Muut lehdet torstaina 2.3.2000

Aamulehti arvioi Halosen puhetta

Tasavallan presidentti Tarja Halosen ensimmäinen puhe virassaan noudatti juhlavia ja perinteisiä muotoja, mutta ei ollut suinkaan persoonaton.

Halonen korosti voimakkaasti haluaan yhteistyöhön ja koko kansan presidentiksi, mutta totesi että siitä vastuunsa kantavat myös toisin valinneet.

Pasifistisista ajatuksistaan tunnettu - mutta kunniakomppanian sujuvasti tarkastanut - presidentti oli sijoittanut puheeseensa myös kielteisen kannan Nato-jäsenyyden hakemiseen.

Eduskunnan edessä puhuneen presidentin linjaukset erosivat myös hänen entisen puoluetoverinsa ja pitkäaikaisen ministerikollegansa pääministeri Paavo Lipposen linjauksista.

Lipponen hyökkäsi viimeksi sunnuntaina täydeltä laidalta keskustaa vastaan, koska se ei ole hänen mukaansa hyväksynyt vaalien tulosta. Halonen puolestaan sanoi ymmärtävänsä, että paluu arkeen voi viedä aikansa, kun sekä ehdokkaat että kannattajat olivat vaaleissa mukana täysin rinnoin.

Uusi presidentti ojensi sovinnon kättä keskustan suuntaan myös ottamalla kantaa keskustan vahvasti esillä pitämään maan kahtiajakautumisen vaaraan. Halosen mukaan merkkejä tästä on näkyvissä ja ongelmiin olisi puututtava ajoissa. Hyvän pohjan tulevaisuuden rakentamiselle antavat myös ehdokkaiden toisiaan lähellä olleet yhteiskunnalliset kannat.

Kuten asiaan kuuluu, Halonen korosti haluaan olla koko kansan presidentti; tärkeä vaikuttaja. Hän muistutti kuitenkin, että siitä on vastuunsa paitsi hänen omilla tukijoillaan, myös toisin äänestäneillä. Esko Ahon äänestäjillä on siis aikaa palata arkeen, mutta surutyönkin on joskus loputtava.

Presidentti Tarja Halosen puheen ulkopoliittinen osa oli neutraali lukuunottamatta selvää kielteistä kantaa Nato-jäsenyyden hakemiseen.

Sekin on hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisten linjausten - joihin ulkoministeri Halonen keskeisesti vaikutti - mukainen, mutta ehkä yllättävän täsmällinen muuten yksityiskohdista köyhässä puheessa.

Halonen lupasi myös pitää huolta siitä, että hänelle läheiset asiat kuten ihmisoikeudet, demokratian ja oikeusvaltio-periaatteen kunnioittaminen sekä huoli ympäristöstä pysyvät keskeisellä paikalla Suomen ulkopolitiikassa.

Uuden perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, mikä käytännössä tapahtuu valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa.

Siinä johtaa puhetta pääministeri Lipponen, mutta presidentti voi oikeuskansleri Paavo Nikulan tulkinnan mukaan tehdä keskustelusta johtopäätökset.

Ratkaisevaa on kiinteä yhteydenpito ja tiedonkulku tasavallan presidentin ja valtioneuvoston välillä, kuten presidentille puhunut Lipponen totesi.

Hän sen tietää: Itävalta-päätös oli kehno esimerkki siitä, että presidentti ja pääministeri eivät olleet yhteydessä.

Ilkan mukaan Halonen aloitti tyylikkäästi

Eilen keskiviikkona virkaansa astunut uusi tasavallan presidentti Tarja Halonen korosti ensimmäisessä virallisessa puheessaan haluaan olla koko kansan presidentti. Eduskunnan edessä presidentti muistutti maan kahtiajakautumisen vaaroista. Kaikkinensa tasapainoinen ja tyylikäs mutta varsin varovainen puhe oli linjassa Halosen heti vaalien jälkeen antamien lausuntojen kanssa.

Halonen kiitteli muita presidenttiehdokkaita hyvästä ja asiallisesta kampanjasta. Presidentin mielestä on syytä rauhassa miettiä, mitä vaali oikeastaan kertoi. Halonen muistutti perustellusti, että merkittävimmissä yhteiskunnallisissa kysymyksissä ehdokkaiden kannat olivat suhteellisen lähellä toisiaan. Tämä antaa hänen mukaansa hyvän pohjan jatkolle.

Erityisesti maakunnissa on syytä antaa arvoa ja painoa puheen kohdalle, jossa uusi presidentti kiinnitti huomiota yhteiskunnan sosiaalisen ja alueellisen kahtiajakautumisen vaaraan: "Merkkejä tästä on näkyvissä: tuloerot ovat kasvaneet ja hyvinvoinnin alueellisessa jakautumisessa on vinoutumia."

