Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Suomi tarvitsee pikaisesti valtakunnallisen työtapaturmaohjelman



Työtapaturmien määrällä ja taajuudella mitattuna maamme työsuojelutyössä ei ole tapahtunut seitsemään vuoteen juuri edistystä. Erityisesti työtapaturmien torjunta kaipaa nyt uusia tavoitteita ja uutta sisältöä.


Näin todetaan ”Kohti 0 tapaturmaa”-nimisessä työtapaturmien torjunnan toiminta-poliittisessa muistiossa. Sen on laatinut työryhmä, jonka tehtävänä oli etsiä uusia keinoja työtapaturmien torjunnan tehostamiseksi. Työryhmän puheenjohtajana toimi johtaja Erkki Yrjänheikki sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosastolta. Muistion kokosi ja kirjoitti toimitusjohtaja Kari Rissa.

Maaliskuun lopulla julkistettuun muistioon on koottu runsaasti ehdotuksia siitä, miten työturvallisuutta voidaan kehittää sekä valtakunnallisella tasolla että työpaikoilla. Keskeisiä keinoja ovat uuden turvallisuuskulttuurin luominen, riskien arvioinnin ja hallinnan tehostaminen, turvallisuusjohtaminen sekä työturvallisuuden liittäminen keskeiseksi osaksi työkykyä ylläpitävää toimintaa.

Muistiossa ehdotetaan, että Suomeen tulee laatia pikaisesti kattava valtakunnallinen työtapaturmien torjuntaohjelma. Tapaturmantorjunnan tavoitetasoksi on asetettava nolla tapaturmaa. Ohjelmassa tulisi osoittaa selvät painopistealueet ja torjuntatoiminnan keinot lähivuosille.

Tämä edellyttää, että yritykset, työmarkkinajärjestöt ja viranomaiset sitoutuvat yhteisiin tavoitteisiin. Pyrkimys nolla-tapaturmatasoon on kunnianhimoinen, mutta täysin realistinen tavoite. Tapaturmien torjunnassa parhaat kansainväliset yritykset pystyvät jo lähes nollatulokseen ja ovat turvallisuustyössään selvästi edellä suomalaisia.

Tällä hetkellä tapaturmien torjunta tapahtuu muistion mukaan valtakunnallisella tasolla liian hajanaisesti viranomaisten, työmarkkinajärjestöjen, työturvallisuusorganisaatioiden ja tutkimuslaitosten kesken. Suomeen tulisi perustaa nopeasti uusi Työtapaturmafoorumi, joka voisi suunnitella ja toteuttaa valtakunnallista työtapaturmien torjuntaa.

Uuden Työtapaturmafoorumin avulla olisi mahdollista saada uusi kokonaisvaltainen ote tapaturmien torjuntaan. Se toisi tehoa ja painoarvoa tiedotus-, koulutus-, valistus- ja tilastotoimintaan. Työtapaturmafoorumin tulee olla laajapohjainen ja siinä mukana olevien tahojen tulee sitoutua aidosti sen toimintaan.


Tapaturmataajuus seitsemän vuotta samalla tasolla

Vuonna 1999 vakuutusyhtiöille ja Valtiokonttorille ilmoitettiin yhteensä 137 689 uutta työtapaturma- ja ammattitautitapausta. Niistä työpaikkakuolemia oli 33. Seitsemän viime vuoden ajan työtapaturmien taajuus on ollut kutakuinkin samalla tasolla (30-35 työtapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden).

Se osoittaa, että työturvallisuutta ei ole enää viime vuosina pystytty parantamaan perinteisillä toimilla. Työtapaturmien kokonaismäärä on seurannut melko tarkasti tehdyn työn määrässä tapahtuneita muutoksia. Esimerkiksi vaarallisimmalla alalla rakennusteollisuudessa työtapaturmien määrä on jo noussut ohi 1990-luvun alun lukumäärän.

Työtapaturmien määrällä ja taajuudella mitattuna työturvallisuudessa saavutettiin hyviä tuloksia vuodesta 1972 aina vuoteen 1992. Sen jälkeen ei työturvallisuustasossa ole tapahtunut merkittävää myönteistä kehitystä.

Suomalaisilla työpaikoilla näyttää olevan edelleen runsaasti erilaisia riskitekijöitä fyysisessä työympäristössä. Tilastokeskuksen vuonna 1997 tekemän Työolotutkimuksen mukaan meluhaitoista kärsii 44 prosenttia, pölystä 40 prosenttia, vedosta 39 prosenttia ja vaikeista työasennoista 31 prosenttia työntekijöistä.

Fyysisissä työoloissa on suuria eroja eri työpaikkojen välillä. Meillä on todella ensiluokkaisia yrityksiä, joissa työturvallisuus ja ergonomia on otettu hyvin huomioon. Toisaalta meillä on runsaasti sellaisia yrityksiä, joissa fyysisessä työympäristössä on paljon puutteita ja riskitekijöitä.

Muistion laatinut työryhmä toteaa, että työtapaturmien torjunta kaipaa nyt Suomessa uudenlaista otetta ja tehoa. Tarvitaan muutoksia turvallisuuskulttuurissa, kokonaisvaltaista turvallisuusjohtamista sekä johdon ja henkilöstön sitoutumista. Työturvallisuus tulee liittää osaksi laatujohtamista ja yritysten normaalia päivittäistä toimintaa.


Tavoitteeksi nolla tapaturmaa

Työturvallisuustoiminnan tavoitteeksi muistion mukaan tulee asettaa nolla-tapaturmataso - yksikin tapaturma on liikaa. Suomessa uskotaan vielä lähes kohtalonomaisesti siihen, että osaa tapaturmista ei voida mitenkään estää.

