Muut lehdet tiistaina 29.2.2000

Demari antaa Ahtisaarelle hyvän loppuarvosanan

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaaren kausi Suomen presidenttinä päättyy tänään. Hänen yhden kautensa tilinpäätös jää selkeästi positiiviseksi, mikä on ollut havaittavissa myös hänen presidenttikauttaan koskevissa mielipidekyselyissä.

Näyttävä kansainvälinen menestys Kosovon kriisin sovittelussa kultasi presidentti Ahtisaaren ajan viime vaiheet.

Presidentin rooli muuttui hänen kaudellaan. Martti Ahtisaari arkipäiväisti tasavallan ylimmän tehtävän. Siitä karsiutui pois vallankäyttöön liittyvää tarpeetonta mystiikkaa.

Erityisesti lukuisilla maakuntamatkoillaan presidentti Ahtisaari tuli tunnetuksi mutkattomana, sosiaalisena valtionpäämiehenä, jonka oli helppo solmia kontakteja ja johon oli helppo tutustua. Ahtisaari loi kotimaahan samankaltaisen verkoston, joka hänellä oli kansainvälisissä yhteyksissä.

Suurimmat menestyksensä presidenttinä Ahtisaari saavutti tehtävän perinteisellä lohkolla ulko-ja turvallisuuspolitiikassa. Suomen kansainvälinen asema vahvistui selkeästi ja näyttävästi kansainvälisessä yhteisössä.

Yksi syy tähän menestykseen oli Suomen jäsenyys EU:ssa, jota Ahtisaari ajoi vankkumatta jo vaalikampanjassaan. Tukea tälle linjalle tuli pääministeri Paavo Lipposelta, joka on määrätietoisesti tiivistänyt Suomen EU-yhteyksiä.

Ahtisaaren kaudella kansainväliset jännitteet myös muuttuivat. Alkuaikoja leimasi suojasää, jonka synnytti kahden suurvaltablokin hajoaminen muutamaa vuotta aikaisemmin. Se jätti tilaa alueellisille kriiseille, joista valitettavasti varsinkaan Balkanilla ei ollut pulaa. Viimeisin niistä talttui välitystyössä, jossa Ahtisaaren monipuoliset diplomaattiset taidot pääsivät oikeuksiinsa.

Maamme kahdenväliset suhteet lähinaapureihin ovat kehittyneet suotuisasti. Pohjoismainen yhteistyö on saanut uusia ulottuvuuksia. Suomi on tukenut Baltian maiden, erityisesti Viron jäsenyyttä EU:ssa. Tämä on huomattu Suomenlahden eteläpuolellakin.

Vakavan muutoskriisin kanssa painiskelevaan Venäjään on Ahtisaaren aikana pidetty yllä toimivat suhteet, joihin Suomen EU-jäsenyys on antanut uutta ilmettä.

Vastuullisen valtiollisen työnsä päättävä presidentti voi olla tyytyväinen kauteensa. Muutostahti maailmassa niin kuin kotimaassakin kiihtyi, ja sen hallitseminen edellytti tasavallan päämieheltä, mutta ei yksin häneltä, nopeaa ja joustavaa reagointikykyä.

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari sopi aikaansa.

Kansan Uutiset kommentoi Filatovin pakkotyöllistämiskantaa

Tuore työministeri Tarja Filatov (sd.) tyrmäsi Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa (27.2.) kaikki suunnitelmat pitkäaikaistyöttömien pakkotyöllistämisestä. Paremmin ei uusi ministeri olisi voinut aloittaa; pakko on aivan väärä keino, jos tavoitteena on työttömien kuntouttaminen takaisin työelämään.

Filatov nosti tervejärkisesti esiin ongelmia, joita pakkotyöllistäminen tuottaisi. Hän huomautti, että esimerkiksi kuntien käyttäminen pakkotyöllistäjinä olisi ehdottomasti virhe. Se voisi merkitä kuntien varsinaisten työntekijöiden ylikuormittamista, kun he joutuisivat huolehtimaan työllistetyistä. Kuntien työntekijöillä ei ole sosiaalista ja psyykkistä ammattitaitoa auttaa pitkäaikaistyöttömiä. Ministeri huomautti, että siinä järjestelmässä moni kuntien työntekijä palaisi loppuun.

