Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Tarkat tilastot laahaavat vuosia jäljessä

Itsemurhien määrä uhkaa kääntyä nousuun



Kuormittava elämäntapa, yksinäisyys ja lisääntyvä alkoholin ja huumeiden käyttö uhkaavat kääntää itsemurhaluvut uuteen nousuun 90-luvun alkupuolen positiivisen kehityksen jälkeen.


Professori Jouko Lönnqvist Kansanterveyslaitokselta patistaakin viranomaisia ja terveydenhuollon ammattilaisia entistä tiiviimpään yhteistyöhön tilanteen korjaamiseksi.

- Itsetuhoista käyttäytymistä tulisi seurata sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteydessä, psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa sekä alueellisesti että kunnittain, Lönnqvist sanoo.

Tilanteen seuraamista vaikeuttaa se, että tuoreita itsemurhalukuja ei ole käytettävissä.
- Tilastokeskus ei ole pystynyt tuottamaan ajantasalla olevia itsemurhatilastoja sen jälkeen, kun tautiluokitus uudistettiin vuonna 1996, Lönnqvist kertoo.

Tuoreimmat tarkat tilastot ovat vuodelta 1997. Ne osoittavat, että itsemurhien määrä ei enää tuolloin ollut laskussa.

Vuonna 1997 Suomessa tehtiin reilut 1 300 itsemurhaa. Synkimpiä alueita olivat edelleen Lappi ja Kainuu, joissa varsinkin miesten itsemurhakuolleisuus oli korkea.

Vaikka Tilastokeskuksen lukuja ei olekaan saatavilla, poliisin hieman karkeammat tilastot kertovat, että suunta on huolestuttava.
- Tutkimuksissa on lisäksi todistettu, että alkoholinkulutus ja itsemurhien määrä seurailevat toisiaan. Alkoholinkulutus on ollut kasvussa vuodesta 1995 lähtien, Lönnqvist sanoo.

Lönnqvist valotti Suomen itsemurhatilannetta tiistaina Helsingissä Mielenterveysseuran SOS-palvelun 30-vuotispäivillä. Lönnqvist toimii SOS-palvelun johtokunnan puheenjohtajana.


Uusia malleja auttamiseen

Alkujaan juuri itsemurhien ehkäisyä varten perustettu SOS-palvelu on vuosien aikana kehittänyt koko joukon erilaisia kriisityön malleja. Puhelinpalvelu on kuitenkin koko ajan pysynyt toiminnan selkärankana. Kriisikeskukseen on soitettu pitkälle yli 200 000 puhelua.

Muita toimintamuotoja ovat muun muassa asiakaskäynnit, avoimet kriisiryhmät, rikosuhripäivystys ja perheväkivallan ehkäisyyn keskittynyt Oiva-projekti.

Kriisityöntekijöiden rinnalla SOS-palvelun voimavarana ovat aina toimineet vapaaehtoiset tukihenkilöt.

- SOS-palvelu on kehittänyt monia uusia auttamisen muotoja itsemurhien ehkäisyssä. Näiden mallien laajempi käyttöönotto esimerkiksi kunnissa ei kuitenkaan aina ole onnistunut, Lönnqvist kertoo.

Viime aikoina toimintaa on aloiteltu myös tietoverkossa, mutta rahapula on hidastanut hankkeiden etenemistä.

SOS-auto on ollut käytössä viisi vuotta. Myös tämän liikkuvan palvelupisteen tulevaisuus on vaakalaudalla, mikäli Helsingin kaupunki vähentää tukeaan sille.

SOS-palvelun toimintaa tukevat Helsingin lisäksi Raha-automaattiyhdistys, seurakuntayhtymät ja kirkko.


Eläinkunnasta esimerkkiä

SOS-palvelun johtajan Anni Kauppisen mukaan tämän ajan suurin ongelma kriisityöntekijän näkökulmasta on yksinäisyys kaikissa muodoissaan.
- Toinen ongelma on se, että työkulttuuri on kiristynyt. Ihmiset ovat uupuneita työssään, Kauppinen sanoo.

Mielenterveysseuran Välittämisen talkoot avannut ohjaaja Tarja Tallqvist kehottaakin ihmisiä ottamaan oppia linnuista.

- Hanhistakin se vahvin ja levännein lähtee vetämään auraa. Ja kun heikoin väsyy, niin kaksi hanhea menee auttamaan uupunutta ja koko aura hidastaa.

STT-MH
31.3.2000


Kotimaa -sivulle