Lausunto on merkittävä, sillä tähän saakka sinipunahallitus, jonka jäsenenä Halonen ehti vaikuttaa lähes viisi vuotta, on vähätellyt tai jopa suorastaan kiistänyt alueellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymisen. Toivottavasti hallitus ottaa presidentin näkemyksen huomioon täydellä vakavuudella. On tekojen aika.

Maakuntien ja myös poliittisen opposition on varmasti helppo tarttua uuden presidentin ojentamaan yhteistyön käteen. Ja kuten Halonen aivan oikein huomautti, oma vastuunsa kansakunnan voimien kokoamisessa on myös niillä, jotka presidentinvaaleissa valitsivat toisin.

Tärkeä ja huomionarvoinen oli myös Halosen puheen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä linjaus, jonka mukaan Suomella ei ole tarvetta valmistautua Nato-jäsenyyden hakemiseen. Uuden presidentin selkeä ei Nato-jäsenyydelle saattoi olla pettymys niille oikeistolaisille, jotka hakeutuivat Halosen vanaveteen toivossa, että siinä kyydissä pääsee sotilasliittoon.

Halosen vilpitöntä pyrkimystä koko kansan presidentiksi ei ole syytä millään muotoa epäillä. Vaalikampanjan aikana kävi ilmi, että Helsingissä koko ikänsä asuneen Halosen maakuntien tuntemus on varsin ohut. Maakuntien ihmisille antaa kuitenkin toivoa hänen taitonsa ja kykynsä kuunnella ja aidosti aistia kansalaisten tuntoja. Neitsytpuhe oli hyvä alku.

On myös syytä olettaa, että keskustaoppositiossa alkaa surutyön aika olla ohitse. Presidentti Halosen linjapuhe antaa Esko Ahon johtamalle keskustalle monta kahvaa, joihin tarttua.

Suurimmaksi esteeksi kansakunnan voimien kokoamisessa saattaa muodostua hallitus ja erityisesti sen pääministeri Paavo Lipponen, SDP:n puheenjohtaja, jonka keskustaviha alkaa saada sairaalloisia muotoja. Suorastaan törkeä on pääministerin julkisesti esittämä väite, jonka mukaan oppositio ei ole hyväksynyt presidentinvaalien tulosta.

Toivottavasti presidentti Halonen omaksuu itsenäisen roolin suhteessa hallitukseen ja erityisesti sen nykyiseen pääministeriin.

Kansan Uutiset: Maa siirtyy Halosen aikaan

Suomi siirtyi eilen puolilta päivin Tarja Halosen aikaan. Koruttomat seremoniat kätkivät taakseen hetken historiallisuuden; Halonen on ensimmäinen naispresidentti, ja hänen virkaan astuessaan tuli voimaan uusi perustuslaki, joka muuttaa valtioelinten valtasuhteita. Vasta kuuden vuoden kuluessa näemme, mikä merkitys näillä muutoksilla ja Halosen vasemmistolaisella arvomaailmalla on presidentin viran hoidossa.

Uusi perustuslaki muuttaa lain kirjainta, mutta ei paljoakaan ulkopolitiikan johtamisen käytäntöä, joka on muotoutunut jo Mauno Koiviston ja Martti Ahtisaaren aikana. Ahtisaari saattoikin muistuttaa jäähyväispuheessaan luvanneensa virkaan astuessaan toimia niin, että hän johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistyössä valtoneuvoston ja eduskunnan kanssa. Nyt tämä periaate on kirjattu myös perustuslakiin, kuten hän huomautti.

Paavo Lipposen kahden hallituksen entisellä ulkoministerillä Tarja Halosella tuskin on vaikeuksia sopeutua uuden perustuslain kirjaimeen ja henkeen. Hän vakuuttikin virkaanastujaispuheessaan yhteistyöhaluaan hallituksen ja eduskunnan kanssa. Sopeutumista helpottavat hyvät henkilökohtaiset suhteet pääministeri Paavo Lipposeen. Halonen onkin jo käynyt hänen kanssaan keskusteluja uuden lain edellyttämistä järjestelyistä.

Silti vasta tulevat vuodet osoittavat, johtaako ulkopolitiikkaa enemmän presidentti vai pääministeri. Sitä voi tosin olla vaikea päätellä, koska Halonen ja Lipponen ovat ulkopolitiikan ydinkysymyksistä samoilla linjoilla, eikä yhteenottoja, joissa katsottaisiin, kumpi lopulta määrää kaapin paikan, ole odotettavissa.

