Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Muut lehdet maanantaina 21.2.2000



Katsaus lehtien pääkirjoituksiin maanantaina 21.2.2000


Demari on huolissaan EU:n sosiaalitasosta

Huonoista sosiaalieduista ei saa tulla kilpailuvalttia nykyisten EU-maiden ja uusien jäsenmaiden välillä, sanoo Euroopan unionin työ- ja sosiaalikomissaari Anna Diamantopoulou EU-komission Suomen edustuston Europa -lehdessä (1/2000).

Muistutus on erittäin tärkeä, kun unionin laajentumisneuvottelut ovat käynnistyneet ja nykyisten jäsenmaiden kansalaisia huolestuttaa työpaikkojen menettäminen.

Palkkojen ja sosiaaliturvan taso on EU:n jäseniksi pyrkivissä Itä- ja Keski-Euroopan maissa selvästi alhaisempi kuin EU-maissa nyt. Jos halpamaat tulisivat EU:n jäseniksi, yritykset käyttäisivät niin paljon kuin mahdollista tilaisuutta hyväkseen ja siirtäisivät toimintojaan näihin maihin. Suomen kohdalla kysymys olisi ennen muita Virosta.

Työ- ja sosiaalikomissaari Diamantopoulou vakuuttaa, että uusien maiden kanssa ei synny jäsenyyssopimuksia, ennen kuin ne ovat riittävästi uudistaneet työelämäänsä ja sosiaaliturvaansa. Joidenkin jäsenehdokasmaiden olojen kohentaminen vaatii useiden vuosien uudistustyön. Mahdollisesti jäsenyys voi toteutua asetetuilla ehdoilla vasta ensi vuosikymmenellä.

Näkyvissä on selvä jännite, sillä toisaalta paine EU:n laajenemiseen on kova, ja on myös pyrkimystä siihen, että ehdokasmaita pääsisi unionin sisälle korjaamaan siirtymäajaksi yhteiskuntiaan.

Kun EU:n jäseniksi pyrkiviä maita vapautui kommunistisesta komennosta, niissä eläteltiin ruusuisia kuvitelmia siirtymisestä nopeasti menestyviksi markkinatalousmaiksi. Seurauksena olikin harvojen menestyjien ehdoilla toimiva julma kapitalismi rikollisine ilmiöineen. Näistä ominaisuuksista eroon pääseminen on nyt EU-jäsenyyden ehtona.

Kehittyneemmällä tasolla kysymys on myös perustavaa laatua olevista valinnoista eurooppalaisen sosiaalivaltion ja amerikkalaisen selviytymisyhteiskunnan välillä. Diamantopoulou kiteyttää, että Euroopassa halutaan yhdistää sosiaalivaltio muuhun talouteen eikä korosteta pelkkää kilpailua samoin kuin Yhdysvalloissa.

Britannia on EU-maista eniten suuntautunut amerikkalaisuuteen päin, kun muut maat haluavat pitää kiinni eurooppalaisesta sosiaalimallista. Sosialidemokraattien ohella myös konservatiivit ovat lujasti sitoutuneet EU:n perinteeseen.

Poliittisia eroja sosialidemokraattien ja konservatiivien välillä löytyy luonnollisesti ratkaisuista perusmallin sisällä esimerkiksi suhteessa työelämän kehittämiseen, aivan kuten palkansaaja- ja työnantajajärjestöjen kesken. Yhteiskuntien sosiaalisesti vastuuntuntoinen linja on kuitenkin kirkas, ja siitä on syytä pitää kiinni.


Suomenmaa odottaa porvarijohtajien tapaamista

Keskustan puoluehallituksen työvaliokunta ilmoittaa suhtautuvansa myönteisesti yhteistyökeskustelujen aloittamiseen keskustan ja kokoomuksen välillä. Työvaliokunnan kannanoton mukaan yhteisiin pohdintoihin voisivat osallistua sekä ruotsalainen kansanpuolue että kristillinen liitto.