Tätä asennetta kuvaavat hyvin esimerkiksi sanonnat ”tekevälle sattuu” ja ”rapatessa roiskuu”. Suomalaisilla työpaikoilla olisi kuitenkin nyt syytä tiedostaa, että tapaturmat eivät satu vahingossa. Niillä on aina tunnistettavia syytekijöitä, joiden torjuntaan on mahdollisuuksia.

Inhimillinen erehdys on tutkimusten mukaan riittämätön syy onnettomuudelle. Virheen takaa löytyy poikkeuksetta korjausmahdollisuuksia, jotka ulottuvat paljon laajemmalle kuin vain virheen tekijään.

Työturvallisuuden parantaminen ei muistion mukaan vaadi juuri uusia menetelmiä, vaan nyt kaivataan ennen muuta ajattelutavan muutosta eli työpaikoille uutta turvallisuuskulttuuria sekä johdon ja henkilöstön vastuullista sitoutumista työsuojelutyöhön. Tapaturmien nolla-tavoitteella johto viestittää selkeästi henkilöstölle, mihin pyritään.

Työturvallisuudessa edelläkävijäyritykset asettavat tavoitteekseen jo tälläkin hetkellä nolla tapaturmaa! Parhaat yritykset ovat siihen Suomessakin ehtineet päästä. Muistiossa on kahdeksan esimerkkiä hyvistä työturvallisuuskäytännöistä.


Turvallisuusjohtaminen avainasemassa työpaikoilla

Turvallisuuskulttuurin muutos lähtee aina ylimmästä yritysjohdosta. Sen tulee sitoutua turvallisuusasioiden hoitoon. Johdon edustajien tulee myös tiedostaa, että hyvä turvallisuus on osa tehokasta ja tuottavaa yritystoimintaa. Johtajilla tulisi olla kykyä nähdä, että tapaturmat, häiriöt ja onnettomuudet voivat olla myös seurausta puutteista ja laiminlyönneistä johtamisessa ja työorganisaatioissa.

Työpaikoilla tulisi muistion mukaan omaksua sellainen ajattelu- ja toimintatapa, että jokainen tapaturma on torjuttavissa. On helpompi muuttaa työtapoja ja työmenetelmiä kuin arvoja ja uskomuksia. Tietoa on, nyt tarvitaan tahtoa ja työturvallisuusmyönteisiä asenteita.

Tapaturmien torjunta tulisi liittää kiinteäksi osaksi jokapäiväistä työntekoa, turvallisuusjohtamista ja työpaikkojen työkykyä ylläpitävää toimintaa (TYKY). Tapaturmien torjunnassa tulisi käyttää entistä enemmän taloudellisia ja eettisiä kannustimia. Tapaturmakustannukset tulisi yrityksissä selvittää ja käyttää niiden kohdistamisessa aiheuttamisperiaatetta.

Monilla työpaikoilla työkykyä ylläpitävä toiminta nähdään edelleen vain liikunnan, kuntoilun ja työyhteisön viihtyvyyden edistämisenä. Työympäristön parantaminen on TYKY-projekteissa usein jäänyt toisarvoiseen asemaan. Työn hallinnan, työilmapiriin ja työympäristön kehittäminen on kuitenkin tärkeää myös työturvallisuuden kannalta.

Työolotutkimusten mukaan kiire suomalaisilla työpaikoilla on lisääntynyt. Väsyminen ja ylipitkät työvuorot voivat aiheuttaa myös merkittävää tapaturmariskiä.


Jopa kymmenen miljardin markan menetykset vuodessa

Työtapaturmista aiheutuu runsaasti kustannuksia sekä yrityksille että yhteiskunnalle. Vuonna 1999 yritykset maksoivat lakisääteisiä tapaturmavakuutusmaksuja yhteensä runsaat 3 miljardia markkaa.

Tapaturmavakuutuslaitosten liitto on arvioinut, että työtapaturmien aiheuttamat todelliset menetykset ovat yhteensä noin 8 - 10 miljardia markkaa vuodessa. Kustannukset vaihtelevat suuresti yritysten toimialan ja koon sekä suhdannetilanteen mukaan.

Tapaturmavakuutusmaksut ovat siten vain osa yrityksille aiheutuneista työtapaturmakustannuksista. Todellisten kustannusten on arvioitu olevan vakuutusmaksuihin nähden 2 - 4-kertaiset, kun tapaturmien aiheuttamat muut kustannukset otetaan huomioon.

Suoria kustannuksia kertyy mm. ensiavusta, tapaturmatutkinnasta, raportoinnista ja muutostöistä. Välillisiä kustannuksia syntyy mm. tuotannon menetyksistä, seisokeista, pelko- ja turhaumatilanteiden aiheuttamasta työnteon hidastumisesta, töiden järjestelyistä sekä mahdollisesta sijaistyövoiman hankinnasta ja uudelleenkoulutuksesta.

Muistiossa todetaan, että tavallisesti huono turvallisuustaso näkyy suoraan yrityksen tuloslaskelmasta ”viimeisen viivan alta”.

Heikosti hoidettu turvallisuus voi pilata nopeasti yrityskuvan ja vaikeuttaa markkinointia. Vakavat työtapaturmat maksavat tapausta kohden jopa kahdesta kolmeen miljoonaa markkaa ja heikentävät merkittävästi yrityksen kannattavuutta. Pienyrityksissä avainhenkilön pitkäaikaiseen sairauspoissaoloon johtava työtapaturma voi olla turmiollinen koko yritystoiminnan kannalta.

IA
31.3.2000


Kotimaa -sivulle