Ulkopolitiikan käytännön johto on keskittynyt Ahtisaaren aikana yhä enemmän pääministerille. Eniten tähän on vaikuttanut EU-jäsenyys, mutta myös se, että Lipponen on vanhastaan ulkopolitiikan harrastaja ja taitaja. Ei ole itsestään selvää, että tämä kehitys jatkuisi Halosen aikana. Halonen hallitsee itse EU-asiatkin pienintä nippeliä myöten ja voi ainakin halutessaan ottaa myös niiden käsittelyyn osaa enemmän kuin edeltäjänsä.

Halonen ei luonnollisestikaan vielä paneutunut ulkopolitiikan yksityiskohtiin. Suuri linja tuli kuitenkin selväksi. Noudatetulla linjalla on sekä eduskunnan että kansalaisten vankka tuki, eikä linja muutu. Halonen halusi hälventää niiden pelkoja, jotka ovat pelänneet, että Suomea ollaan salakuljettamassa Natoon. Hän huomautti, ettei Nato-jäsenyyden hakeminen sisälly yhteisesti hyväksyttyyn kantaan.

Ketään tuskin yllätti, että uusi presidentti vakuutti haluaan olla koko kansan presidentti. Tuskin sekään, että hän palasi vaalikampanjansa tärkeimpiin teemoihin, tasa-arvoon ja hyvinvointiyhteiskuntaan. Halonen sanoi kantavansa huolta myös maan alueellisesta ja sosiaalisesta kahtiajakautumisesta. Näin hän ojensi viisaasti kätensä niille, jotka ovat tunteneet hävinneensä presidentinvaaleissa.

Halosella on edellytyksiä maan ja kansan yhdistämiseen. Niitä parantaa se, ettei kansa jakautunut vaalien toisella kierroksella suinkaan sillä tavoin kuin hätäisimmissä tulkinnoissa heti vaalien jälkeen pelättiin.

Keskisuomalainen odottaa Haloselta Ahtisaaren yhdistävyyttä

Suomi sai yhdennentoista tasavallan presidentin keskiviikkona, jolloin Martti Ahtisaari luovutti tehtävän Tarja Haloselle. Hänen nousuunsa kansakunnan johtoon symboloituu sukupuolisen tasa-arvoisuuden täyttymys.

Valtiollisessa toiminnassa naisia on valittu eduskuntaan jo viime vuosisadan alusta alkaen. Sittemmin askelmat johtivat valtioneuvostoon ja eduskunnan puhemiehisyyteen. Enää on ainoastaan pääministeriys, jossa suomalainen nainen ei ole työskennellyt, mutta epäkohta ei ole suuri, kun presidenttiys mielletään pääministeriyttä arvokkaammaksi.

Martti Ahtisaari valittiin presidentiksi kansainvälisen politiikan, diplomatian meriiteillä. Hänet koettiin puolueiden yläpuoliseksi persoonaksi, vaikka muodollinen viiteryhmä löytyi sosialidemokraateista. Ahtisaari voitti esivaalissa puolueväen suosiman Kalevi Sorsan. Lähtökohta loi suotuisan edellytyksen kansaa yhdistävälle ja kannustavalle työlle.

Ahtisaari on maailmanlaajuisesti tunnettu vaikuttaja, mutta hänen tiiviit yhteytensä kaikkiin Suomen maakuntiin ja väestöryhmiin kutoivat myös sisäpoliittisen arvostuksen, vaikka varsinaisella kotimaan valta-areenalla hän ei ollut vahvimmillaan.

Ahtisaari oli arvosidonnainen presidentti, mitä hänen puheensa päätösvirke eduskunnan edessä keskiviikkona osaltaan kielii: "Jumala suojelkoon Isänmaatamme ja kansaamme."

Tarja Haloseen kohdistuu runsaat naiseuteen ja tasa-arvoisuuteen nivoutuvat odotukset. Tämä rooli takaa hänelle historiallisuuden, jonka sisältö ja voima määräytyvät lähimmän kuuden vuoden tuloksista.

Tarja Halonen aloittaa tasavallan presidenttiyden ristiriitaisemmassa tilanteessa kuin edeltäjänsä vuonna 1994. Kansakunnan sosiaalinen ja alueellinen kahtiajako on kiistaton. Tosiasia tuottaa ahdistusta suurelle osalle kansaa. Presidentin linja vaikuttaa ajallaan ihmisten psyykkisiin tuntemuksiin ja maakuntien elämänuskoon, tai lamaannukseen.