Erittäin tarpeellinen ja oikeaan osunut oli myös Filatovin muistutus, että Suomi on riittävän vauras maa kohtelemaan inhimillisesti myös heitä, jotka eivät sijoitu avoimille työmarkkinoille. Ministeri ihmetteli perustellusti myös sitä, miksi pitäisi pakottaa työhön juuri sellaiset ihmiset, jotka eivät työtä halua, ja pitää työttömänä ne, jotka haluavat työhön.

Filatovin kommentit asettavat täsmälleen oikeille paikoilleen esitykset, joita kaksi sosiaali- ja terveysministeriön työryhmää tuotti viime ja toissa viikolla. Ylijohtaja Kari Välimäen johtama aktiivisen sosiaalipolitiikan työryhmä esitti toissa viikolla mm., että kuntien sosiaalitoimi ja työvoimatoimisto laatisivat työllistettävän kanssa aktivointisuunnitelman. Ellei kuntoutettava noudattaisi suunnitelmaa, hän menettäisi työmarkkinatukensa määräajaksi ja/tai hänen toimeentulotukensa alenisi.

Viime viikolla ministeriön työ- ja sosiaalipalveluiden yhteistyötä pohtinut työryhmä, jota johti apulaisosastopäällikkö Reijo Väärälä, esitti vapaaehtoisuuteen perustuvaa kuntouttavaa työllistämistä. Työryhmä painotti, ettei kuntoutus voi perustua pakkoihin. Vielä silloin työministerinä toiminut Sinikka Mönkäre (sd.) ei ottanut selkeästi kantaa kummankaan työryhmä puolesta, vaan katsoi, että niiden esitykset tulee sovittaa yhteen.

Filatov sen sijaan tukee selkeästi Väärälän työryhmän linjauksia. Ehkä kelvollisia yksittäisistä toimenpide-esityksiä löytyisi myös Välimäen työryhmän mietinnöstä.

Väärälän työryhmän esitykset kunnioittavat enemmän työttömien ihmisarvoa, mutta ne ovat myös realistisempia kuin Välimäen työryhmän esitykset. Väärälän työryhmä rajaisi kuntoutuksen tarpeessa olevat 20 000-30 000 pitkäaikaistyöttömään, kun Välimäen työryhmä puhui 70 000:sta. Toimenpiteet ovat varmasti tehokkaampia, kun ne voidaan kohdistaa pienempään ryhmään. Ilmeisesti kustannuksetkin jäävät pienemmiksi.

Väärälän työryhmä esittää vähintään kaksivuotisen kokeilun aloittamista. Työ- ja sosiaaliviranomaiset perustaisivat yhteispalvelupisteet 5-10 paikkakunnalle. Palvelupisteiden asiakkaiksi osoitettaisiin sellaiset työttömät, jotka ovat jo ennestään molempien toimistojen asiakkaita. Aloitus olisi turhankin varovainen, mutta näin ainakin vältyttäisiin virheiltä.

Suomenmaa kauhistelee Lipposen lausuntoa

Pääministeri Paavo Lipponen jaksaa kauhistella Keskustan pahuutta. Hänen tuoreimman purkauksensa aiheena oli presidentinvaalien jälkeinen keskustelu. Sapentäyteinen ryöppy huipentui väitteeseen, että Keskusta ei hyväksyisi presidentinvaalien tulosta.

Kuitenkin sekä presidenttiehdokas Esko Aho että muut puolueen edustajat totesivat tuoreeltaan tilanteen: sosiaalidemokraattien ehdokas voitti ja keskustalainen kilpakumppani hävisi. Se on päivänselvä asia. Muunlainen puhe olisi silkkaa mielettömyyttä.

