Muut lehdet keskiviikkona 1.3.2000

Aamulehti arvioi, että Ahtisaari jatkaa mielitöissään

Suomella on tänään puolen päivän jälkeen käytössään perin harvinainen ''luonnonvara'': tasavallan presidentin lisäksi kaksi virkeätä eläkeläispresidenttiä. Toivottavasti uusi presidentti saa nauttia heidän tiedoistaan ja kokemuksistaan.

Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari olivat tasavallan presidentteinä perin erilaisia ja niin he ovat eläkkeelläkin. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Tuomas Forsberg on sattuvasti luonnehtinut Ahtisaarta toiminnan mieheksi ja Koivistoa ajattelijaksi.

Koivisto on eläkkeellä keskittynyt kirjoittamaan, kun taas Ahtisaari jatkaa samantyyppisissä töissä, joista hänet presidentiksi valittiinkin, eli kansainvälisissä ympyröissä ajamassa rauhaa ja yhteisymmärrystä. Hän on myös kotimaassa ehdolla yksityisen yhtiön hallitukseen.

Ahtisaari palaa sinne mistä lähtikin. Hän on pohjimmiltaan diplomaatti, mikä näkyi erityisen selvästi viime keväänä Kosovon rauhanneuvottelujen yhteydessä. Koko maailman seuraama neuvottelumatka onnistui ja kotimaassa nuivasti mediaan suhtautunut Ahtisaari loisti kansainvälisessä tiedotustilaisuudessa aivan eri miehenä kuin Suomessa.

Se osoitti Ahtisaaren olleen ja olevan diplomatiassa omalla maallaan toisin kuin kotimaan politiikassa. Se ei ollut hänen vikansa, vaan sen takia hänet presidentiksi valittiinkin.

Kuusi vuotta sitten tilanne oli toinen kuin nyt: silloin jo sdp:n ennakkoäänestyksessä hylättiin perinteinen poliitikko Kalevi Sorsa ja valittiin tuntematon, mutta ulkomailla ansioitunut (se on aina ollut suomalaisten mieleen) Ahtisaari.

Silloin oli Ahtisaaren aika, nyt taas perinteistä politiikkaa edustavan Tarja Halosen. Tosin Ahtisaari olisi Kosovon onnistumisen jälkeen varmasti valittu toiselle kaudelle, jos kohtalo ja/tai sdp olisi toisin suonut ja jos tai kun hän olisi itse sitä tosissaan halunnut.

Kotimaassa Ahtisaari muistetaan ennen kaikkea hyvässä mielessä arkipäiväisenä presidenttinä, joka toteutti lupauksensa maakuntamatkoista. Niillä miltei kuka tahansa saattoi paiskata kättä Maralle. Tosin häneltä liikeni vuosi aikaa maailmanmatkoillekin.

Presidentin ei-niin-kovin-korkea profiili ilmeisesti sopii suomalaisille, sillä Tarja Halonen edustaa samaa presidenttityyppiä.

Ahtisaari jaksoi sitkeästi pitää esillä mieliaiheitaan työllisyyttä ja yhteisvastuuta ja kolmatta sektoria. Hallituksen varpaille hän ei enää astunut Ahon hallituksen kanssa aluksi koettujen vaikeuksien jälkeen.

Ahtisaaren Suomi oli erilainen kuin Koiviston Suomi ja Halosen Suomi on erilainen kuin Ahtisaaren Suomi.

Ei tarvitse kuin ajatella sitä, että Suomen ja Euroopan unionin väliset neuvottelut saatiin päätökseen samana päivänä kuin Ahtisaari astui virkaansa. Presidentti Halosen kaudella EU on arkipäivää: takana on jo Suomen ensimmäinen, onnistunut puheenjohtajuuskausi, jota presidentti edesauttoi.

Hämeen Sanomat antaa Ahtisaarelle kiitettävän arvosanan

Suomi juhlii tänään tasavallan presidentin vaihtumista. Maan ensimmäinen naispresidentti Tarja Halonen vannoo virkavalan ja aloittaa työnsä uuden perustuslain saattelemana. Kuusi vuotta virkaa hoitanut Martti Ahtisaari jää eläkkeelle, mutta hän on jo nyt ilmoittanut hoitavansa lukuisia kansallisia ja kansainvälisiä tehtäviä. Ahtisaaresta tulee mitä ilmeisimmin hyvin aktiivinen ex-presidentti.

Martti Ahtisaaresta tuli tasavallan presidentti, kun Suomea ravisteli suurtyöttömyys. Oli täysin ymmärrettävää, että juuri työttömien ahdingon helpottamisesta tulikin presidentinvaalien ehkä keskeisin teema siitäkin huolimatta, ettei presidentillä ollut - eikä nyt senkään vertaa - keinoja työttömyyden torjumiseksi.

