Opetus luikertelee verkkoon
Opettajat ja kansanvalistajat hakeutuvat perinteisesti sinne, missä tieto liikkuu. Viime vuosien superhitti, Internet on opetuksen uusin ja haastavin foorumi.Historiallisesti verkko-opiskelu on etäopiskelua, ja se on suoraan alenevassa polvessa kirjekurssin jälkeläinen. Opiskelija saa tietopaketin - tällä kertaa lankoja pitkin - opiskelee sen sisällön ja tenttii sen valvotuissa tenttitilaisuuksissa.
Tällaisia opiskelumahdollisuuksia on nykypäivänä tarjolla useita, esimerkiksi avoimessa yliopistossa. Etuna on ajasta ja paikasta riippumattomuus, mutta ongelmiakin riittää: verkkoa hyödynnetään vähän, ja itseopiskelun kirot, kuten yksinäisyys ja keskeyttämisen helppous haittaavat.
Huomattavasti enemmän verkon ominaisuuksia hyödyntävät sellaiset kurssit, joissa opettaja on koko verkkokurssin ajan "läsnä", vaikkakin kaapelin päässä. Opiskelussa käytetään apuna ja oppimateriaalin lisänä vuorovaikutteisia keskusteluryhmiä, joissa oppilaat tutustuvat toisiinsa ja kommentoivat opiskelujakson aihetta.
Keskusteluryhmiä ohjaa eteenpäin kurssin opettaja, joka päivittäin käy keskustelufoorumilla vetämässä yhteen asioita ja esittämässä uusia näkökulmia. Kurssiin liittyy usein jäsenposti, jonka kautta välitehtävät lähetetään opettajalle.
Opiskelumuotoja voi myös yhdistellä
On havaittu, että opettajan läsnäoloon perustuva opiskelumuoto sitouttaa ja motivoi oppilaita enemmän kuin pelkkä itseopiskelu. Kurssille on myös helppo laatia aikataulu tehtävien palautuspäivineen ja uusien opiskelujaksojen avauksineen.
Opettajalta ja kurssin käsikirjoittajalta tämä vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta oppilaiden tyytyväisyys ja oppimistulokset ovat lähes poikkeuksetta hyvät. Opiskelijamäärä on tällaisella kurssilla luonnollisesti rajattu ja kurssit ovat usein maksullisia.
Kolmas verkko-opiskelun muoto, joka tekee voimakkaasti tuloaan ovat "hybridit" eli yhdistelmät, kuten ammattilaiset niitä nimittävät. Jo nimestä voi päätellä, että tarkoituksena on yhdistää luontevasti verkko- ja lähiopetusjaksot.
Saatetaan esimerkiksi aloittaa kurssi parin päivän yhteisellä kokoontumisella, sitten opiskella verkon välityksellä useita viikkoja ja lopuksi taas järjestää yhteinen loppuseminaari.
Tällainen opiskelumuoto sisältää monia etuja. Opettaja nähdään "livenä", samoin muut oppilaat. Kurssiin tulee elämän tuntua. Erityisen hyvin "hybridit" sopivat yrityksen sisäiseen koulutukseen, kun ihmisten on helppo kokoontua yhteen.
Käytännössä verkko tunkeutuu myös osaksi normaalia lähiopetusta. Kun järjestetään ammatillista täydennyskoulutusta, etenkin pitkiä ohjelmia, saatetaan niiden osaksi räätälöidä kurssin oma verkkoympäristö.
Verkko voi herättää miesten tiedonjanon
Kun Suomessa puhutaan aikuisopiskelusta, niin silloin kyseeseen tulevat enimmäkseen naiset. Miehet eivät vielä ole sankoin joukoin löytäneet tietään tiedonjanon lähteille. Ehkäpä verkko-opiskelu voisi tuoda uusia ryhmiä itsensä kehittämisen ja ammatillisen pätevöitymisen piiriin.
