Euro laskee, korko nousee

EKP nosti keskeistä ohjauskorkoaan neljännen kerran viime vuoden alun jälkeen, jolloin euro tuli markkinoille. Tosin viime vuoden huhtikuussa korkoa välillä laskettiin puoli prosenttiyksikköä, kun näytti siltä, että Saksan ja Ranskan talouskasvu hyytyy kokonaan. Nyt korko nousi 0,25 prosenttiyksikköä 3,5 prosenttiin.

Keskuspankin mukaan koronnoston tarkoitus on vähentää inflaation vaaraa, joka on lisääntynyt öljyn kallistuessa ja euron valuuttakurssin laskiessa. Öljy on kallistunut viime ja tänä vuonna öljynviejämaiden järjestön OPEC:n onnistuttua kerrankin saamaan kaikki jäsenmaansa vähentämään yhtä köyttä (tai paremminkin öljyputkea).

Ohjauskorko on korko, jonka keskuspankki haluaa liikepankeille lainaamastaan rahasta. Nouseva ohjauskorko nostaa vuorostaan liikepankkien asiakkailtaan perimiä antolainauskorkoja. Pankit ovat voittoa tuottavia laitoksia, ja ne tietenkin perivät laina-asiakkailtaan korkeampia korkoja kuin mitä ne itse maksavat keskuspankille.

Euron arvo on heikentynyt suhteessa dollariin 18 prosenttia viime vuoden alusta lukien. Tämä ei ole pelkästään huono asia. Laskeva euron arvo tekee hyvää Euroopan vientiteollisuudelle, kun vientituotteiden kilpailukyky kasvaa niiden hintojen laskiessa.

Inflaatiopeikko kurkistaa ikkunasta

Mutta mitalin kääntöpuolena on tuontitavaroiden kallistuminen, mikä nostaa suoraan yleistä hintatasoa Euroopassa. Myös eurooppalaisten tuotteiden hinnat nousevat, sillä tuotantokustannukset kasvavat niillä aloilla, jotka tarvitsevat Euroopan ulkopuolelta tulevia raaka-aineita tai tuotteita.

Tuotteiden kohoavat hinnat tekevät elämisen kalliimmaksi, ja palkkavaatimukset kasvavat. Palkankorotukset puolestaan nostavat tuotteiden ja palvelujen hintoja edelleen, ja inflaatiokierre jatkuu.

Vastalääkkeeksi keskuspankki voi tarjota korkojen nostoa, joka vähentää rahan lainaamista ja lisää säästämistä. Nän kulutuksen kasvu hidastuu, ja tämä hillitsee hintojen nousua.

Koko euroalueen inflaatio on kohonnut vuoden aikana 0,8 prosentista 2 prosenttiin. Helmikuun tietojen mukaan inflaatio vuositasolla oli vaihteli maittain Ranskan 1,5 prosentista Irlannin 4,6 prosenttiin. Tärkeällä talousalueella Saksassa se oli 2,1 prosenttia. Euroopan reuna-alueilla inflaatio on korkeampi, piskuisessa Suomessakin yllettiin 2,7 prosenttiin.

Euron heikkeneminen ei kuitenkaan vaikuta dramaattisesti euroalueen inflaatioon, sillä tuonnin osuus on euroalueella vain kymmenkunta prosenttia. Enemmän inflaatioon on vaikuttanut öljyn hinnan nousu. The Economistin mukaan euroalueella on energiahinnat poislukien vain 1 prosentin inflaatio.

Sitä paitsi Euroopassa on edelleen jäljellä ylimääräistä tuotantokapasiteettia ja kohtalaisen korkea työttömyys. Kuumentumista on alkanut näkyä vasta muutamalla harvalla kasvualalla, lähinnä tietotekniikassa. Kun vielä öljyn hinnankin odotetaan tasaantuvan, ei Eurooppaa ehkä tänä vuonna uhkaa mikään hirveä inflaatiopeikko.

Jenkkien leveät dollarihymyt

EKP:n inflaatiotavoite on kaksi prosenttia, ja siinä on nyt täsmälleen pysytty. EKP:n mukaan taloudellinen tilanne ja tulevaisuus näyttää nyt parhaimmalta kymmeneen vuoteen, kunhan inflaatio vain ei karkaa käsistä.

Tämänkertainen koronnosto ei tullut yllätyksenä, sillä keskuspankin johtaja Wim Duisenberg on varoitellut siitä hyvissä ajoin. Koron uskotaan myös nousevan vielä lisää tänä vuonna.

EKP:n korkopäätökseen on varmaankin vaikuttanut myös Yhdysvaltain korkotilanne. Arvattavissa oli varsin hyvin, että myös Yhdysvaltain keskuspankki Fed tulee nostamaan korkoja, kuten se sitten tekikin maaliskuun 21. päivänä. Uusi pankkien luotonantoa ohjaava korko on 6 prosenttia.

Jos EKP olisi jättänyt oman korkonsa nostamatta, olisi Yhdysvaltojen ja Euroopan välinen korkoero kasvanut entisestään. Yhdysvaltain korkea korko vahvistaa osaltaan dollaria. Mitä suuremmaksi korkoero tulee, sitä heikommaksi euro muuttuu suhteessa dollariin.

Yhdysvaltain keskuspankin johtaja Alan Greenspan on toistuvasti ilmoittanut, että heillä ei ole mitään tiettyä inflaatiotavoitetta. Yhdysvaltain talouden tila on kuitenkin keskuspankin mielestä kuumentunut liikaa. Maan yhdeksän vuotta kestänyt voimakas talouskasvu ei voi jatkua loputtomiin.

