Muut lehdet maanantaina 6.3.2000

Etelä-Suomen Sanomat aprikoi uutta tupakkalakia

Euroopan tiukin tupakkalaki vaikutti Suomessa voimaan tullessaan heti juuri niin kuin oli odotettu: baaritiskit autioituivat. Pois häädettyjen tupakoitsijoiden tilalle ei näytä juuri ilmestyneen tupakoimattomia asiakkaita.

Samalla katkesi henkilökunnan ja asiakkaiden välinen luonteva vuorovaikutus. Tiskin ääressä yksinäinen asiakas saattoi rupatella tarjoilijan kanssa, vaikka tämä palveli siinä ohessa muita. Pöydissä tämä ei enää suju. Baaritiski oli myös paikka, jossa tuntemattomien kanssa pääsi helposti kontaktiin. Nyt juttuseuraa etsivällä on vaikeampaa. Tuntemattomien pöytiin menemisen kynnys on korkea.

Tupakkalain tarkoitus on hyvä: henkilökunnan ja tupakoimattomien asiakkaiden terveyden varjelu. Tupakan aiheuttamat riskit tunnetaan riittävän hyvin.

Asteittain kiristyviä vaatimuksia tuova tupakkalaki ei ole ongelma ruokaravintoloille. Kokonaan savuttomista ruokailupaikoista on kokemuksia. Jos hyvän aterian päälle kaipaa savuketta tai sikaria, ei liene suuri vaiva siirtyä toisiin tiloihin.

Muissa ravintoloissa tilanne on ongelmallisempi. Paheet tunnetusti kasautuvat. Alkoholia käyttävä tupakoi todennäköisemmin kuin täysin raitis. Moni vetelee savuja ainoastaan tuopin ääressä istuessaan.

On olemassa aika iso riski siitä, että tupakoimattomille varattavat tilat jäävät vajaakäyttöön. Samaan aikaan tupakkapuolella voi vallita täysi tungos. Kaikki halukkaat eivät ehkä edes mahdu sisään, vaan kääntyvät pois. Tähän suuntaan meneviä havaintoja on tehty ravintoloissa, joissa on kokeiltu tupakoimattomia tiloja.

Savuttomuus ole ainakaan vielä markkinointivaltti. Jos se olisi, tupakalta varjeltuja tiloja olisi syntynyt kilvan ilman lakiakin. Kyllähän fiksu yrittäjä rahan haistaa.

Nyt voimaan tullut uudistus on kirvoittanut keskustelua siitä, missä seuraavaksi päästäisiin tupakoitsijoiden kimppuun. Esille on jopa heitetty ajatus kieltää tupakointi myös huoneiston omalla parvekkeella. Savu kun leviää sieltä muiden harmiksi.

On kuitenkin niin, että kerrostalossa asuva joutuu väkisin sopeutumaan. Tupakan savu ei ole ainoa riesa. Voimakkaat parfyymit ja kissat sekä koirat jättävät käytäviin ja hisseihin tuoksuja, jotka voivat haitata allergisia. Paistetun silakan tai jonkin muun ruoan tuoksu ei tunnu kaikista hyvältä. Jos rajoitusten tielle lähdetään, kielloille ei loppua näy.

Tässä vaiheessa ei pitäisi olla mitään tarvetta kehitellä uusia keinoja tupakoitsijoiden kiusaksi. Katsotaan ensin, mitä kaikkea Euroopan tiukin laki tuo mukanaan. Onko siitä enemmän hyötyä kuin harmia, onko sen toteuttaminen hankalaa, kallista ja tuoko se tulkintaongelmia?

Hämeen Sanomat toppuuttelee EU:n laajenemista

Suomen uusi ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) puki viime viikolla sanoiksi sen, mitä miljoonat Euroopan unionin kansalaiset ovat miettineet jo pitkään. Hän neuvoi EU:n jäsenyyttä tavoittelevia maita varautumaan huomattavasti pidempiin hakuaikoihin kuin yleisesti on puhuttu.

Ministeri Tuomioja toisti aikaisemmin sanomansa, ettei unionin laajeneminen todellakaan etene niin kuin "yleisellä puhetasolla on annettu ymmärtää".

Euroopan unioni aloitti vuonna 1997 jäsenneuvottelut Puolan, Unkarin, Viron, Tshekin, Slovenian ja Kyproksen kanssa. Viime helmikuussa neuvottelut käynnistettiin Bulgarian, Romanian, Latvian, Liettuan, Maltan ja Slovakian kanssa. Helsingissä sovittiin lisäksi viime joulukuussa, että Turkki on jäsenehdokas.

