Arkadianmäen ääni
4.8.2000
Suomen päämääränä tulee olla EU:n ydinryhmään kuuluminen
Euroopan unionin tulevaisuudesta keskusteltaessa törmää usein ajatuksenkulkuun, että EU:n kehityksellä olisi olemassa jokin lopullinen päämäärä, jota kohti jäsenvaltioiden yhteisin päätöksin kuljettaisiin.
Todennäköisempää kuitenkin on, että EU:n tapaisella jäsenvaltioiden yhteisöllä ei voi eikä saakaan olla lopullista päämäärää tai vain yhtä tiettyä tavoitetta.
Euroopan unionin keskeiset toisen maailmansodan kokemuksista juontavat tavoitteet rauhasta, demokratiasta, ihmisoikeuksista sekä taloudellisen hyvinvoinnin lisäämisestä ovat päämääriä, joita ei koskaan voi saavuttaa tyhjentävästi.
Kansallinen konsensus mitataan etuisuuksien muuttuessa
Suomen ensimmäiset vuodet Euroopan unionissa ovat kaikilla mittapuilla mitaten onnistuneet hyvin. Suomen rooli mm. EU:n kriisinhallinnan hyväksymisessä yhteisön perussopimuksiin on ollut keskeinen.
Yhtenä suurimmista haasteista poliittisilla päättäjille kaikissa EU-maissa on kuitenkin saada kansalaismielipide edessä olevien ja unionin toimivuuden kannalta välttämättömien rakenteellisten muutosten sekä yhteisön laajentumisen taakse.
Tulevat vuodet merkitsevät vääjäämättä nyt olemassa olevien jäsenmaiden etuisuuksien uudelleenarviointia sekä nykyisten toimintamallien muuttamista.
Vääjäämätön seuraus EU:n tulevasta laajentumisesta tulee myöskin olemaan se, että EU:hun syntyy ainakin tilapäisesti muodollisesti tasaveroisten, mutta käytännössä eri painoarvoa kantavien jäsenvaltioiden joukko.
Jäsenvaltiot jakaantuvat ja valikoituvat usein eri tavoin ja myös entisen kylmän sodan rajalinjat ylittäen. Kansallinen turvallisuutemme ja kansalliset etumme vaativatkin meitä olemaan kriittisen rakentavasti mukana laajenevan, muotoaan muuttavan ja joustavuuden periaatteen mukaisesti monilla aloilla yhä tiivistyvän Euroopan unionin keskeisissä ytimissä.
Nizza avaa ovet vahvistettuun yhteistyöhön
Hallitusten välisen konferenssin keskeinen lopputulos tämän vuoden lopulla Nizzassa Ranskassa tullee olemaan välttämättömimpien rakenteellisten muutosten hyväksyminen laajentumisen mahdollistamiseksi.
Lisäksi joustavuuden tai vahvistetun yhteistyön käytön periaatteet vahvistetaan ja kokous saanee aikaan myös päätöksen seuraavan hallitusten välisen konferenssin käynnistämiseksi tavoitteenaan mm. EU:n oman perustuslain laatiminen.
Vahvistettu yhteistyö ei ole Suomelle uusi avaus vaan osa Suomen EU-politiikkaa jo tänä päivänä. Suomi on jo nyt mukana EMU:ssa ja ensi vuonna yhteistyö laajennee Schengen-rajavalvontaan.
Pääministeri Paavo Lipponen onkin korostanut osuvasti, että vahvistettu yhteistyö ei saa olla sisäpiirimaiden välikappale tavalla, jossa jo olisi päätetty ketkä yhteistyöhön ovat kelvollisia ja ketkä eivät.
Vahvistetulla yhteistyöllä täytyy olla selvät kriteerit, joiden täyttämisen täytyy olla ratkaisevaa osallistumisesta päätettäessä. Tämän saman periaatteen täytyy koskea kaikkia jäsenmaita.
Suomen on oltava mukana tässä vahvistetussa yhteistyössä mahdollisimman kattavasti.
Suomalaisille vahvistetun yhteisön poliittisesti vaikein kysymys ja kansallisen konsensuksen koetinkivi tulee vastaan turvallisuuspolitiikassa siinä olevan historiallisen painolastin vuoksi.
Suomen mukanaolo vahvistetussa yhteistyössä myös EU:n johdolla tapahtuvan kriisinhallintatoiminnan kehittämisessä on kuitenkin yksi keskeisimmistä kansallisista intresseistämme EU:n pitkän aikavälin kehittämisessä.
Suomen kansallista turvallisuutta taataan jo nyt Balkanilla
Suomi tulee viimeistään Nizzan Eurooppa-neuvoston kokouksessa ilmoittamaan omat yhteisiin toimiin varattavat sotilasjoukkonsa ja poliisinsa muiden jäsenvaltioiden mukana.
Näiden kriisinhallintajoukkojen kautta ja jo nyt esim. Kosovossa olevien joukkojen myötä laajentanut kansallista puolustustaan sille globaalille mittakaavalle, jolla kansallista koskemattomuutta tänä päivänä parhaiten turvataan.
Suomea koskevat uhkakuvat eivät enää ole sen kaltaisia, että kansallisia intressejämme turvattaisiin vain omien rajojemme sisäpuolella seisten.
Turvallisuuteemme vaikuttaa yhä enemmän mm. se, että meidän nuoret miehemme ja naisemme ovat muiden mukana rajoittamassa ja hillitsemässä kriisejä sekä turvaamassa rauhaa rajojemme ulkopuolella.
Sotilaallisen kriisinhallinnan voikin tällöin selvästi tulkita jo yhdeksi osaksi yhteistä puolustusta, kuitenkin sillä rajoituksella, että Suomi on edelleen sotilasliittoihin nähden liittoutumaton maa.
Käytämme itsenäistä päätösvaltaa siinä, mihin kriisihallintaoperaatioihin kansallinen intressimme on osallistua tai jättää osallistumatta.
NATO tulee näkyvissä olevassa lähitulevaisuudessa olemaan EU:n kriisinhallinnan ja mahdollisen puolustuksen keskeinen kumppani. NATO:n organisaatio ja välineistö ovat välttämättömiä päätettyjen tehtävien menestyksellisen toteuttamisen kannalta.
NATO:n toimintatapojen yhteensovittaminen myös omien puolustusvoimiemme toimintaan onkin enemmän kuin perusteltua.
Selvää myös on, että NATO:n ja EU:n yhteistoiminnalle täytyy saada mahdollisimman selvät ja läpinäkyvät pelisäännöt. Läpinäkyvyyden nimissä ei kuitenkaan saa joutua tilanteeseen jossa asettaisimme itse omia sotilaitamme alttiiksi ylimääräisille riskeille.
Uuden vuosituhannen EU
EU:n kehittyminen ja muodonmuutos kiihtyy varmasti Ranskan puheenjohtajakauden seurauksena ja viimeistään sen jälkeen kun Itävallan tapaus on saatu jäsenvaltioiden välisiä suhteita rasittamasta.
Suomen uuden vuosituhannen EU-politiikan keskeisenä tavoitteena tulee olla luonnollisesti muodostuvaan EU:n ydinryhmään kuuluminen sen keskeisiltä osiltaan.
Vain tällöin Suomi voi parhaiten vaikuttaa maatamme koskeviin ja kansalliseen turvallisuuteemme keskeisesti vaikuttaviin ratkaisuihin kuten EU:n kriisinhallinnan kehittymiseen ja myös siihen, millaisiksi viime vaiheessa EU:n ja Venäjän väliset suhteet muodostuvat.
JARI VILÉN
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja Lapin vaalipiiristä.