Yhdysvalloissa työttömyys on hyvin alhainen, kulutuskysyntä kasvaa edelleen ja osakemarkkinoiden meno on hurjaa teknologiapuolella. Tammikuun kauppavaje oli ennätykselliset 28 miljardia dollaria, viime vuoden aikana vaje kasvoi 65 prosenttia. Öljyn hinta on noussut viime aikoina rajusti, ja inflaatio on heräämässä.

Onko valuuttakurssi menestyksen mittari?

Duisenberg on arvioinut euroalueen talouskasvuksi 3 prosenttia tänä ja ensi vuonna. Duisenbergin mukaan tämän pitäisi alkaa näkyä euron arvossa, kun samalla Yhdysvaltain talouskasvukin on hidastumassa. Euron arvo on laskenut dollariin nähden pääasiassa siksi, että Yhdysvalloissa menee niin hyvin verrattuna Eurooppaan.

Mutta ikävä kyllä Yhdysvaltain talouskasvu saa hidastua melkoisesti, ennen kuin Eurooppa saa sen kiinni. Viime vuoden loka-joulukuussa bruttokansantuotteen kasvu vuositasolla oli voimistuneen viennin ansiosta Saksassa 2,9, Ranskassa 3,6, Espanjassa 4 ja Hollannissa peräti 4,9 prosenttia. Vertailuna Yhdysvalloissa samaan aikaan saavutettiin peräti 6,9 prosentin kasvu.

Sitä paitsi, jos Yhdysvaltain kasvu alkaa hidastua, huononevat Euroopan vientinäkymät, mikä puolestaan heikentää Euroopan kasvua. Pahimmillaan Yhdysvaltojen mahdollinen taantuma voi vetää koko maailmankaupan lamaan.

EKP:n johtokunnan jäsen Sirkka Hämäläinen valitti toissa viikolla vieraillessaan Turun kauppakorkeakoulun 50-vuotisjuhlissa, että Suomessa tuijotetaan valuuttakurssia ja europrojektia pidetään valuutan heikentymisen tähden epäonnistuneena.

Hämäläisen mielestä euron heikentymisen sijasta pitäisi nähdä kuinka valtava "yksityisen sektorin integroitumisprosessi" on meneillään.

Hämäläisen mukaan yhteinen raha vaikuttaa rakenteellisesti raha- ja pääomamarkkinoilla, joiden syveneminen on tärkeä kilpailutekijä Euroopalle. Valuuttakurssiriskin poistuminen on osaltaan mahdollistanut lainanoton ja sijoittamisen yli rajojen.

Ovatko eurooppalaiset vellihousuja?

Euron heikon esityksen taustalla voi olla myös markkinoiden epäilys euroalueen maiden talouspolitiikan yhteisestä suunnasta. Maita on monta, ja jokaisella on enemmän tai vähemmän oma finanssipolitiikkansa.

Keskuspankin EKP:n rahapolitiikkakin on hiukan epämääräisellä pohjalla, ja pankin väitetään toisinaan antavan ristiriitaisia viestejä markkinoille.

EKP on julistanut inflaation hillitsemisen ainoaksi tavoitteekseen, mutta onko EKP:llä sittenkin myös valuuttakursseihin, työllisyyteen tai talouskasvuun liittyviä tavoitteita?

Monien Euroopan vasemmistolaisten mielestä ainakin työllisyyttä ja talouskasvua pitäisi EKP:ssä ajatella. Ikävä kyllä, sellaiset tavoitteet ovat ristiriidassa lyhyellä tähtäimellä inflaatiotavoitteen kanssa. Talouskasvu kiihtyy korkoja laskemalla, mutta samalla inflaatio lähtee laukkaamaan.

Toisaalta, kuten The Economist -lehdessä huomautetaan, ei myöskään Yhdysvaltain keskuspankin politiikka ole yhtään sen selvempää. Erona on kuitenkin se, että EKP:ltä puuttuu Alan Greenspanin kaltainen messiaaninen hahmo, johon markkinat luottavat.

Tässä voi olla perää. Duisberg muistuttaa enemmän nuhjuista aktikvariaatin pitäjää kuin keskuspankin kaikkivaltiasta johtajaa. Hänen vetisten silmiensä harhailua tuskin seurataan rahamiesten kabineteissa samalla kiihkolla kuin Alan Greenspanin aistikkaiden huulten väreilyä.

Myös Hämäläinen kiinnitti puheessaan Turussa huomiota Euroopan yhteisen äänen ongelmaan. "Siellä missä Eurooppa on edustettuna, siellä on Saksa, siellä on Ranska, siellä on Italia ja Englanti", sanoi Hämäläinen. "Kun kaikilla on erilainen näkemys, niin silloin Yhdysvaltojen sanalla on vaikutusta."

Euroopan yhteisen äänen luominen on Hämäläisen mukaan vaikea haaste. Se on poliittinen kysymys ja asenteellinen prosessi. Hämäläisen mielestä EKP:n kuusihenkisellä johtokunnalla on kuitenkin vahvasti euronäkökulma, ja kansallisten keskuspankkien johtajat ajattelevat koko euroaluetta.

Mutta Hämäläisen sanoin: "Totta kai heijastuu se, että toiset edustavat suuria ja toiset pieniä maita."

HEIKKI JANTUNEN
31.3.2000

Politiikka -sivulle