Ahtisaari nousi presidentiksi päivänpolitiikan ulkopuolelta. Ilmeisesti hän siksi erehtyi jakamaan hieman ylimitoitettuja vaalilupauksia. Kun Ahtisaari ei kyennyt ratkomaan juuri mitenkään työttömyyttä ja sen aiheuttamista sosiaalisia ongelmia, kansa ryhtyi arvostelemaan presidenttiä.

Ahtisaari kuitenkin kasvoi tehtävänsä mukana. Hyvin pian hän huomasi, että työllisyyspolitiikka kuuluu maan hallituksen valtapiiriin. Ahtisaari luopui kaikessa hiljaisuudessa työttömyys-teemasta ja ryhtyi ansiokkaasti puhumaan muun muassa syrjäytyneiden ihmisten hyvinvoinnin ja elämän laadun puolesta.

Vasta virkakautensa loppusuoralla Ahtisaari pääsi vahvimmalle alueelleen. Hänen työnsä Kosovon kriisin ratkaisemiseksi oli loistava osoitus päällepäin hieman juron oloisen suomalaisen neuvottelutaidoista. Sietää muistaa, mistä neuvotteluratkaisussa oli kysymys: ihmishenkien pelastamisesta. Ahtisaarelle on aivan aiheellisesti ehdotettu Nobelin rauhanpalkintoa.

Tarja Halonen astuu suuriin saappaisiin - paljon suurempiin kuin vielä vuosi sitten tuskin kukaan olisi voinut kuvitella. Ahtisaaren ja Halosen vertailu on tulevaisuudessakin aika turhaa, sillä heillä on niin erilainen tausta ja he ovat myös ihmisenä kovin erilaisia. Vertailua toki hankaloittaa myös uusi perustuslaki. Halosen ja Ahtisaaren kohdalla laki ei ole sama.

Halosen voittoa sävytti poikkeuksellisen kipakka vaalitaistelu. Se on historiaa, sitä pitäisi olla myös Ahon kannattajien surutyö. Halonen on ilmoittanut pyrkivänsä koko kansan presidentiksi, missä tavoittelussa hän ansaitsee kaikkien puolueiden ja koko kansan tuen.

Puheet kansan kahtiajaosta olivat alun alkaen presidentinvaalien vaalipropagandaa. Kahtiajaosta puhumisen voi viimeistään Halosen virkaanastumisen jälkeen lopettaa jokainen, myös pääministeri Paavo Lipponen (sd.).

Kainuun Sanomat usko, että Vuotos pysyy pinnalla pitkään

Vuotoksen altaalla on soudettu ja huovattu vuosikymmet, vaikka allasta ei ole edes olemassa. Eikä vesioikeuden tiistainen lupakaan sitä vielä tuo.

Suomen pisin ja pitkäpiimäisin ympäristökiista pysyy otsikoissa vielä pitkään. Sen takaa Pohjois-Suomen vesioikeuden tiistainen päätös sallia Vuotoksen altaan ja voimalan rakentaminen. Päätöksestä tehtiin jo samana päivänä useita valituksia. Jos vanhat merkit pitävät, niitä vatvotaan ylemmissä oikeusasteissa vielä vuosia.

Ajatus Vuotoksen tekoaltaan rakentamisesta putkahti ensimmäisen kerran julkisuuteen jo 1950-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä laadittiin suunnitelmat Lokan ja Porttipahdan tekojärvistä. Niiden innoittamana Kemijoki Oy esitteli 70-luvun alussa energiapaketin, johon se oli kietonut yhdeksi osaksi myös Vuotoksen altaan rakentamisen.

Ajatus sai vauhtia energiakriisin myötä. Samaan aikaan heräsivät myös kansanliikkeet vastustamaan kolmen Itä-Lapin kunnan alueelle levittäytyvän tekojärven rakentamista. Osa vastusti sitä luonnonsuojelullisin syin, osa siksi, että sähköhyödyn arveltiin valuvan etelään.

Kinaa kesti vuosikymmenen ajan, kunnes hallitus päätti lopulta syksyllä 1982 luopua hankkeesta ja allasaluetta ryhdyttiin elvyttämään. Kauppa- ja teollisuusministeri Esko Ollila (kesk.) vakuutti, että päätös sitoo myös tulevia hallituksia.

