"Veronmaksajien ei tarvitse olla huolissaan kulttuurivuodesta"
Kulttuurikaupunkisäätiön johtaja Georg Dolivo muistaa Alho-opetukset
Helsingin kulttuurikaupunkivuoden talousjärjestelyissä ns. Alho-opetukset ovat tiukasti mielessä. Kulttuurikaupunkisäätiön johtaja Georg Dolivo vakuuttaa, ettei veronmaksajien tarvitse olla huolissaan veromarkoistaan. Kulttuurivuotta on vietetty kolmisen kuukautta, ja Dolivon mukaan tulopuoli ylittyy.Helsingin taannoiset juhlaviikot eli kansan suussa tuhlaviikot tekivät kulttuuriväelle sen palveluksen, että kulttuurin rahoitusjärjestelyissä on luotu uudet toimintamallit.
Dolivon mukaan nuivan tiukalla kurilla, tiuhalla raportointivelvollisuudella ja nykyaikaisesti verkostoitumalla.
Näin on rakennettu rahoitusmalleja, joista voidaan kulttuurivuoden jälkeen tehdä poliittisiakin johtopäätöksiä. Kulttuurikaupunkisäätiön takana ovat valtio, kunnat ja yksityinen rahoitus yhdessä.
Kokonaisbudjetti 300 mmk
Dolivo istui itse aikoinaan surullisen kuuluisien juhlaviikkojen hallituksessa ja toteaa nyt, että jos hallitukselle ei kerrota raha-asioita, hallitus ei voi niistä tietää.
Tästä syystä kulttuurikaupunkisäätiön hallitus saa kaksi ylimääräistä välitilinpäätöstä vuoden kuluessa, ja muutenkin seuranta on pilkun tarkkaa. Kulttuurivuodesta valmistuu lisäksi useita seurantatutkimuksia ja pari väitöskirjaa.
Helsingin kulttuurikaupunkivuoden budjetti on 300 miljoonaa markkaa. Se on yhtä kuin oopperan vuosibudjetti. Toisen vertailukohdan voi ottaa talviolympialaisten hakutakuusta. Se oli Suomen osalta kaksi miljardia markkaa.
Dolivon mielestä näistä luvuista voi tehdä sen johtopäätöksen, että ooppera on kallis taidemuoto, mutta urheiluunkin saa uppoamaan vaikka mitä.
Helsingin kaupungin osuus kokonaisbudjetista on 95 miljoonaa markkaa. Naapurikaupungit Espoo, Kauniainen ja Vantaa tukevat asukaslukuun suhteutetuilla avustuksilla sen verran, että kaupunkien yhteinen osuus on sata miljoonaa. Opetusministeriöltä saadaan 50 miljoonaa.
Periaatteessa jokaisen ministeriön tehtävä on tavalla tai toisella tukea kulttuurivuotta. Siinä oli alkuun Dolivon mukaan ihmettelemistä, mutta nyt ollaan suorastaan innostuneita.
Esimerkiksi kesällä esitettävää Paavo Suuri -urheiluoopperaa tukee puolustusministeriö, koska talvisodan tunnelmiin viritelty teos juoksijasuuruus Paavo Nurmesta edellyttää tuhatta miestä, helikoptereita ja muuta armeijan kalustoa.
Yrityksiltä on tavoitteena saada 50 miljoonaa tukea kulttuurivuodelle, mikä näyttää Dolivon mukaan toteutuvan. Loput varat tulevat EU:n tukena.
- Tulopuoli tulee ylittymään ja menot alittuvat. Kumulatiivinen ylijäämä on kolme miljoonaa. Viiden miljoonan puskurikin jää vielä varalle, ei ole syytä olla huolissaan veromarkoista, Dolivo sanoo.
Yhdeksän kaupungin verkko
Helsinki sai marraskuussa vuonna 1995 myönteisen päätöksen valinnasta vuoden 2000 Euroopan kulttuurikaupungiksi. Päätös ilahdutti, koska Helsingin 450-vuotisjuhlat ovat samalla, mutta se oli myös pettymys, koska kulttuurikaupunkeja valittiinkin yhdeksän.
Status putosi, kun herrat eivät päässeet yksimielisyyteen yhdestä. Nyt tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Kulttuurikaupunkien keskinäinen verkostoituminen tuo paljon iloa, hyötyä ja vahvuutta merkkivuoden viettoon.
Kulttuurikaupunkisäätiön johtajana Georg Dolivon tehtävä on vakuuttaa jokaiselle vastaantulijalle, että Helsinki on upea kulttuurikaupunki. Hän kuulostaa silti suorastaan vilpittömältä kertoessaan, ettei hän itsekään tuntenut Helsingin mahtavaa tarjontaa kunnolla, vaikka teatterimies onkin.
Asukkaille elämänlaatua
Ilman kulttuurivuoden hankkeita kaupungissa saattaa olla pari sataa tapahtumaa aivan tavallisina päivinä. Kulttuurivuoden tärkeä tehtävä on tuoda olemassa oleva tarjonta paremmin esille ja ihmisten tietoisuuteen.
Dolivo korostaa, että kulttuurivuoden päätarkoitus on lisätä asukkaiden elämänlaatua. Toissijainen tarkoitus on esitellä suomalaista kulttuuria, nostaa osaamista kehyksiin.
Kulttuurikaupunkisäätiölle tulvi noin 2500 hanketta kulttuurivuoden tapahtumiksi, joista säälimättömän seulan jälkeen valittiin 450, koska se nyt on sopiva luku eli Helsingin kaupungin ikä. Käytännössä sateenvarjomaisten hankkeiden alle kätkeytyy useampia. Voidaan puhua 600 kulttuurivuoden nimenomaisesta tapahtumasta.
Näiden valinnassa sovellettiin mahdollisimman laajaa kulttuurikäsitettä. Dolivo itse pitää määrittelystä, jonka mukaan kulttuurilla tarkoitetaan aikojen kuluessa saavutettua henkistä tilaa. Tuolloin kyse on nimenomaan oman elämämme laadusta, arvoistamme ja painotuksistamme.
Kolmen ensimmäisen kuukauden saavutukset on Taloustutkimuksen selvityksen mukaan erityisen myönteisiä. Neljännes asukkaista on osallistunut tapahtumiin, vaikka kaikkia Tuomiokirkon portailla Kide-teoksia syleilemässä olleita ei laskettukaan.
Verkkokävijöitä tai lasten taideprojekteihin osallistuneitakin on vaikeata laskea tarkkaan. Tärkeintä, että yli 70 prosenttia osallistuneista on ollut kokemaansa tyytyväisiä. Yksi prosentti vastasi olevansa erittäin tyytymätön. Dolivo toteaa, että tällainen prosentti tuloksista täytyykin tulla, jotta se olisi uskottava.
Esimerkiksi Kustaankartanon vanhainkodissa on toteutettu lämminhenkinen rajoja rikkova ikäihmisten kulttuurivuoden tapahtuma nimeltä Iik.
Vanhainkodin omat asukkaat päätyivät esittämään Anton Tshehovin näytelmän Kolme sisarta. Kuuluisa näytelmä piti kuitenkin toteuttaa versiona Kuusi sisarta. Tämä siksi, että peräti innokkaita sisaria löytyikin kuusi, ja kaikille tietysti haluttiin tarjota rooli.
MARGIT HARA
31.3.2000
