Pohjaveden kannalta kriittiset soranottoalueet kartoitetaan
Jälkihoitamattomat, pohjavesialueilla sijaitsevat soranottoalueet aiheuttavat merkittävän riskin pohjaveden laadulle. Soranotto kasvattaa pohjaveden likaantumisriskiä sekä lisää pohjaveden pinnan korkeuden vaihteluja.Soranottoalueet ja tärkeimmät pohjavesialueet sijaitsevat yleensä samoilla seuduilla; alustavien arvioiden mukaan pohjavesialueilla on jopa yli 10 000 soranottopaikkaa. Niiden määrästä ja jälkihoidon tilasta ei toistaiseksi ole tarkkaa tietoa.
Suomen ympäristökeskus (SYKE) on käynnistänyt ympäristöministeriön rahoittaman hankkeen, jonka tarkoituksena on kartoittaa pohjavesialueilla olevat soranottoalueet sekä arvioida niiden jälkihoidon tila ja kunnostustarve.
Tutkimusmenetelmien kehittämiseksi kartoitus on jo tehty muutaman aluekeskuksen alueella, mm. Uudenmaan ympäristökeskus on kartoittanut keskisen ja läntisen Uudenmaan soranottoalueet.
Valtakunnallinen yleisselvitys valmistuu vuonna 2001 ja yksityiskohtainen selvitys arviolta vuonna 2003.
Soranotto on ollut luvanvaraista toimintaa vuodesta 1982, jolloin maa-aineslaki tuli voimaan. Tämän jälkeen soranottolupia on myönnetty noin 20 000.
Nykyisin voimassa on noin 7 000 soranottolupaa. Viime vuosina soranottolupia on myönnetty 700-800 kappaletta vuodessa.
Soravarat ovat paikoin loppumassa asutuskeskusten läheisyydessä ja yhä enemmän rakentamisessa siirrytään käyttämään kalliomursketta ja muita soraa korvaavia materiaaleja.
Viime vuosina kalliomurskeen otto samoin kuin myönnettyjen murskeen ottolupien määrä on lisääntynyt merkittävästi. Vuonna 1999 myönnettyjen lupien sallimasta maa-aineksen ottomäärästä kalliomurskeen osuus oli 30 prosenttia.
Soraa ja kalliomursketta arvioidaan käytettävän vuosittain yhteensä noin 75 miljoonaa tonnia. Lupien sallima ottomäärä riittää nykykulutuksella noin 30 vuodeksi.
Maa-aineksen oton seurantaa tehostetaan
Vuodesta 1997 lähtien maa-aineksen ottaja on ollut velvollinen ilmoittamaan vuosittain otetun aineksen määrän ja laadun, mikä on tehnyt maa-aineksen todellisten ottomäärien seurannan mahdolliseksi.
Tästä kesästä lähtien seurannan piiriin kuuluu myös kotitarvekäyttöön tuleva maa-aines. Seurannan ulkopuolelle jää edelleen rakentamisen alta (esim. tielinjalta) otetut maa-ainekset.
Valtakunnallinen maa-aineksen oton seuranta tehdään SYKE:ssä.
- Vaikka seuranta on lähtenyt kohtuullisen hyvin käyntiin, sitä on tarkoitus tehostaa entisestään.
- Osasta kuntia ei edelleenkään ole saatu seurantatietoja. Ensimmäinen valtakunnallinen raportti, joka käsittää lupa- ja seurantatiedot vuosilta 1998-99, julkaistaan tänä syksynä, SYKE:stä kerrotaan.
Soranottoalueiden kartoituksella ja soranoton seurannan tehostamisella vähennetään maa-ainestenotosta aiheutuvia ympäristöhaittoja, edistetään maa-ainesten kestävää käyttöä sekä luodaan kattava pohja-aineisto valtakunnallista maa- ja kiviainestilinpitoa varten.
Maa-ainestilinpitohanketta ollaan parhaillaan käynnistämässä SYKE:n ja Geologisen tutkimuskeskuksen yhteistyöhankkeena. Siinä on tarkoitus yhdistää maa-ainesten varanto- ja kulutustiedot, jotta voitaisiin seurata reaaliaikaisesti kuinka paljon ja minkälaisia maa-aineksia on käytettävissä.
Soranottoalueet priorisoidaan kunnostustarpeen mukaan
Soranottoalueiden kunnostustarpeen arvioinnissa soranottoalueet luokitellaan viiteen jälkihoito- ja kunnostustarveluokkaan.
Luokittelu tehdään, jotta voitaisiin priorisoida kiireellisimmin kunnostusta tarvitsevat ottoalueet. Jälkihoidon tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon mm. ottoalueen laajuus, sijainti sekä etäisyys vedenottamosta.
Kunnostettavissa kohteissa tehtäviä jälkihoitotoimia ovat yleensä alueen siistiminen, alueen muotoilu, suojaverhoilu pintamateriaalilla, aluskasvillisuuden kylvöt ja puiden istutukset sekä alueen epätarkoituksenmukaisen käytön estäminen.
Kunnostusta ja jälkihoitoa varten julkaistaan ympäristöministeriön, SYKE:n ja Suomen Kuntaliiton valmistelema uusi Maa-ainestenottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito -opas tänä syksynä.
IA
4.8.2000