Realistina Tuomioja on täysin oikeassa siinä, että monet EU:n jäsenyyttä tavoittelevat maat ovat vielä hyvin kaukana Euroopan unionin maiden elintasosta, markkinoista ja poliittisesta kulttuurista, ihmisoikeuskysymyksistä, ympäristönsuojelusta puhumattakaan. Jotta kyseisissä maissa jokin liikahtaisi, tosiasiat on sanottava ääneen ja vielä moneen kertaan.

Euroopan unioni on valmis ottamaan uusia jäsenmaita vastaan aikaisintaan vuonna 2003, jolloin sen hallinnonuudistuksen täytyy olla kunnossa. Aikataulu on niin kireä, ettei EU:n laajeneminen liene tuolloin vielä silloin mahdollista.

Ja vaikka unioni olisikin valmis, suurimmalla osalla jäsenyyttä hakevista maista on niin runsaasti tekemistä talouden, lainsäädännön ja monen muun asian kanssa, etteivät ne selviydy EU:n vaatimuksista edes useammassa vuodessa. Uusia jäseniä otettaneen vasta, kun ne ovat hyväksyttävällä tavalla tasavertaisia vanhojen jäsenmaiden kanssa.

Tuomioja kiinnitti huomiota myös yhteen tärkeään seikkaan, josta ei ole kovin paljon ääntä pidetty: virkakoneiston lahjonta. Se on ehdottomasti kitkettävä pois, mikäli maa haluaa olla EU-kelpoinen.

Korruptio veisi uskon esimerkiksi unionin rahanjakopolitiikalta. Kuka voisi olla varma, minne tukimiljoonat menevät, ellei virkakoneisto toimi niin kuin oikeus- ja demokraattisessa valtiossa pitää?

Unionin ei pidä lähteä vauhdittamaan laajentumista. Jo nyt on tiedossa valtavia ongelmia, joita ei voi lakaista maton alle, eikä niitä ratkaista hetkessä. Yksi suurimmista on unionin tuleva maatalouspolitiikka. Miten hoidetaan esimerkiksi Puolan maatalouden vaikeat kysymykset? On turha odottaa nopeita ratkaisuja.

Ilkka ilakoi Kokoomuksen alhaisella kannatuksella

Presidentinvaalit ovat ohitse, äänet on laskettu, tulos vahvistettu ja uusi tasavallan presidentti on valansa vannonut. Mielialatkin niin voittajien kuin hävinneiden joukoissa ovat tyyntyneet. Näiltä osin politiikassa on palattu jälleen normaaliin arkeen.

Vaalikamppailu näyttää kuitenkin sen verran sekoittaneen yhteiskunnan pohjavirtoja, että politiikan kenttä on edelleen liikkeessä. Kuinka pysyviä jälkiä presidentinvaalien jälkijäristykset lopulta jättävät, selviää aikanaan, mutta erityisesti kokoomuksessa kansalaisten mielialojen liikkeitä on seurattu pelonsekainen tuntein.

MTV3:n teettämän ja torstaina julkistaman mielipidekyselyn mukaan kokoomuksen kannatus on pudonnut ensi kerran vuosiin alle 20 prosentin. Parhaimmillaan kyselyissä jopa yli 25 prosentin kivunneen kokoomuksen kannatus oli Research Internationalin helmikuun mittauksessa painunut 19,4 prosenttiin. Vuosi sitten eduskuntavaaleissa kokoomus sai 21,0 prosenttia äänistä.

Kannatustaan eduskuntavaaleista ovat lisänneet SDP ja Suomen keskusta. SDP:n kannatus on nyt 25,7 ja keskustan 25,0 prosenttia. Eduskuntavaaleissa SDP sai 22,9 prosenttia äänistä, keskustan osuus oli 22,4 prosenttia.

Kolmen suurimman puolueen tuoreisiin kannatusheilahduksiin on vaikea nähdä muita syitä kuin äsken käydyt presidentinvaalit, joissa loppusuoralle selvisivät SDP:n ja keskustan ehdokkaat. Tarja Halosen ja Esko Ahon suosio näkyy vielä heidän taustapuolueidensa kannatusluvuissa.

MTV3:n mittaus oli lyhyen ajan sisällä toinen, joka osoittaa kokoomuksen selvästi pudonneen SDP:n ja keskustan kyydistä. Viiden kuuden prosenttiyksikön ero merkitsee jo yhden keskisuuren puolueen äänipottia, noin 150 000 ääntä.

Kokoomuksen johdolle suosion selkeä lasku on vakava paikka. Presidentinvaalit ja etenkin vaalin toinen kierros hämärsi mielikuvaa kokoomuksen asemoitumisesta politiikan kentälle. Monet puolueen perinteiset porvarilliset kannattajat pettyivät puoluejohdon linjattomuuteen, mikä lopulta johti siihen, että SDP onnistui entisestään vahvistamaan valta-asemiaan Suomen politiikassa.