Ei sitonut. Kemijoki Oy jatkoi näet kielteisestä päätöksestä huolimatta altaan suunnittelua ja teki uuden rakentamisesityksen vuonna 1987. Se oli saanut hankkeen taakse Lapin maakunnalliset organisaatiot. Neljän vuoden kinan jälkeen Esko Ahon (kesk.) porvarihallitus pyörsi vuonna 1991 valtioneuvoston aiemman päätöksen, ja KTM esitti altaan rakentamista. Nyt syiksi mainittiin muun muassa Lapin heikko työllisyys ja vanhan kehitysaluepolitiikan joutuminen säästöleikkuriin.

Jokiyhtiö lähetti lupahakemuksen vesioikeudelle seuraavana vuonna. Helsingissä ramppasi niin altaan vastustajien kuin sen puoltajienkin lähetystöjä.

Oikeuskäsittelykään ei sujunut mutkitta. Käsittely pitkittyi, kun vesioikeuden jäsenet joutuivat tuomiolle kestityksen vastaanottamisesta Kemijoki Oy:ltä. Sen vuoksi vesioikeuden kokoonpanokin jouduttiin vaihtamaan, ja uusi Vuotos-ryhmä joutui aloittamaan työn miltei alusta.

Allas rakennettaisiin pääasiassa Pelkosenniemen kunnan alueelle. Asukkaita hanke on rassannut jo pitkään. Allasaluella ja sen läheisyydessä eletään epävarmuudessa. Toisaalta väki on jakautunut kahtia. Osa haluaisi alueelle työtä tuovan rakennushankkeen. Osan mielestä luontoarvojen säilyttäminen on tärkeämpää.

Toisaalta pelkosenniemeläiset tiesivät, että allastaisto jatkuu, olipa vesioikeuden päätös mikä tahansa. Valitettu siitä olisi joka tapauksessa.

Kansan Uutistenkin mukaan Vuotos on iäisyysasia

Kaikki osapuolet katsoivat voittaneensa, kun Pohjois-Suomen vesioikeus antoi eilen luvan Vuotoksen tekoaltaan rakentamiseen. Yhtä hyvin voisi sanoa, että kaikki hävisivät; yksikään osapuoli ei saanut tahtoaan läpi ja vuosikymmeniä kestänyt kiista ja piinallinen odotus jatkuvat.

Uudet oikeusasteet, Euroopan yhteisön tuomioistuinta myöten, sukeltavat vielä Koillis-Lapin jänkiin ennen kuin riita on ratkaistu. Tai ehkä sen jälkeen aloitetaan kierros taas alusta.

Itse pääasian Pohjois-Suomen vesioikeus ratkaisi luvan hakijan Kemijoki Oy:n hyväksi. Lupa altaan rakentamiseen tuli, mutta vasta äänestyksen jälkeen. Oikeus ei myöskään salli varsinaista rakentamista ennen kuin lupahakemus on saanut lain voiman Vaasan hallinto-oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyn jälkeen. Yhtiö voi sitä ennen suorittaa vain erittäin rajoitettuja hakkuita.

Kiista Vuotoksen altaasta on kestänyt noin neljäkymmentä vuotta. Välillä allasta ollaan oltu rakentamassa, välillä on tehty "lopullinen" päätös siitä, ettei allasta rakenneta. Välillä alueella ei ole saanut tehdä esimerkiksi metsänhoitotöitä mahdollisen altaan vuoksi, välillä alueelle on jaettu elvytysrahaa.

Viivyttely, soutaminen ja huopaaminen ovat tehneet jo ajat sitten tehtävänsä. Allasalue ja sen välitön ympäristö ovat jääneet eräänlaiseksi vesijättömaaksi, elinkeinoja ei ole kehitetty ja suurin osa asukkaista on jo muuttanut pois. Vain yhden talon asukkaat eivät suostu vapaaehtoisesti myymään maitaan ja jättämään kotiaan. Tältä kannalta altaan rakentamisella ei ole enää merkitystä.

Jos vain taloudelliset edut ja haitat ratkaisisivat, allas pitäisi ilman muuta rakentaa. Altaan hyödyiksi on laskettu katselmuksessa 1,9 miljardia ja haitoiksi 250 miljoonaa markkaa. Vuotoksen työllistävä vaikutus olisi noin 2 800 henkilötyövuotta. Allasalue sijaitsee pääosin Pelkosennimellä, osin myös Savukoskella ja Sallassa. Altaan rakentaminen toisi kipeäsi kaivattua työtä, vaikkakin "vain" reiluksi viideksi vuodeksi, Koillis-Lappiin, joka on maan pahimpia työttömyysalueita.