Kannanoton painoarvoa lisää, että kokouksessa oli paikalla vaalilomaltaan palannut mutta vielä puheenjohtajan tehtävästä vapaana oleva Esko Aho. Työvaliokunta velvoittikin Ahon ottamaan henkilökohtaisesti yhteyttä kokoomuksen puheenjohtajaan Sauli Niinistöön yhteistyöasiassa.

Vaatimus saada aikaan jotain porvarillisten puolueiden yhteistyön parantamiseksi on elänyt voimakkaana sekä keskustan että kokoomuksen kenttäväen piirissä viime viikkojen ajan.

On hyvä, että keskusta haluaa nostaa asian nyt puolueiden ja vielä puolueiden johdonkin väliseksi. Vain sillä tavalla se voi johtaa johonkin konkreettiseen valtakunnallisellakin tasolla. Kunta- ja maakuntatasollahan porvarillisten puolueiden yhteistyö ei ole ollut kummallisuus tähänkään asti.

Keskustan työvaliokunta listaa kannanotossaan muutamia tärkeitä kysymyksiä, joissa sen mielestä "tulisi etsiä kokoomuksen ja keskustan yhdessä hyväksymiä ratkaisuja". Muotoilu on niin hyvä, kuin se voi olla silloin, kun toinen osapuoli on hallituksessa ja toinen oppositiossa. Tämä tuleekin epäilemättä olemaan yhteistyökeskustelujen suurin mahdollinen kompastuskivi.

Nähtäväksi jää, miten päähallituspuolue SDP ja pääministeri Paavo Lipponen suhtautuvat yhteistyöajatukseen, jonka voi tulkita kovin monella tavalla. Toistaiseksi Lipponen on osoittanut armeliaisuutta.

Jos keskustelut saadaan käyntiin jollain tavalla, esimerkiksi seminaarien muodossa, on päästy jo alkuun. Liikaa ei pidä odottaa liian nopeasti. Toisaalta politiikka on myös taitolaji, jossa pienetkin kysymykset voivat nousta yllättäen vaikuttaviksi tekijöiksi.

Keskustan työvaliokunnan kannanotto on suoraa seurausta presidentinvaalitapahtumista. Tätä taustaa vasten se on hyvin konkreettinen ja ymmärrettävä. Samalla se on myös virkistävä uusi aloite Suomen muuten niin jähmeässä ja yksitoikkoisessa poliittisessa ilmapiirissä.

Toivottavasti kokoomus puolueena ja erityisesti sen puheenjohtaja Sauli Niinistö ovat valmiita muodossa tai toisessa sellaisiin pohdintoihin, jotka voivat joskus tulevaisuudessa johtaa uusiin poliittisiin avauksiin.


Etelä-Suomen Sanomien mukaan Hemilä on muille hallituspuolueille korvaamaton

Sitoutumaton maatalousministeri Kalevi Hemilä vaikuttaa korvaamattomalta mieheltä. Hemilä istuu jo toista kautta pallillaan. Viime kesänä hänet nimitettiin ministeriönsä kansliapäälliköksi. Silloin vihjailtiin, että Hemilä lähtee hallituksesta, kun EU-puheenjohtajuuden tuomat kiireet väistyvät. Nyt on kuitenkin sovittu, että Hemilä jatkaa paikallaan hallituskauden loppuun asti. Kansliapäällikön virka odottelee pakastettuna.

Hemilä on kiistatta pätevä. Osaavampaa maatalousministeriä lienee turha hakea. Hemilän tiedot ja taidot olisivat kuitenkin hyödynnettävissä myös kansliapäällikön paikalla. Ministerillä olisi tosi vahva selkätuki.

Hemilän jatkamisen syyt lienevätkin pääosin poliittisia. Sitoutumattoman ministerin korvaaminen poliitikolla muuttaisi hallituksen voimasuhteita. Koko pakka olisi tasapainotettava uudelleen tavalla tai toisella.

