutusta työssä pätemiseen.

Westman kuitenkin vakuuttaa, että tasa-arvoisessa työyhteisössä työn kovat tulokset saadaan aikaan tehokkaammin ja taloudellisemmin aikaan pehmeillä arvoilla.

Suurin osa Westmanin haastattelemista naisista oli keski-ikäisiä, sodan loppuvaiheessa tai heti sen jälkeen syntyneitä. Hän uskoo, että uuden sukupolven mukana saattaa myös ymmärrys sukupuolten välisestä tasa-arvosta muuttua enemmän itsestäänselvyydeksi.

- Sukupuoli ja sukupuolisuus työssä on kuten revontulet, ne heijastelevat joskus enemmän, joskus vähemmän, joskus kadoten. Kuitenkin tämä ilmiö on aina olemassa, Westman sanoo.

Väitöskirjan englanninkieliseksi nimeksi tulikin Under the Northern Lights. The Reflection of Gender on the Career of Women Managers in Finnish Municipalities.

STT-IA
3.3.2000

Politiikka -sivulle