EU-jäsenyys on lisännyt elintarviketurvallisuuden riskejä
Elintarvikeviraston apulaisjohtaja Pekka Pakkalan mukaan Suomen EU-jäsenyys on lisännyt ruoan turvallisuusriskejä ja vaikeuttanut elintarvikevalvontaa.- Riskit eivät kuitenkaan ole realisoituneet konkreettisina skandaaleina, joita muualla unionissa on viime vuosina ollut useita, Pakkala toteaa. Hän lisää, että elintarviketurvallisuuden takaaminen teettää viranomaisille huomattavan paljon työtä, koska EU:n jäsenmaana Suomi ei voi enää itse päättää toimistaan.
- Kun komissio päätti esimerkiksi brittilihan tuontikiellon kumoamisesta, tuonti oli sallittava myös Suomessa, hän havainnollistaa.
EU:n omien periaatteiden mukaan elintarvikkeiden turvallisuuden valvonta
kuuluu tehdä jo lähtömaassa.
- Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että sisämarkkinoilta tulevat tuotteet eivät ole sen laadukkaampia kuin kolmansista maista tulevatkaan tuotteet, Pakkala huomauttaa.
Ruokamyrkytysepidemioiden määrä nousussa
Elintarvikevalvonnan löydösten mukaan EU-jäsenyys ei ole mitenkään dramaattisesti heikentänyt Suomen elintarviketurvallisuutta.
Kuva muuttuu hieman, kun tarkastellaan ruokamyrkytysepidemioiden lukumäärää: niitä oli 90-luvun alussa noin 30 vuosittain, vuonna 1997 määrä nousi kaksinkertaiseksi ja vuonna 1998 epidemioita oli lähes sata.
- Viime vuoden ennakkotietojen mukaan epidemioita oli jo yli sata, Pakkala kertoo.
Ruokamyrkytysten vuosittaiset kustannukset yhteiskunnalle arvioidaan noin
500 miljoonaksi markaksi.
- Uskoisin, että arvio on hieman alakanttiin, Pakkala huomauttaa.
Osa ruokamyrkytysepidemioiden määrän noususta viime vuosikymmenen loppupuolella selittyy Pakkalan mukaan raportointikäytännön tiukkenemisella.
Osa epidemioista on seurausta siitä, että ihmiset eivät enää välttämättä osaa käsitellä ruokaa ja raaka-aineita hygienian kannalta oikein. Riittämätön kuumennus tai jäähdytys ja virheelliset säilytyslämpötilat ovat yleisimmät käsittelyvirheet.
- Merkittävä trendi viime vuosina on ollut kasviksista ja kasvistuotteista saatavien myrkytysten määrään kasvu. Esimerkiksi toissavuoden 10 kalikivirusepidemiaa aiheutuivat tuontimarjoista, ja iduista saatava salmonella on lähes vuosittainen ongelma, Pakkala toteaa.
Viime vuoden epidemioista hänen mielestään erikoisin oli kalan mädistä saatu botulismitartunta.
Kuntien valvontaresurssit kutistuneet
Apulaisjohtaja Pakkalan mielestä EU-jäsenyyden myötä tullut elintarvikevalvonnan vastuujaon muutos on ollut merkittävä. Ennen jäsenyyttä kunnat huolehtivat valvonnasta kotimaassa, ja tuonnin valvonta oli selkeästi tullin ja EELA:n käsissä.
Nyt sisämarkkinoilta tuotaviin elintarvikkeisiin on suhtauduttava kuin kotimaisiin tuotteisiin, ja niiden valvonta on siirtynyt kuntien vastuulle, joiden resurssit ovat samaan aikaan vähentyneet.
- Ennen vuotta 1995 Suomessa käytettiin 750 henkilötyövuotta tuontielintarvikkeiden valvontaan, nyt siihen käytetään 300 henkilötyövuotta. Valvontaongelmat painottuvat pienempiin kuntiin, Pakkala kertoo.
Valvontaresurssien niukkuus näkyy myös kuntien tekemien laboratorionäytteiden vähenemisenä aiemmasta 125 000 näytteestä nykyiseen 50 000 näytteeseen vuodessa. Pakkala uskoo, että valvontaresurssit kunnissa eivät tästä enää kuitenkaan supistu.
Kuntien resurssien niukkenemista on jonkin verran pyritty paikkaamaan siten, että Elintarvikevirasto tutkituttaa Tullilaboratoriossa melko paljon sekä muualta EU:sta että kotimaasta peräisin olevista tuotteista esimerkiksi torjunta-aine- ja vierasainejäämiä.
Pakkalan mukaan niiden pitoisuudet eivät ole kasvaneet EU-jäsenyysaikana. Teollisuuden ja kaupan omavalvonnan apulaisjohtjaa Pakkala arvelee olevan suhteellisen hyvässä kunnossa.
FF-IA
31.3.2000
