Bruttokansantuote 2 prosentin uralla vuoteen 2030
VATT: Täystyöllisyyden saavuttaminen mahdollista
Täystyöllisyyden saavuttaminen on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkijoiden mukaan realistinen mahdollisuus.Korkean työllisyysasteen toteutumiselle tulevaisuudessa ei VATT:n julkaiseman tutkimuksen mukaan ole mitään periaatteellisia esteitä. Täystyöllisyyden saavuttaminen edellyttää tutkimuksen mukaan vakautta, onnistunutta talouspolitiikkaa ja jatkuvaa taloudellista kasvua.
Globalisaationa tunnettu talouksien avautuminen ja kansainvälistyminen ei VATT:n tutkijoiden Seija Ilmakunnaksen, Jaakko Kianderin, Pekka Parkkisen ja Antti Romppasen tekemän selvityksen mukaan ole este täystyöllisyydelle. Globalisaatio korostaa kuitenkin talouden kilpailukyvyn merkitystä.
Teknologinen kehitys ei tutkijoiden mukaan myöskään uhkaa työllisyyttä. Sen sijaan se kasvattaa kansalaisten reaalituloja. Yhdessä työvoiman osaamis- ja koulutustason paranemisen kanssa teknologinen kehitys parantaa kokonaistuottavuutta ja ylläpitää taloudellista kasvua.
Väestö- ja tuottavuuskehitykseen perustuvien laskelmien perusteella tutkijat arvioivat, että Suomen kokonaistuotanto voisi kasvaa vuoteen 2030 keskimäärin parin prosentin vauhtia eli tuottavuuden nousua vastaavasti.
Pekka Parkkisen mukaan Suomen tuottavuuskehitys hidastuu pitkän ajan kolmesta prosentista oletuksen mukaan kahteen prosenttiin.
- Yhdysvalloissa pitkän ajan tuottavuuden kasvu oli noin prosentti ennen viime vuosikymmenen lopun nopeutunutta kehitystä. Suomi on saavuttanut johtavat maat tuottavuudessa, joten ei ole perusteltua olettaa, että tuottavuus kasvaisi jatkuvasti huomattavasti muita nopeammin, totesi Parkkinen.
Paljon kasvuvauhtiin vaikuttaa se, miten investoinnit lähivuosikymmeninä kehittyvät.
Työllisyys pysyy 2,4 miljoonassa
Tutkimusta varten tehtyjen laskelmien perusteella työllisiä olisi Suomessa vuoteen 2030 saakka lähes 2,4 miljoonaa. Tällainen kehitys edellyttää tutkimuksen mukaan työhönosallistumisasteen nousua, sillä väestö ikääntyy tuntuvasti ja elatussuhde eli muun kuin työllisen väestön määrä suhteessa työllisiin heikkenee.
- Tällä hetkellä työllisyysaste on noin 67,5 prosenttia, kun se vuonna 1989 oli 75 prosenttia ja alimmillaan vuonna 1994 vain 60 prosenttia. Laskelmissa on päädytty siihen, että työllisyysaste voisi nousta vuonna 2030 noin 77 prosenttiin, totesi Parkkinen.
Tutkijat eivät ennusta työttömyysastetta vuona 2030. Sitä olisi Parkkisen mukaan käytännössä mahdotonta laskea. Tutkimuksen perusteella he kuitenkin ennakoivat, että käytettävissä oleva reaalinen bruttokansantulo asukasta kohti kasvaa 80 prosenttia tämänvuotisesta 136 000 markasta eli 260 000 markkaan.
- Teknologiakriitikoiden mukaan automaatio ja tuottavuuden kasvu vähentävät työvoiman tarvetta ja johtavat työttömyyteen. Historiallisten aikasarjojen tarkastelu antaa aiheen täysin vastakkaiseen johtopäätökseen. Tuottavuuden kasvu on nopeinta silloin, kun työttömyys on ollut alhaisin ja vastaavasti työttömyyskausiin liittyy hidas tuottavuuden kasvu, toteavat tutkijat.
Kaavamaiset väestö- ja tuottavuuslaskelmat osoittavat tutkimuksen mukaan, että Suomen kokonaistuotanto voi oman työvoiman varassa kasvaa vuosikymmeniä kohtuuvauhtia. Työvoimasta ei tule yleistä niukkuutta, jos tuottavuuden parantamisesta ja varttuneiden työelämässä viihtymisestä pidetään edes välttävää huolta.
Sosiaaliturva ja korkeakaan verotus eivät tutkijoiden mukaan välttämättä haittaa hyvää työllisyyttä, mutta niiden on tuettava työpaikkojen syntymistä ja työhön osallistumista. Hyvä työllisyys ja korkea työhön osallistumisaste ovat tutkijoiden mukaan nykyisen hyvinvointijärjestelmän välttämättömiä edellytyksiä.
Sosiaaliturva edellyttää korkeaa työllisyyttä
Väestön ikärakenteen muuttuessa tämä ehto tulee tutkimuksen mukaan entistä keskeisemmäksi. Jotta yleistä tukea nauttiva julkinen hyvinvointijärjestelmä palveluineen ja tulonsiirtoineen voisi olla toimintakykyinen myös tulevaisuudessa, korkean työllisyyden saavuttaminen on tutkijoiden mukaan ehdottomasti tarpeen.
Ikääntyminen ja eläkeläisten suhteellisen väestöosuuden kasvu lisäävät seuraavan 30 vuoden aikana voimakkaasti hyvinvointipalvelujen kysyntää ja eläkemenoja. Näistä syistä julkiset menot kääntyvät kasvuun vuoden 2010 jälkeen.
Muutokseen on syytä varautua hankkimalla julkiseen talouteen lisää liikkumavaraa rahoitusylijäämien avulla seuraavan kymmenen vuoden aikana, siis vuosina 2000-2010, suositetaan tutkimuksessa.
Väestökehitys heijastuu selvästi tutkijoiden laskemaan hyvinvointipalvelumenojen kehitykseen. Tutkimuksen mukaan koulutuspalvelujen menot laskisivat väestötekijöiden vaikutuksesta 12 prosenttia vuodesta 1997 vuoteen 2030 ja 20 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Terveyspalvelujen menot kasvavat 34 prosenttia ja sosiaalipalvelujen menot 28 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.
Vuoteen 2050 mennessä väestökehitys johtaa laskelmien perusteella sosiaalipalvelujen menojen 40 prosentin ja terveyspalvelujen 33 prosentin kasvuun. Voimakkaimmin kasvavat laskelmien perusteella vanhainkoti- ja kotipalvelujen menot. Vuoteen 2030 ne kasvavat 85 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 121 prosenttia.
Julkisten menojen kasvun vuoksi tarvitaan tutkijoiden mukaan liikkumavaraa niin valtiontaloudessa kuin eläkerahastoissakin. Pelkkä rahoitusylijäämien kerääminen ei heidän mukaansa kuitenkaan riitä.
Samanaikaisesti olisi kyettävä toteuttamaan sellaista talouspolitiikkaa, joka johtaa työllisyysasteen ja veropohjan selvään nousuun, koska korkea työllisyys turvaa parhaiten tulevien julkisten menojen rahoituksen.
STT-MH
3.11.2000