Tarja Halosen elämänpiiri on tähän saakka pyörinyt pääkaupunkiseudulla. Nyt hänen vastuullaan ovat koko Suomi ja kaikki suomalaiset. Paine henkiseen johtajuuteen on ilmeinen. Tehtävän voi täyttää monella tavalla.

Erityinen haaste uuden presidentin jaksolla on juuri voimaan astunut perustuslaki. Presidentin valtaoikeuksia on riisuttu. Olennainen on valtioneuvoston ja presidentin, yhteistyö. Se ainakin alkuun hahmottuu Tarja Halosen ja Paavo Lipposen vallanjaoksi. Perustuslain tulkinnassa on vaihtoehtoisuuksia. Oikeuskansleri on niiden punninnassa keskeinen mahti.

Kansalaiset odottanevat presidentilleen näyttävää ja vaikuttavaa itsellistä roolia. Hallituksessa sen sijaan tunnettaneen viehtymystä presidentin ohueen vallankäyttöön. Käytäntö muovautuu vuosikymmenien mittaan. Näin muodoin Halosen vuosien käytänteet eivät välttämättä muodostu ratkaiseviksi. Vanhankin perustuslain vallitessa presidentin ja hallituksen suhde vaihteli olennaisesti, tilanteiden ja persoonien mukaisesti.

Turun Sanomien mukaan talouden kasvu uhkaa riehaannuttaa osakesäästäjät

Suomen talous on vahvassa vedossa. Kasvukäyrät sojottavat kohti pilviä ja ennusteita joudutaan jatkuvasti rukkaamaan ylöspäin. Budjetin laatijalle tilanne on kuitenkin epäkiitollinen. Miten perustella kansalle, että juuri nyt on noudatettava tiukkaa rahapolitiikkaa.

Asia on ajankohtainen, koska hallitus valmistautuu päättämään tulevan vuoden budjetin menokehyksestä ensi tiistaina. Päätöksen tueksi valtiovarainministeriö julkisti kansantalouden kasvuennusteen, jonka mukaan bruttokansantuote kasvaa tänä vuonna 4,7 prosenttia eikä 3,9 prosenttia kuten vielä syksyllä arvioitiin.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö katsoi tarpeelliseksi jyrähtää menojen pitämiseksi aisoissa. Niinistö varoitti kehittämästä uusia pysyviä menoja, joihin odotettua nopeampi talouskasvu saattaisi houkutella. Valtiovarainministeri huomautti, että ylimääräiset rahat on käytettävä valtion velan alentamiseen sekä hallitusohjelmassa sovittujen veronalennusten toteuttamiseen.

Niinistön varoitukset ovat aiheellisia. Kansantaloudessa alkaa olla näkyvissä ylikuumenemisen merkkejä. Niinistö itse sanoo näkevänsä Suomessa alueittaista ja aloittaista ylikuumenemista.

Niinistön sanoissa voi kuulla vaikkapa varoituksen sanan työmarkkinarintamalle, jossa eräät liitot yrittävät työtaistelutoimin rimpuilla eroon vankasti paalutetusta yleisestä palkankorotustasosta.

Valtiovarainministeriötä näyttää huolestuttavan myös Yhdysvaltain talouskasvun mahdollinen taittuminen, mikä nostaisi euron kurssia suhteessa dollariin ja heikentäisi taloutemme kilpailukykyä.

Talouskasvun jatkumisen hyviin puoliin kuuluu työttömyyden väheneminen. Työttömyysasteen odotetaan putoavan ensi vuonna kahdeksaan prosenttiin. Tässä uhkaa kuitenkin pää tulla vetävän käteen, sillä samalla pahenee työvoimapula tietyillä aloilla kuten elektroniikkateollisuudessa.

Viranomaisten olisikin syytä pikimmiten selvittää, miten koulutusta voitaisiin suunnata uudelleen.

Ainakin osittain talouskasvun seurausta on myös suomalaisten kiinnostuminen pörssisijoittamisesta. Vuoden vaihteessa osakesijoitusten arvo ylitti jopa pankkitalletusten arvon.

Samaan ajankohtaan sattuu kuitenkin myös toinen käänne, jota ei voida pitää suotuisana. Osakkeita ryhdyttiin ostamaan yhä enemmän lainarahalla. Sijoittaminen osakkeisiin on järkevää niin kauan kuin siihen käytetään omaa rahaa. Sen, mihin lainarahan käyttö osakesijoittamisessa johtaa, pitäisi olla vielä hyvässä muistissa. Ilmassa on 1980-luvun lopun kasinohuuman merkkejä.

Koonnut: TK
2.3.2000

Muut lehdet -sivulle