Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Lasten työnteon monet kasvot



Neljäsosa maailman lapsista elää olosuhteissa, joissa työnteko kuuluu tavanomaiseen kehitykseen. Lapsen ja perheen kannalta lasten työnteko saattaa olla keino, jolla sopeudutaan vaikeisiin elinoloihin.


Työnteko nuorella iällä on monissa tapauksissa tärkeää perheiden perustarpeiden tyydyttämiseksi. Lisäksi työnteko voi olla kasvua vanhempien ammattiin ja näin kehittää lapsen identiteettiä.

Viimeaikainen tutkimus on tuottanut uutta tietoa "katulasten" elinolosuhteista. He jakaantuvat sellaisiin lapsiin, jotka yksinkertaisesti elävät kadulla sekä niihin, jotka elävät perheidensä kanssa slummeissa, mutta ansaitsevat toimeentulonsa kadulta.

Katulapset näkevät, että työnteko on välttämätöntä toimeentulon ja tulevaisuuden kannalta. He haluavat tehdä työtä, mutta ihmisarvoisissa oloissa.

Tällaisten lasten aritmetiikan taitojen on havaittu usein olevan koulua käyvien lasten tasolla. Heidän ravitsemustasonsa puolestaan on korkeampi kuin kaupunkien slummeissa asuvien sekä maalaislasten.


Koulutuksen tarve suuri

Työnteon vaihtoehdoksi esitetään usein koulutusta. Kehitysmaissa laadukasta koulutusta on vähän, mikä vaikuttaa vanhempien asenteisiin lasten koulutusta kohtaan.

Ilmaisenakin tarjottuna koulutus voi olla liian kallista: perheille koituu kuluja lasten kirjoista, koulupuvusta ja menetetystä työtulosta. Lisäksi koulutuksen ei välttämättä nähdä olevan yhteydessä elämässä tarvittaviin taitoihin, jotka opitaan monesti työtä tehtäessä.

Kehitysmaissa nämä taidot saadaan monesti laajennetun perheen avulla yhteisissä askareissa. Usein vanhemmat pyrkivät kouluttamaan yhden lapsistaan, jonka ajatellaan myöhemmin voivan auttaa perhettään.

Globaalin lapsuuskäsityksen mukaan lapsuus on yhtenäinen maailmanlaajuinen kokemus, jota voidaan kansainvälisin sopimuksin säädellä. Todellisuudessa lasten työnteko on sosiaalinen ja kulttuurinen kysymys, minkä vuoksi paikalliset olot olisi otettava huomioon, kun arvioidaan, mitkä työt ovat haitallisia lapsen kehitykselle.

Kansainvälisissä sopimuksissa lapsuus määritellään usein 18 ikävuoteen, joka usein on äänioikeuden saamisen ja aikuisuuden laillinen merkkipaalu. Kehityspsykologisesti on kuitenkin eri asia tarkastella 16-17 -vuotiaiden ja alle 13-vuotiaiden osallistumista työelämään.

Pelkän iän lisäksi tulisi ottaa huomioon osin kulttuurisesti määrittyvät kehitykselliset tasot, kun lapsen kykyä osallistua työelämään arvioidaan.


Lapsityötä tehdään kurjissa oloissa

Työnteko kuuluu välttämättömänä osana joka neljännen lapsen tavalliseen kehitykseen. Esimerkiksi kehittyneessä Euroopassa on arviolta viisi miljoonaa 5-14 -vuotiasta lapsityöläistä.

Maailman 250 miljoonasta lapsityöläisestä noin 120 miljoonaa työskentelee kokopäiväisesti. Noin kolmasosa heistä työskentelee haitallisiksi arvioiduissa oloissa: orjuudessa, prostituutiossa tai pornografisessa teollisuudessa, huumekaupassa tai töissä, jotka vaarantavat lasten terveyden, turvallisuuden tai moraalisen kehityksen.

YK:n aiemmin käyttämä työelämän jaottelu "tavallisiin" ja "vaarallisiin" töihin on ollut pohjana vuonna 1999 hyväksytylle sopimukselle "lapsityön pahimpien muotojen välittömäksi poistamiseksi".

Kriittisin huomio uudessa sopimuksessa liittyy väljästi määriteltyyn kuvaukseen haitallisista töistä, jotka saattavat vaarantaa lasten terveyden, turvallisuuden tai moraalisen kehityksen. Siinä huomioidaan kylläkin maa- ja kulttuurikohtaisesti määrittyvät suhtautumiset erilaisiin töihin.

Tällä hetkellä sopimuksen vahvistamiskampanja on käynnissä eri maissa. Suomi on jo vahvistanut ja hyväksynyt omalta osaltaan sopimuksen sekä aloittanut sen soveltamisen. Sopimus kohdentaa toimenpiteitä lapsityön poistamiseksi.

Tietoa haitallisimmiksi luokitelluilla aloilla työskentelevien lasten kehityksestä on kuitenkin edelleen hyvin vähän.


Koulu ja työ voitava yhdistää

Länsimaisen median esiin nostamat seikat katulasten elinoloista ovat meidän näkökulmastamme katsottaessa pöyristyttäviä. Kuitenkin esimerkiksi nepalilaisten katulasten on todettu kehittyvän fyysisesti normaalisti, vaikka heillä ei ole pysyvää suojaa eikä vanhempien tukea.

Mahdollisesti kaduilla selviytyvät lapset ovat neuvokkaampia kuin sieltä muihin ammatteihin, kuten esimerkiksi matonkutojiksi, päätyvät toverinsa. Tulokset katulasten elinoloista ja sopeutumisesta auttavat osaltaan ymmärtämään köyhyyden eri tasoja.

Mietittäessä keinoja parantaa lapsityöläisten asemaa saattaa koulun ja työn yhdistäminen olla mielekäs tapa tarjota heille peruskoulutus, jota voi myöhemmin täydentää. Unicef on Nepalissa menestyksekkäästi vuoden ajan tarjonnut katulapsille kautta maan samaan aikaan aamulla eri kaupunginosissa kouluun valmentavaa koulutusta.

Kahden vuoden aikana kouluun osallistuvalla lapsella on mahdollista suorittaa neljä ensimmäistä luokkaa. Tämä mahdollistaa esimerkiksi 10-vuotiaalle kunniallisen tavan saada sellaiset luku-, kirjoitus ja laskennon taidot, joilla selvitä aikuisuudessa.

Se, kuinka lapsi kokee työntekonsa riippuu siitä, miten hänen välitön yhteisönsä arvostaa lasten työhön osallistumista. Suhteellisuudella on kuitenkin eettiset rajansa ja kansainväliset sopimukset auttavat määrittämään, mikä on hyväksyttävää.

ESA ALARAUDANJOKI
3.11.2000

Kirjoittaja toimii vierailevana tutkijana Cambridgen yliopiston perhetutkimuskeskuksessa Englannissa.


Ulkomaat -sivulle