Asuminen ja tietoliikenne muuttivat kotitalouksien kulutusta
Kulutusmenojen suuret vaihtelut, asumis- ja tietoliikennemenojen kasvu sekä väestöryhmien välisten kulutuserojen lisääntyminen luonnehtivat kotitalouksien kulutusta 1990-luvulla.
Viime vuosikymmenen alun taloudelliset muutokset heikensivät kotitalouksien kulutusedellytyksiä merkittävästi, ja
kotitalouksien kulutusmenot pienenivätkin noin 10 prosenttia.
Laman jälkeen kulutusmenot kasvoivat, mutta vuonna 1998 kotitalouksien keskimääräiset menot, 132 000
markkaa, olivat vielä reaalisesti hieman pienemmät kuin vuonna 1990.
Tiedot käyvät ilmi Tilastokeskuksen julkaisusta Kotitalouksien kulutusmenojen muutokset 1990-luvulla.
Lamavuosien aikana erityisesti liikenteen, vaatteiden ja kestotavaroiden hankintojen,
terveydenhoidon sekä vapaa-ajan menot pienenivät. Ainoastaan asumismenot ja
tietoliikennemenot lisääntyivät. Kulutuksen kasvu 1990-luvun puolivälin jälkeen oli melko maltillista.
Kotitaloudet lisäsivät menojaan eniten tietoliikenteeseen, vaatteisiin ja kodin kalusteisiin. Myös autojen hankinta oli
vilkasta.
Kulutuksen kasvusta huolimatta ainoastaan tietoliikennemenot, asumismenot ja elintarvikemenot olivat kotitaloutta
kohden suuremmat vuonna 1998 kuin vuonna 1990.
Kulutuksen rakenteen kannalta merkittävä muutos oli asumismenojen lisääntyminen. Kun asumisen osuus
kotitalouksien menoista vuonna 1990 oli runsaat 20 prosenttia, vastaava osuus vuonna 1998 oli lähes 30
prosenttia.
Tietoliikennemenojen voimakkaasta kasvusta huolimatta oli näiden menojen
osuus koko kulutuksesta vuonna 1998 vain 3 prosenttia.
Opiskelijoiden ja työttömien kulutusmenot
pienenivät
Väestöryhmien väliset kulutuserot supistuivat jonkin verran 1990-luvun alkuvuosina mutta kasvoivat
vuosikymmenen puolivälin jälkeen. Työmarkkina-asema oli keskeinen kotitalouksien kulutusta erotteleva tekijä.
Palkansaaja- ja yrittäjätaloudet olivat vuoteen 1998 mennessä lähes saavuttaneet tai ylittäneet lamaa edeltäneen
kulutuksen.
Eläkeläistalouksien kulutusasema parani koko
1990-luvun, ja kulutusmenot lähenivätkin ammatissa toimivien talouksien menoja. Aseman
paraneminen johtui ryhmän rakenteellisista muutoksista.
Eläkeläisten lukumäärän kasvaessa
entistä useampi eläkeläinen oli jo täyden eläketurvan piirissä, jolloin heidän tulonsa olivat
aikaisemmin eläkkeelle jääneiden tuloja suuremmat.
Sen sijaan muiden, pääosin työttömyyden tai
opiskelun vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolella olevien talouksien kulutusmenot pienenivät koko
1990-luvun. Vuonna 1998 heidän kulutusmenonsa olivat kaikkien kotitalouksien keskimääräisestä
kulutuksesta kauempana kuin vuonna 1990.
Kulutusmenojen pienenemisen seurauksena ammatissa toimimattomien kulutus myös yksipuolistui.
Heidän menoistaan niin sanottu välttämättömyyskulutuksen eli elintarvikkeiden ja asumisen osuus
oli aikaisempaa suurempi.
Sen sijaan ammatissa toimivien ja eläkeläisten talouksissa vastaava
osuus pysyi lähes ennallaan. Myös näiden väestöryhmien asumismeno-osuudet kasvoivat, mutta
vastaavasti elintarvikkeiden meno-osuudet pienenivät.
IA
3.11.2000
Talous -sivulle
|