Verkko-opiskelu tuntuu sopivan erittäin hyvin niille naisille, jotka ovat lastenhoidon takia sidottu kotiin tai jotka ovat, esimerkiksi miehensä työkomennuksen takia, ulkomailla. Verkko-tehtäviä voi tehdä omaan tahtiin, vaikka illalla kun lapset nukkuvat.
Eikä aikaero haittaa osallistumista ryhmän toimintaan, koska oman kommenttinsa keskusteluun voi antaa vaikka Moskovasta tai Sydneystä.
Sama koskee tietysti miehiä; päivän voi olla vaikka töissä ja palata iltapuhteella verkkotehtävien pariin. Pitkien välimatkojen Suomi on kuin luotu verkko-opiskelumaaksi.
Jotta realiteetit eivät unohtuisi: opiskelijalla pitää olla tietokone ja verkkoyhteys. Tulevaisuus tuonee tähän helpotusta; kun jokaiseen televisioruutuun on saatu näppärä Internet-liittymä, voidaan alkaa puhua koko kansan opiskelumahdollisuudesta.
Kirjastojen ja tietotupien lyhyet ajanvaraukset eivät anna mahdollisuutta kovin vaativan ja vuorovaikutteisen verkkojakson opiskeluun. Ainakin keskeinen idea - ajasta ja paikasta riippumattomuus - katoaa.
Hiljaiset pääsevät verkossa ääneen
Verkkokurssien opettajat, nuo aikamme pioneerit, kertovat auliisti kokemuksistaan. Eräs toistuvasti esiin tuleva asia on, että vuorovaikutteisen verkkokurssin ohjaamiseen menee mahdottomasti aikaa ja energiaa.
Verkko-opetuksen kustannukset ovat ainakin alkuvaiheessa lähes yhtä suuret kuin perinteisessä luento-opetuksessa. Verkkokurssien ammattimaisia käsikirjoittajia taas on niin vähän, että he osaavat hinnoitella itsensä.
Toimivan verkko-opiskeluympäristön rakentaminen on taas pedagoginen ja tietotekninen haaste, johon jokaisen kouluttajan ei kannata tarttua. Tiivistäen; ainakaan näin alkuun verkko-opiskelussa ei säästy rahaa miltään osapuolelta, jos matkustuskulut jätetään laskuista.
Verkkokurssien kiintoisimmat seikat liittyvätkin ihmisten erilaisiin sosiaalisiin valmiuksiin. Moni opettaja kertoo mielellään siitä, kuinka kirjallinen ilmaisu ja aikaan sitoutumaton suorittaminen päästää oikeuksiin "maan hiljaisten" taidot ja valmiudet.
Luokkatilanteessa dominoivat ne oppilaat, joiden on helppo puhua suuressa ihmisjoukossa. Verkkokeskustelussa kiintoisimmat puheenvuorot saattavat tulla hiljaiselta ja hitaalta oppilaalta, joka ei tuntitilanteessa uskalla tai ehdi tilittää ajatuksiaan.
Toisaalta, jos opiskelijan tähtäimessä on uusi työ ja työelämään valmentautuminen, verkkokurssi ei aina tarjoa parhaita mahdollisuuksia ryhmässä ja yhteisössä toimimisen harjoitteluun.
Verkkokurssit ovat tulleet jäädäkseen. Ajan mittaan niiden kirjo lisääntyy ja hinnoittelu vakiintuu. Kaiken kaikkiaan niistä tulee osa vakiintunutta aikuis-, yliopisto- ja kouluopetusta. Kun Internet-televisio vihdoin muuttuu arjeksi, muuttavat verkkoaineistot olohuoneeseemme samalla varmuudella kuin Peyton Place aikanaan.
PAULA KOSKIMÄKI
4.8.2000
Kirjoittaja on filosofian lisensiaatti ja projektipäällikkö Helsingin yliopiston aikuiskoulutuskeskuksessa.