Hemilän paikka on myös erittäin hankala, kenties koko hallituksen hankalin. Euroopan unionin jäsenyys on merkinnyt maataloudelle suuria sopeutumisvaikeuksia. Oli maatalousministerinä kuka tahansa ja mistä puolueesta tahansa, hän on tuottajaväestön ja oppositiossa istuvan keskustan pysyvä kiukun kohde.

Jatkuvan sylkykupin rooli ei isosti houkuttele poliitikkoja eikä puolueita. Palaute voi olla vaaleissa liian raju. Kovapintaiselle virkamiehelle työ sopii. Hän ei ole riippuvainen äänestäjistä. Hänellä on virka, mihin palata urakan jälkeen.

Yksin Hemilää ei siis pidä moittia pakasteviran pitämisestä. Pääsyyllisiä ovat hallituspuolueet. Ne eivät uskalla ottaa maatalousministerin paikan mukana tulevaa poliittista vastuuta. Niistä on mukavampaa lymyillä Hemilän selän takana.


Ilta-Sanomat kysyy putoaako Kokoomus muiden suurten kyydistä

Viikonvaihteessa julkaistiin lyhyen ajan sisällä toinen puolueiden kannatusmittaus, jonka perusteella voidaan arvioida huonon presidentinvaalimenestyksen alentaneen kokoomuksen suosiota. Väli-Suomen sanomalehtien lauantaina julkaiseman kyselyn mukaan Sdp ja keskusta ovat käytännössä yhtä suosittuja: kumpikin nauttii vajaan 25 prosentin kannatusta.

Kokoomuksen kannatus sitä vastoin pudonnut 20,6 prosenttiin. Numerot ovat selvästi suuremmat kuin Riitta Uosukaisen presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella saama ääniosuus, mutta puolueen kannatus on kuitenkin pudonnut lievästi viime eduskuntavaalien tasosta.

Mielenkiintoista on nähdä, enteileekö uusin, yli 2300 ihmisen haastatteluihin perustuva mielipidekysely sen pitkään vallinneen asetelman pysyvää murtumista, jossa kolme suuren puolueen suosio on ollut suunnilleen yhtä suuri.

Syksyn kunnallisvaaleihin on vielä kahdeksan kuukautta aikaa, ja paljon ehtii politiikassa niihin mennessä tapahtua. Kuitenkin kokoomuksessa luettaneen mielipidekyselyn tuloksia huolestuneesti. Kahdet presidentinvaalit ovat menneet alta arvostelun, ja vain puheenjohtaja Sauli Niinistön omiensa joukossa nauttiman arvovallan ehdottomuus on estänyt sisäisen kuohunnan.

Sdp ja keskusta ovat nostaneet kannatustaan Halos- ja Aho-ilmiön imussa. Suomen Gallupin tutkimusjohtaja Juhani Pehkonen tulkitsee tuloksia niin, että keskusta on saanut uusia kannattajia niiden joukosta, jotka jättivät viime eduskuntavaaleissa äänestämättä.

Varsin mahdollista on, että kokoomus saa ennen pitkää rivinsä järjestykseen, joskin pohdiskelut sen yhteistyöstä keskustan kanssa saattavat hämmentää joitakin perikaupunkilaisia puolueen kannattajia.

Jos keskustan ja kokoomuksen kannatuksen ero lukkiutuu mielipidetutkimuksen näyttämälle neljän prosenttiyksikön tasolle tai jopa kasvaa siitä, kriittisyys porvarillista yhteistyöhanketta kohtaan kasvanee kokoomuksessa. Se ei halua tulla syleillyksi hengiltä.

Keskustan poliittiselle kulttuurille on aina ollut ominaista kyky selvitä hyvin tappioista. Nytkään puolueen toiminnassa ei näy mitään lamaannuksen merkkejä, vaikka kovilla odotuksilla ladattu Esko Ahon presidenttihanke ei onnistunut. Keskustalla on eväät hyvään kunnallisvaalimenestykseen, joskin sillä epäilemättä on edelleen suuria vaikeuksia päästä murtautumaan Etelä-Suomen suurien kaupunkien valtuustoihin.


