Kansalaisten Eurooppaan - Alueiden komitean haasteellinen tehtävä
Harva suomalainen tietää mikä Euroopan unionin elimistä pyrkii toimimaan kansalaisten lähettiläänä yhteisön toimielinten piirissä ja toisaalta EU:n edustajana kansalaisten keskuudessa.Arvaus osuus helposti parlamenttiin suuntaan, vaikka sekään ei ole mitenkään tuttu kansalaisille vieläkään. Todennäköistä on, että vain asiaan vihkiytyneet osaavat määrittää kansalaisten "lähettilääksi" EU:n Alueiden komitean. Se on määritellyt äskettäin hyväksymissään poliittisissa tavoitteissaan keskeiseksi tehtäväkseen lähettiläänä toimimisen.
Alueiden komitealle on annettu Maastrichtin sopimuksessa päätehtäväksi varmistaa, että paikallis- ja aluehallinnon etu ja sen mahdollisuudet osallistua Euroopan yhdentymiseen otetaan unionin politiikassa entistä paremmin huomioon. Esimerkiksi Suomen kannalta tällä on keskeinen merkitys.
Suomihan on "kunnallisvaltio", jossa hyvinvointivaltiollisista tehtävistä vastaa kuntasektori. Keskeisenä unionin antaman yhteisösäännöstön täytäntöönpanijana on paikallistaso, meillä siis kunnat, asukkaidensa itsehallintoon perustuvat yhteisöt.
Kuntien ja siis kansalaisten kannalta ei ole yhdentekevää, millaisia yhteisösäännöstöjä annetaan. Niiden sisältöön on voitava vaikuttaa riittävän ajoissa. EU puolestaan on "kuntasokea": EU:ssa on kyseessä on valtioiden välinen yhteistyö. Alueiden komiteaa tarvitaan poistamaan tätä kuntasokeutta.
Alueiden komiteassa ovat edustettuina EU:n 15 jäsenvaltion alueet, kaupungit ja kunnat. Suomesta siihen kuuluu 9 jäsentä ja yhtä monta varajäsentä. Sen rooli on tähän mennessä rajoittunut lausuntojen antamiseen.
Kriittisen arvioinnin mukaan komitea ei vielä ole saavuttanut sille kuuluvaa merkitystään muiden unionin elinten rinnalla, eikä myöskään niihin päin vaikuttavana.
Läheisyysperiaatetta on vahvistettava
Alueiden komitea luonnehtii työtään ennen muuta subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteen vartijana. Kysymys on siitä, että päätöksentekoa ei viedä ylemmälle tasolle kuin tarpeen on. Periaatteen noudattamisesta EU:ssa valmistui viime vuonna laaja lausunto.
Kunnallisen itsehallinnon näkökulmasta periaatteen noudattaminen on ensisijaisen tärkeää. Yhteisösäännöstöä nimittäin pyritään antamaan yhä enemmän sellaisistakin asioista, joista paikallistaso monin osin kykenisi selviytymään omavastuisesti (esimerkiksi ympäristökysymykset).
Amsterdamin sopimuksella Alueiden komitean asemaa vahvistettiin mm. siten, että se voi antaa lausuntoja parlamentille. Käytännössä tämä näkyi komitean työn lisääntymisenä välittömästi yli 100 prosentilla.
Muutoin Amsterdamin sopimusta voidaan luonnehtia kuntanäkökulmasta katsottuna pettymykseksi. Tällaisen luonnehdinnan ovat esittäneet erityisesti vahvaa paikallista itsehallintoa edustavat tahot, kuten Saksan edustajat. Edelleenkään ei nimittäin kunnallisen itsehallinnon suojaa ole vahvistettu yhdentymiskehityksessä riittävällä tavalla.
Perussopimuksiin kirjattu subsidiariteettiperiaate ei ulotu kuntatasolle saakka (periaate koskee vain EU:n ja valtion välisiä suhteita). Alueiden komitealla ei myöskään ole valitusoikeutta. Myöskään Euroopan neuvoston laatimaa kunnallisen itsehallinnon peruskirjaa ei ole sisällytetty yhteisöoikeuteen. Kunnallisen itsehallinnon suoja ei sisälly yhteisösäännöstöön.
Alueiden komiteasta "kolmas kamari"
Kuluvana vuonna on tarkoitus tarkistaa EU:n perussopimusta erityisesti unionin hallinnon osalta. Samanaikaisesti on käynnistymässä EU:n kansalaisten perusoikeuksia koskevan asiakirjan valmisteleminen. Näiden valmistelujen tarkoituksena on unionin saattaminen lähemmäksi kansalaisia.
On toivottavaa on, että nyt voitaisiin nähdä myös kunnallisen itsehallinnon merkitys kansalaisten Euroopan rakentamisessa. Tavoitteena on pidettävä Alueiden komitean muuttamista "kolmanneksi kamariksi", neuvoston ja parlamentin rinnalle, omin aloite- ja myötämääräämisoikeuksin varustettuna.
Tähän etätavoitteeseen saattaa kuitenkin olla vielä pitkä matka. Ongelmiksi muodostuvat ennen muuta Alueiden komiteassa edustettuina olevien alueyhteisöjen heterogeenisuus. Kunnilla ja alueilla on nimittäin EU:n jäsenmaissa kovin erilaiset roolit ja asema. Toisaalta myös voi olla vaarana kuntien ja alueiden keskinäisen kilpailun kärjistyminen ja epätoivottava vastakkainasettelu.
Nämä vaarat eivät kuitenkaan saisi estää sitä, että Alueiden komitean asemaa alueiden, kaupunkien, kuntien ja samalla kansalaisten edunvalvojana vahvistettaisiin. Erityisesti tämän tulisi olla Suomen ja muiden Pohjoismaiden intressissä.
Vahva, itsehallinnollinen ja kansalaisläheinen paikallistaso on vahvin kansanvallan tae. Eurooppaan kasvetaan paikallistason jokapäiväisin toimin, ei pelkästään ulkoministereiden ja diplomaattien julkilausumin.
AIMO RYYNÄNEN
31.3.2000
Kirjoittaja on kunnallisoikeuden professori Tampereen yliopistossa ja Alueiden komitean varajäsen
