Kotirintaman aseveljeyttä Pohjois-Suomessa sotavuosina
"Miten niitten kanssa oikein pärjättiin?" Tätä kysellään tuoreessa väitöstutkimuksessa. Kysymyksellä viitataan pohjoissuomalaisten ja saksalaisten kanssakäymiseen kotirintamalla sotavuosina 1941-1944.Fil.maist. Marianne Junilan tutkimuksessa tarkastellaan sota-aikaa uudesta näkökulmasta. Se on kotirintamalla eläneiden pohjoissuomalaisten siviilien näkökulma. Heille Suomen ja Saksan aseveljeys tarkoitti monivuotista rinnakkaineloa vieraan vallan sotajoukkojen kanssa.
Junilan tutkimus selvittää, millaisia ongelmia ja ristiriitoja saksalaisten sotilaiden oleskelu aiheutti. Se selvittää myös, millaisia suhteita suomalaisten ja saksalaisten välille kehittyi, ja missä tarkoituksessa niitä solmittiin.
Keskeinen kysymys on niin ikään, miten molempien maiden viranomaiset ohjasivat kanssakäymistä.
- Paikallisten asukkaiden ja saksalaissotilaiden rinnakkainelo ei ollut ristiriidatonta, vaikka vakavat konfliktit eivät olleetkaan sille leimallisia, Junila kiteyttää.
Tutkimus hyödyntää myös uutta, muistitietoon ja aikalaiskerrontaan perustuvaa tutkimustapaa perinteisten metodien lisäksi. Muistitietoaineisto koostuu satojen suomalaisten siviilien ja kymmenien saksalaisten sotilaiden kertomuksista.
- Osa muistitiedosta on koottu haastatteluin juuri tätä tutkimusta varten, ja koko aineisto on suurimmalta osaltaan aiemmin tutkimatonta, Junila kertoi.
Ketä nuo ovat, kysyttiin
Pohjois-Suomeen alkoi saapua vieraita joukkoja jo ennen jatkosodan alkamista kesäkuussa 1941. Tuolloin Suomi oli vielä virallisesti puolueeton.
Monelle kotirintaman siviilille tämä oli yllätys. Kysyttiin, ketä nuo ovat, ja miksi ne ovat täällä.
- Asukkaita ei ennakkoon opastettu, kuinka uudessa tilanteessa vieraiden sotilaiden kanssa tuli menetellä, Junila tietää.
Saksalaiset tunsivat hänen mukaansa vielä huonommin uuden toimintaympäristönsä ja sen asukkaat.
Sekä suomalaisten että saksalaisten viranomaisten tavoitteena olivat tutkijan mukaan hyvät suhteet paikallisten siviilien ja saksalaisten sotilaiden kesken kotirintamalla. Myös viranomaisten yhteistyö näytti sujuvan hyvin ja ulottuvan myös ohi virallisten velvollisuuksien.
- Se antoi viitteitä paikallisille asukkaille ja saksalaisille sotilaille siitä, millainen aseveljeys oli kotirintamalla suotavaa, Junila paljastaa.
Monentasoisia kontakteja
Suomalais-saksalainen kanssakäyminen voidaan Junilan mukaan jakaa välttämättömään ja omaehtoiseen yhteydenpitoon. Välttämätöntä yhteydenpitoa saksalaisiin motivoi erityisesti taloudellinen ja omaehtoista sosiaalinen hyöty.
Välttämättömässä yhteydenpidossa saksalainen kohdattiin esimerkiksi vuokralaisena, asiakkaana tai työnantajana.
Omaehtoinen kanssakäyminen ei puolestaan aina tarkoittanut henkilökohtaisia suhteita, vaan sitä oli myös osallistuminen kotirintamalla järjestettyyn yhteiseen ajanviettoon.
Tutkimuksessa pohditaan mm. tekijöitä, jotka ovat johtaneet suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden seurustelun ylikorostumiseen.
Junilan väitöskirja Kotirintaman aseveljeyttä. Suomalaisen siviiliväestön ja saksalaisen sotaväen rinnakkainelo Pohjois-Suomessa 1941-1944 tarkastettiin Oulun yliopistossa viime lauantaina.
STT-IA
3.11.2000