Lipposen kaunainen purkaus presidentin virkaanastujaisten kynnyksellä tekee hallaa pahiten uudelle tasavallan presidentille ja häiritsee Tarja Halosen pyrkimystä eheyttävään presidenttiyteen. Keskustassa näihin tölväisyihin ja murjaisuihin on totuttu.

Totta kai Keskustan piirissä on pettymystä vaalien tuloksen vuoksi, mutta se ei estä tuen ja kunnioituksen osoittamista valitulle presidentille ja yhteistyöyhteyksien rakentamista hänen suuntaansa. Toivottavasti pääministeri Paavo Lipponenkin sallii sen.

Kirkossa kuulutetusta vaalituloksesta huolimatta, keskustelu vaaleista ja niiden herättämistä johtopäätöksistä lienee sallittua, ihan pääministerin luvallakin. Vaali onkin kirvoittanut ennennäkemättömän avoimen ja raikkaan keskustelun poliittisista yhteistyökuvioista. Ne ovat porvarillisella puolella päässeet pahasti sumentumaan samaan aikaan, kun vasemmisto on harjoittanut tehokkaasti sosiaalidemokraattien johtamaa ja heitä palvelevaa yhteistyöpolitiikkaa.

Eläköön tasavallan presidentti Tarja Halonen - ja vapaa keskustelu!

Aamulehteä pohdituttaa presidentinvaalien tulos

Suomen kansa ''iänestee rätkäätti'' Tarja Halosen ja Esko Ahon välillä kolme ja puoli viikkoa sitten. Äänestyksen tuloksena voittaja, tasavallan presidentti Halonen astuu huomenna virkaansa.

Vaalien päähenkilöt ovat viime viikkoina pysytelleet enimmäkseen hiljaa: Halonen valmistautumassa uusiin töihin ja elämänmuutokseen; Aho miettimässä miksi alkaa ''isona''.

Heidän selkiensä takana sen sijaan on kuhissut. Voittajat ovat riemuinneet ja tappion kärsineet nuolleet haavojaan; surutyötäkin on tehty. Jälkipeli ja jälkiviisastelukin vaalien ja niiden tuloksen ympärillä kuuluu toki asiaan, mutta nyt sen olisi jo päätyttävä.

Aika aikaa kutakin. Uusi presidentti ansaitsee ja tarvitsee kaikkien suomalaisten tuen aloittaessaan viranhoitonsa.

Puheet ja väitteet ''oikein'' tai ''väärin'' äänestäneistä on lopetettava lyhyeen. Suorassa kansanvaalissa ei ole oikein tai väärin äänestäneitä; toiset vain äänestivät voittajaa, toiset kakkoseksi jäänyttä. Se ei tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa ihmistä.

Pääministeri, sdp:n puheenjohtaja Paavo Lipponen oli oikeassa toivoessaan pääministerin haastattelutunnilla, että vaalien tulos olisi hyväksytty keskiviikkoon mennessä.

Lipposen mukaan keskusta ei ole vieläkään niellyt tulosta, vaan ''kääntää maata ylösalaisin'' hakiessaan syyllisiä kokoomuksesta ja jatkaa kansan jakamista porvareihin ja muihin.

Lipposen tapa ilmaista itseään oli - jälleen kerran - sellainen, että se toimi hyvää tarkoitustaan vastaan. Aho sanoi maanantain Aamulehdessä, että yhtenäisyyden luominen vaalien jälkeen ei ole Lipposen kritiikin jälkeen helppoa.

Suurin oppositiopuolue nähtävästi toimittaa Lipposelle punaisen vaatteen virkaa: ei tarvita kuin viaton keskustaa koskeva kysymys, kun pääministeri jo käy reippaasti hyökkäykseen.

Näinköhän keskustan ja kokoomuksen kapaloissaan potkivat - ja sinne todennäköisesti jäävät - yhteistyöneuvottelut hermostuttavat sdp:n puheenjohtajaa ja koalitiohallituksen pääministeriä? Vallasta on kysymys, kuten Lipponen arvioi.

Kaikilla puolueilla on mietiskelemistä vaalien jälkeisessä ajassa ja siihen johtaneessa politiikassa. Demareita onnisti henkilövaalin lopputuloksessa, vaikka ehdokasasettelu sujui kaikkea muuta kuin elegantisti.