Äänestäjien hämmennystä lisäsi joidenkin näkyvien kokoomuspoliitikkojen ilmaantuminen vaalikamppailun loppumetreillä punalippujen alle, yhteiseen rintamaan 60-luvun vasemmistoradikaalien kanssa. Vaikka presidentinvaali on henkilövaali, vasemmisto piti näitä vaaleja ennen muuta ideologisena ja poliittisena tapahtumana. Vasemmiston takavuosien voimahahmon Kalevi Sorsan luonnehdinnan mukaan kysymyksessä oli peräti SDP:n kunnianpalautus.

Seuraavan kerran puolueiden voimasuhteita mitataan vaaliuurnilla syksyn kunnallisvaaleissa. Jääkö kokoomukselle muuta keinoa oman "kunnianpalautuksensa" hoitamiseksi kuin yrittää korottaa profiiliaan SDP:n johtaman hallituksen sisällä? Pääministeri Paavo Lipposen (sd) ja ay-liikkeen viime aikojen uhosta voi päätellä, että helppoa kokoomuksen elo hallituksessa ei jatkossa ole.

Kainuun Sanomat vaatii muutoksia vaalirahoituslakiin

Vaalirahoituksen julkisuuden lisääminen hallituksen ehdottamalla tavalla ei toisi juurikaan uutta tietoa ehdokkaiden taustavoimista.

Läheskään kaikki kansanedustajat eivät ole tyytyväisiä hallituksen ehdotukseen vaalirahoituksen lisäämisestä. Jo lakiesityksen lähetekeskustelussa kävi selväksi, että markkamäärät, joita suuremmat tukipotit pitäisi julkistaa, ovat aivan liian alhaiset.

Hallituksen esityksen mukaan presidentinvaalissa pitäisi julkistaa yli 20 000 markan yksittäiset avustukset. Eduskunta-, EU- ja kunnallisvaaleissa raja olisi 10 000 markkaa.

Kansanedustajat epäilevät aivan oikein, ettei tällä menetelmällä saada juurikaan uutta tietoa ehdokkaiden taustavoimista. Kun ehdokkailla ei ole kirjanpitovelvollisuutta, eikä tietojen antamisesta kieltäytyminen johda mihinkään, uudistuksesta uhkaa tulla torso.

Presidentinvaalissa parikymmentätuhatta saattaa vielä olla järkevä julkistamisen raja. Tämän talven vaaleissa pääehdokkaiden budjetit liikkuivat jo useissa miljoonissa markoissa.

Sen sijaan eduskunta- ja kunnallisvaaleissa kampanjoidaan huomattavasti pienemmillä summilla. Viime eduskuntavaalien jälkeen tehty tutkimus osoitti, että keskimääräinen vaalibudjetti oli vain muutama kymmenen tuhatta markkaa. Yksikään tiedusteluun vastanneista ei ollut saanut yli 10 000 markan kertalahjoitusta puolueensa ulkopuolelta.

Kunnanvaltuustoihin pyritään muutamien tuhansien markkojen kampanjoilla. Pienessä kunnassa tuskin voi haaveillakaan edes muutamien tuhansien markkojen tukisummista.

Hallituksen esittämät tulorajat ovat aivan liian alhaiset. Eduskunta korjatkoon siis esitystä.

Samalla on syytä harkita myös kirjanpitovelvollisuuden säätämistä ehdokkaille. Sen laiminlyönnistä olisi tultava myös jonkinlainen seuraamus. Muuten laki uhkaa jäädä torsoksi. Rangaistukseksi laiminlyönnistä ei riitä se, että äänestäjät muistaisivat asian seuraavissa vaaleissa. Kansan poliittinen muisti kun on tunnetusti lyhyt.

Hallituksen esityksen heikkouksiin kuuluu myös se, että rahoituksensa joutuisivat julkistamaan vain valituksi tulleet. Äänestäjä ei siis ehdokkaan numeroa piirtäessään tietäisi, kenen joukoissa hän seisoo.

Sinänsä vaalirahoituksen julkisuuden lisääminen on perusteltua. Vaalit ovat muuttuneet yhä enemmän henkilövaaleiksi. Samalla kampanjabudjetit ovat paisuneet. Rahoituksesta yhä pienempi osa tulee puoluejärjestöiltä. Siksi äänestäjien on hyvä tietää, millaisia sidonnaisuuksia ehdokkaalla mahdollisesti on.

Suomi kulkee tässä asiassa jälkijunassa. Euroopan neuvoston jäsenmaista Suomen lisäksi vain San Marinossa, Ruotsissa ja Norjassa voi pitää vaalirahansa piilossa. Ruotsin ja Norjan listavaali eroaa suomalaisesta järjestelmästä, sillä siinä äänestetään pikemminkin puoluetta kuin henkilöä.

Koonnut: TK
6.3.2000

Muut lehdet -sivulle