Pohjaveden kannalta kriittiset soranottoalueet kartoitetaan
Jälkihoitamattomat, pohjavesialueilla sijaitsevat soranottoalueet aiheuttavat merkittävän riskin pohjaveden laadulle. Soranotto kasvattaa pohjaveden likaantumisriskiä sekä lisää pohjaveden pinnan korkeuden vaihteluja.
Soranottoalueet ja tärkeimmät pohjavesialueet sijaitsevat yleensä samoilla seuduilla; alustavien arvioiden mukaan
pohjavesialueilla on jopa yli 10 000 soranottopaikkaa. Niiden määrästä ja jälkihoidon tilasta ei toistaiseksi ole
tarkkaa tietoa.
Suomen ympäristökeskus (SYKE) on käynnistänyt ympäristöministeriön rahoittaman
hankkeen, jonka tarkoituksena on kartoittaa pohjavesialueilla olevat soranottoalueet sekä arvioida niiden jälkihoidon
tila ja kunnostustarve.
Tutkimusmenetelmien kehittämiseksi kartoitus on jo tehty muutaman aluekeskuksen alueella, mm. Uudenmaan
ympäristökeskus on kartoittanut keskisen ja läntisen Uudenmaan soranottoalueet.
Valtakunnallinen yleisselvitys valmistuu vuonna 2001 ja yksityiskohtainen selvitys arviolta vuonna 2003.
Soranotto on ollut luvanvaraista toimintaa vuodesta 1982, jolloin maa-aineslaki tuli voimaan. Tämän jälkeen
soranottolupia on myönnetty noin 20 000.
Nykyisin voimassa on noin 7 000 soranottolupaa. Viime vuosina soranottolupia on myönnetty 700-800 kappaletta
vuodessa.
Soravarat ovat paikoin loppumassa asutuskeskusten läheisyydessä ja yhä enemmän
rakentamisessa siirrytään käyttämään kalliomursketta ja muita soraa korvaavia materiaaleja.
Viime vuosina kalliomurskeen otto samoin kuin myönnettyjen murskeen ottolupien määrä on lisääntynyt
merkittävästi. Vuonna 1999 myönnettyjen lupien sallimasta maa-aineksen ottomäärästä kalliomurskeen osuus oli
30 prosenttia.
Soraa ja kalliomursketta arvioidaan käytettävän vuosittain yhteensä noin 75 miljoonaa tonnia. Lupien sallima
ottomäärä riittää nykykulutuksella noin 30 vuodeksi.
Maa-aineksen oton seurantaa tehostetaan
Vuodesta 1997 lähtien maa-aineksen ottaja on ollut velvollinen ilmoittamaan vuosittain otetun aineksen määrän ja
laadun, mikä on tehnyt maa-aineksen todellisten ottomäärien seurannan mahdolliseksi.
Tästä kesästä lähtien seurannan piiriin kuuluu myös kotitarvekäyttöön tuleva maa-aines. Seurannan ulkopuolelle
jää edelleen rakentamisen alta (esim. tielinjalta) otetut
maa-ainekset.
Valtakunnallinen maa-aineksen oton seuranta tehdään SYKE:ssä.
- Vaikka seuranta on lähtenyt kohtuullisen hyvin käyntiin, sitä on tarkoitus tehostaa entisestään.
- Osasta kuntia ei edelleenkään ole saatu seurantatietoja. Ensimmäinen valtakunnallinen raportti, joka käsittää
lupa- ja seurantatiedot vuosilta 1998-99, julkaistaan tänä syksynä, SYKE:stä kerrotaan.
Soranottoalueiden kartoituksella ja soranoton seurannan tehostamisella vähennetään
maa-ainestenotosta aiheutuvia ympäristöhaittoja, edistetään maa-ainesten kestävää käyttöä sekä luodaan kattava
pohja-aineisto valtakunnallista maa- ja kiviainestilinpitoa varten.
Maa-ainestilinpitohanketta ollaan parhaillaan käynnistämässä SYKE:n ja Geologisen
tutkimuskeskuksen yhteistyöhankkeena. Siinä on tarkoitus yhdistää maa-ainesten varanto- ja kulutustiedot, jotta
voitaisiin seurata reaaliaikaisesti kuinka paljon ja minkälaisia maa-aineksia on käytettävissä.
Soranottoalueet priorisoidaan kunnostustarpeen
mukaan
Soranottoalueiden kunnostustarpeen arvioinnissa soranottoalueet luokitellaan viiteen jälkihoito- ja
kunnostustarveluokkaan.
Luokittelu tehdään, jotta voitaisiin priorisoida kiireellisimmin kunnostusta tarvitsevat ottoalueet. Jälkihoidon tarvetta
arvioitaessa otetaan huomioon mm. ottoalueen laajuus, sijainti sekä etäisyys vedenottamosta.
Kunnostettavissa kohteissa tehtäviä jälkihoitotoimia ovat yleensä alueen siistiminen, alueen muotoilu, suojaverhoilu
pintamateriaalilla, aluskasvillisuuden kylvöt ja puiden istutukset sekä alueen epätarkoituksenmukaisen käytön
estäminen.
Kunnostusta ja jälkihoitoa varten julkaistaan ympäristöministeriön, SYKE:n ja Suomen Kuntaliiton valmistelema
uusi Maa-ainestenottaminen ja ottamisalueiden jälkihoito -opas tänä syksynä.
IA
4.8.2000
Kotimaa -sivulle
|