Professori Ari Harjula:
Rinnassa sykkivä tekosydän todellisuutta parissa vuodessa
Ihmisen oman sydämen paikalle asetettu tekosydän on sydänkirurgi, professori Ari Harjulan mukaan todellisuutta parissa-kolmessa vuodessa.
Harjulan mukaan tekosydänteknologia on tällä
hetkellä selvästi edellä eläimiltä otettujen
siirrännäisten käyttöönoton aikataulua.
- Geeniteknologian kehitys on tässä suhteessa
pysähtynyt, eikä todellisia vaihtoehtoja kuolleilta
ihmisiltä saataville siirteille ole syntynyt, Harjula
toteaa.
Suomen johtava elinsiirtotietämys kokoontui
torstaina Espoon Korpilammelle Suomen
transplantaatiopäiville.
Kokouksen tärkeimpinä
kysymyksinä tänä vuonna olivat
elinsiirtopotilaiden myöhemmät sairaudet, kuten
korkea kolesteroli, verisuonten kalkkeutuminen,
osteoporoosi ja syöpätaudit. Elinikäinen
hyljinnänestolääkitys altistaa potilaan elämää
uhkaaville sairauksille.
Erikoislääkäri Lauri Kyllösen mukaan kortisonihoito
on keskeinen altistaja osteoporoosille. Tähän asti
kortisonihoitoa on kuitenkin ollut
elinsiirtopotilailla vaikea korvata. Kyllösen
mukaan kortisonihoidon korvaavien lääkkeiden
saaminen Suomeen on ollut äärimmäisen vaikeaa
byrokratian vuoksi.
- Potilas on joutunut maksamaan hoidostaan itse
kymmeniä tuhansia markkoja ennen
sairasvakuutuksen mukaantuloa. Nyt tilanne on
kuitenkin paranemaan päin, Kyllönen sanoo.
Elimistä ainainen pula
Suomessa tehtiin viime vuonna 208 elinsiirtoa.
Niistä 163 oli munuaisen-, 30 maksan-, 13
sydämen- ja 2 sydän-keuhkosiirtoa. Elinsiirtoa
odottaa tälläkin hetkellä yli 300 vaikeasti sairasta
suomalaista.
Selvää on, että elimistä on aina puutetta.
Selvitysten mukaan jopa puolet mahdollisista
elinluovuttajista jää Suomessa toteamatta.
Tavoitteena onkin elinluovutusten saattaminen
osaksi sairaaloiden normaalia toimintaa potilaan
menehdyttyä, ja tähän on joissakin Suomen
sairaaloissa jo pitkälti päästykin.
Vuoden
esimerkkisairaalan tunnustuspalkinto myönnettiin
transplantaatiopäivillä tänä vuonna Tampereen
yliopistolliselle sairaalalle.
Kirurgisen sairaalan osastonylilääkäri Kaija
Salmelan mukaan tehostuneesta tiedotus- ja
koulutustoiminnasta huolimatta elinluovuttajien
määrä ei 1990-luvulla ole lisääntynyt.
- Pikemminkin tilanne on huonontunut, sillä viime
vuonna toteutui elinluovutus vain 85
aivokuolleelta kun luku viimeisen kymmenen
vuoden aikana on ollut noin sata luovuttajaa
vuodessa, Salmela kertoo.
Myönteistä kehitystä on sen sijaan se, että
elinsiirtojen alkuvaiheen tulokset alkavat olla
erinomaista luokkaa. Esimerkiksi munuaissiirteistä
92 prosenttia toimii vuoden kuluttua siirrosta.
Valitettavasti odotusajat ovat kuitenkin pitkiä.
- Erityisesti munuaissiirtoa odottavien määrä
lisääntyy huolestuttavasti. Vuosikausia
keinomunuaishoidossa olevien kunto ja
elämänlaatu heikkenee ja hoito on hyvin kallista,
Salmela toteaa.
STT-MH
4.2.2000
Kotimaa -sivulle
|