Kaleva kysyy uhkaako meitä uusi öljykriisi

Raakaöljyn jatkuva hinnannousu voi sysätä liikkeelle maailmanlaajuisen taloustaantuman. Suomessakin inflaatio on jo kiihtynyt yli kahden prosentin.

Raakaöljy maksaa lähes 30 dollaria barrelilta, kun hinta vielä viime vuoden alussa oli hieman yli kymmenen dollaria tynnyriltä. Hinnan nopea kolminkertaistuminen johtuu öljyntuottajamaiden Opecin tuotantorajoituksista, mutta myös teollisuusmaiden varastojen hupenemisesta. Ankaran talven takia suurimman öljynkuluttajan Yhdysvaltain tankit ovat tyhjimmillään kahteen vuosikymmeneen.

Opecin tuotantokuri on pitänyt yllättävän hyvin. Järjestön on määrä päättää maaliskuussa, jatketaanko rajoituksia vai ei. Todennäköisesti öljyn pumppaamista lisätään, mutta ei niin paljon kuin teollisuusmaissa toivotaan. Tärkeintä kuitenkin olisi lisätä tuotantoa niin paljon, että hinta vakiintuisi noin 20 dollarin tasolle. Tämä oli alunperin myös Opecin tavoite.

Suomalaisetkin ovat saaneet tuntea nahoissaan Opecin tuotantokurin. Bensiinin hinta on noussut niin, että se maksaa kohta seitsemän markkaa litralta. Toiveita kohtuuhintaisesta polttoaineesta ei ole, ellei hallitus armahda autoilijoita ja kevennä alan verotusta.

Kaiken kukkuraksi voi käydä niin, ettei kaikkien länsimaiden autoilijoiden tankkeihin riitä bensiiniä. Kulutus kasvaa voimakkaasti kevään tullen, mutta jalostajat eivät halua lisätä merkittävästi tuotantoaan kalliin raaka-aineen takia.

Muitakin vaikutuksia raakaöljyn nopealla hinnannousulla on. Suomen inflaatio oli tammikuussa jo 2,2 prosenttia. Hintatason nousua pitävät yllä nimenomaan bensiinin ja kevyen polttoöljyn kallistuminen, mutta myös asuntojen hintojen nousu.

EU-maiden inflaatio on voimistunut; joulukuussa se oli 1,7 prosenttia. Puolta prosenttiyksikköä hitaammin hinnat nousivat kuitenkin Ruotsissa ja Britanniassa eli Emuun kuulumattomissa maissa. Raakaöljyn hinnasta johtuva inflaation kiihtyminen on nostanut myös korkotasoa kaikkialla Euroopassa.

Emu-maat ovat ajautuneet yllättävään tilanteeseen. Ulkopuolelle jääneiden EU-maiden talouskehitys on nopeampi, hinnat vakaammat ja valuutta vahvempi kuin Emu-maissa. Asioidenhan pitäisi olla toisinpäin. Suomessakin koetaan kummia: vientiteollisuus on saanut devalvaatiohyödyn aivan väärään aikaan, ennätyksellisen talouskasvun aikaan. Euro on 14 kuukaudessa menettänyt arvostaan peräti 17 prosenttia.

Öljyn jatkuva hinnannousu on huolestuttavaa koko maailmantalouden kannalta. 1970-luvun öljykriisi hidasti talouskasvua, kiihdytti inflaatiota ja laukaisi taloustaantuman. Tuolloin Suomi selviytyi vähin vaurioin idänkauppansa turvin. Avoimessa maailmantaloudessa turvasatamia ei enää ole. Syyllistymättä pelotteluun voi muistaa, että 70-luvulta lähtien jokaista taantumaa on aina edeltänyt öljyn hintojen kallistuminen. Nyt uhkana on, että uusi öljykriisi käynnistää maailmanlaajuisen taantuman.

Koonnut: TK
21.2.2000


Muut lehdet -sivulle