USA:n presidenttiehdokkaat eri mieltä ulkopolitiikasta
Yhdysvaltain presidentin paikasta kilpailevat demokraattien Al Gore ja republikaanien George W. Bush ovat selvästi eri mieltä lukuisista ulkopolitiikkaan liittyvistä keskeisistä kysymyksistä.Vaalikampanjan tuoksinassa on selvinnyt, että heillä on mm. täysin eri näkemys siitä, missä tilanteissa Yhdysvaltain on laitettava joukkonsa liikkeelle.
Republikaanien George W. Bush on kritisoinut kiivaasti Clintonin ja Goren hallintoa siitä, että USA:n sotavoimia on levitelty liian avokätisesti maailman kriisipesäkkeisiin. Tämä on johtanut joukkojen valmiuden heikkenemiseen ja rahaakin kuluu liikaa.
Bush olisikin valmis lähettämään Yhdysvaltain joukkoja ulkomaille vain siinä tapauksessa, että maan omat strategiset intressit ovat uhattuina.
Bush aiheutti myös levotonta kuohuntaa Yhdysvaltain liittolaisissa vaatimalla amerikkalaisten joukkojen vetämistä pois Balkanilta, eikä Bush halua myöskään lähettää amerikkalaisia joukkoja Afrikkaan.
Demokraattien Al Gore kannattaa USA:n armeijan käyttöä erilaisissa humanitaarisissa tehtävissä, kuten kansanmurhien ehkäisyssä ja nälänhädän torjunnassa. Hän on tuominnut jyrkästi Bushin vaatimukset maan joukkojen vetämisestä Balkanilta.
Gore sanoo tällaisen liikkeen vahingoittavan sotilasliitto NATOa sekä suhteita Euroopan liittolaisiin.
Kiina-suhteet kiristävät
Ehdokkaat ovat eri linjoilla myös suhtautumisessaan Aasiaan, erityisesti Kiinaan, mutta yhteinen sävelkin löytyy joissain kysymyksissä.
Sekä Bush että Gore ovat valmiita toivottamaan Kiinan tervetulleeksi Maailman kauppajärjestö WTO:hon. Molemmat kannattavat myös "yksi Kiina" -politiikkaa eli he hyväksyvät Kiinan väitteen siitä, että Taiwan on osa Kiinaa. Bush on kuitenkin valmis läheisempään puolustusyhteistyöhön Taiwanin kanssa kuin Gore.
Republikaanit ja Bush ovat kuitenkin eri linjoilla Kiina-suhteissa kuin Gore. Al Gore kutsuu Kiinaa "strategiseksi kumppaniksi", Bush haluaa ottaa etäisyyttä ja käyttää nimitystä "strateginen kilpailija".
Bush haluaisi vahvistaa siteitä Japaniin ja Australiaan; tämä saattaisi aiheuttaa pitkän päälle kireyttä Washingtonin ja Beijingin välille.
Bushin leirissä on tiettävästi käyty melkoista kiistaa Kiina-linjauksista, osa kovemman siiven neuvonantajista on jopa vaatinut "yksi Kiina"-käsitteen hylkäämistä.
- Kyse on näkökulmaeroista, Bush yrittää näyttäytyä kovempana kuin Gore. En voi kuvitella, että Bush toimisi kovinkaan eri tavoilla Kiinan kanssa, arvioi poliittinen tutkija James Lindsay Brookings-instituutista.
Ulkopolitiikan merkitys
Al Gore on sitä mieltä, että hyvät välit Venäjään helpottavat NATO:n laajentumisaikeita. Bushin mukaan Venäjä on kilpailija ja sinne syydetään rahaa, joka päätyy korruptoituneiden virkamiesten taskuihin.
Gore halua saada ratifioitua kongressin hylkäämän ydinkokeet kieltävän kansainvälisen sopimuksen. Bush vastustaa koekiellon ratifiointia; hän lupaa pitää kuitenkin pysyä Yhdysvaltain vuoden 1992 sitoumuksessa pidätttyä ydinkokeista.
Lähi-idästä ehdokkaat ovat yhtä mieltä. Molemmat kannattavat USA:n rauhanvälitystoimia ja kumpikin lupaa edelleen tukea Israelille. Amerikkalaisia nämä ulkopoliittiset kiemurat paljoakaan kiinnosta - korkeintaan Lähi-idän tilanne saattaa olla poikkeus.
- Yleinen sääntö politiikassa on se, että jos emme ole sodassa tai sodan partaalla, niin äänestäjät eivät äänestä ulkopolitiikasta, siteeraa Washington Post -lehti Clintonin korkeassa asemassa olevaa neuvonantajaa.
STT-MH
3.11.2000