Vuotoksen työllisyysvaikutusta lisäisi se, että altaan rakentaminen käynnistäisi laajan rakennusohjelman, jolla Kemijoen nykyisten voimaloiden tehoa nostettaisiin. Vuotos ei poistaisi perusvoiman lisärakentamisen tarvetta. Sillä olisi merkitystä lähinnä säätövoimana.

Vuotoksen ympäristövaikutuksia on selvitetty enemmän kuin minkään aiemman tekoaltaan. Allas myös rakennettaisiin aivan toisin kuin esimerkiksi Lokka ja Porttipahta. Silti altaan ympäristövaikutukset ovat yhä kiistanalaisia. Ilmeisesti itse allasalueella ei ole sellaisia kasveja, eläimiä eikä luontotyyppejä, joita ei muualtakin löytyisi. Toisaalta allas olisi luonnollisesti suuri pysyvä muutos alueen luonnonoloihin. Allas saastuttaisi ainakin alkuvuosina alapuolista Kemijokea ja Perämeren pohjukkaa.

Vuotos on jakanut alueen asukkaat jyrkkiin altaan kannattajiin ja vastustajiin. Houkutus ehdottomiin kannanottoihin onkin suuri juuri siksi, että kaikki ovat tällaisessa asiassa yhtä oikeassa - aina sen mukaan, mitkä kenenkin arvot ovat.

Suomenmaa korostaa, että Tarja Halonen saa hyvän alun

Tasavallan presidentti Tarja Halonen aloittaa virkakautensa hyvien tähtien alla. Suomen kansainvälinen asema on vakaa, maassa jatkuu voimakas talouskasvu ja vallassa on "oma" hallitus. Presidentin asema on uuden valtiosäännön paaluttama.

Pintakiillon alla on toki rosoakin. Vaikka sodan vaaraan rinnastettavaa perinteistä ulkoista uhkaa ei ole näköpiirissä, kansainvälisiä riskejä riittää. Ne liittyvät muun muassa ympäristöön, rikollisuuteen ja huumeisiin. Oma riskinsä on Euroopan unioniin liittyvä epävarmuus ja hapuilu. Presidentti on suurten linjojen johtaja, joten nämä asiat ovat hänen vastuualuettaan, joskaan eivät jokapäiväisen päätöksenteon kohteina.

Maan vauhdikkaalla sisäiselläkin kehityksellä on nurja puolensa. Reippaan talouskasvun ja äkkirikastumisten taustalla on puutetta, köyhyyttä ja henkistä hätää. Yhä vinoutuva aluekehitys vaati tasapainoittavaa käännettä. Presidentti ei tee päivittäisiä päätöksiä tälläkään alalla, mutta hänen omallatunnollaan kansalaisten - kaikkien ihmisten ja koko maan - henkinen ja aineellinen pärjääminen on.

Meidän on turha haikailla maan äidistä, joka auttaa ja pelastaa kaikesta pahasta, mutta turvallista henkistä johtajuutta presidentiltä on lupa odottaa. Täytyy vain toivoa, ettei Tarja Halonen ajaudu liikaa television viihdeohjelmien ja pilapiirrosten hupihahmoksi, vaikka on kansalaisterapiaa, että presidentille voidaan nauraakin. Juhlallisella, etäisellä ja haudanvakavalla presidentillä ei ole sijaa nykyajassa, mutta vakavasti otettava presidentin pitää olla.

Presidentilläkin on tausta- ja viiteryhmänsä. Tarja Halonen on sosiaalidemokraattisen työväenliikkeen kasvatti, lisäksi sen korporatiivisen siiven karaisema. Se on kunnioitettava tausta, josta voi olla apua myös korkean viran hoidossa. Uudella presidentillä on suora yhteys ja puhevalta tähän suomalaista yhteiskuntaa paljossa hallitsevaan linnakkeeseen. Se on vahvuus, kunhan vain presidentti välttää kiitollisuudenvelan taakan tai panttivangiksi joutumisen.

Muuta Suomea edustava keskustaliike on vailla poliittisia taustakytkentöjä uuden presidentin suuntaan. Se on keskustayhteisön - miksei presidentinkin - kannalta puute, mutta se mahdollistaa yhteiselon aloittamisen puhtaan pöydän ääressä. Täältä katsoen presidentti Tarja Halonen voi yllättää vain positiivisesti. Positiivisia odotuksia onkin ilmassa.

Eheyttävä koko kansan presidenttiys on Tarja Halosen julkilausuttu tavoite jo presidentinvaalikampanjan ajoilta. Tähän sanaan on syytä uskoa, ja se on ainoa, mihin panna toivo.

Koonnut: TK
1.3.2000

Muut lehdet -sivulle