Porvaripuolella sekä keskustalla että kokoomuksella on aihetta mennä itseensä ilman, että toista tarvitsee syytellä.

Kokoomukselta vaalit menivät surkeasti, mutta puolueessa ikään kuin ollaan liukumassa asian ylitse. Puheenjohtaja Sauli Niinistö pitää teflonpintaisuudessa hyvin vertoja Aholle.

Keskustan ehdokas sai ennätysmäärän ääniä ja puolue hyvän jalansijan vaikeasti valloitettavassa etelässä. Toisaalta se sai vakavan muistutuksen siitä, että ''aina pettävän kepun'' maine elää vahvana edelleen.

Presidentin valtaoikeudet askarruttavat Kainuun Sanomia

Kun Martti Ahtisaaren kausi huomenna päättyy ja Tarja Halosen alkaa, karsitaan myös presidentin valtaa. Ja EU voi pian viedä häneltä ulkopoliittisen vallan rippeetkin.

Huomenna voimaan tuleva uusi perustuslaki määrittelee ulkopolitiikan työnjaon: "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa." Muotoilu on tarkkaan harkittu. Se pakottaa presidentin ja hallituksen yhteistyöhön, eikä sooloilun enää pitäisi onnistua. Muutos ei nykykäytäntöön verrattuna ole kuitenkaan suuren suuri.

Sen sijaan samaisen 93. pykälän toinen momentti voi merkitä melkoista vallankumousta. Sen mukaan näet "valtioneuvosto vastaa Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä".

Momentti ei tunne presidenttiä lainkaan. Tosiasiallisesti tämä säädös rajaa presidentin kokonaan Euroopan unionia koskevan päätöksenteon ulkopuolelle. Hallituksen on jo johdonmukaisuudenkin vuoksi keskusteltava asioista presidentin kanssa, mutta tiukan paikan tullen valtioneuvoston kanta ratkaisee.

Jos Euroopan unioni saa joskus sovituksi yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, asia ei enää kuulu presidentin toimivaltaan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka jää hallituksen ja Brysselin haltuun.

Tätä tulkintaa vahvistaa myös lain sanamuodon viilanneen perustuslakivaliokunnan laatima perustelu. Sen mukaan "valtioneuvoston toimivallasta ei ole erotettu mitään asiaryhmää. Valtioneuvoston valmistelu kattaa siten myös mm. unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat asiat". Jos päätöksistä tulee erimielisyyttä presidentin ja hallituksen kesken, riidan ratkaisee perustuslakivaliokunta. Eikä se voi toimia omia perustelujaan vastaan.

Presidentin vallan karsiminen juontaa Mauno Koiviston kaudelta. Hän on presidenteistämme ainoa, joka on ollut valmis vähentämään merkittävästi omaa valtaansa. Taustalla lienevät Koiviston pääministerikauden yhteenotot presidentti Urho Kekkosen kanssa.

Martti Ahtisaari puhui vielä vaalikampanjansa aikana parlamentarismin vahvistamisen puolesta. Mutta virkaan astuttuaan hän muutti kantaansa ja ryhtyi pontevasti puolustamaan valtaoikeuksiaan.

Ahtisaari ei kuitenkaan voinut mitään parlamentaarisen koneiston jyräykselle. Suomen uusi perustuslaki on paljolti eduskunnan perustuslakivaliokunnassa puurtaneiden kansanedustajien aikaansaannosta. Valiokunta ei tyytynyt hallituksen lakiesitykseen, joka korosti presidentin valtaa EU-asioissa. Valiokunta kirjoitti hallituksen laatimat perustelut aivan uuteen uskoon.

Hallitus on jo päättänyt jakaa Eurooppa-asioiden hoidon ulkoministerin ja ulkomaankauppaministerin kesken. Presidentin rooli uudessa tilanteessa muotoutuu Tarja Halosen astuttua virkaansa.

Koonnut: TK
29.2.2000

Muut lehdet -sivulle