Työpaikat tiukemmassa kuin kymmenen vuotta sitten

Helsinkiläisnuori tienaa taskurahansa mainoksia jakamalla

Muita yleisiä ansaitsemiskeinoja ovat siivous-, myynti- ja lastenhoitotyöt. Kahviloiden ja hampurilaisravintoloiden työt taas tuntuvat siirtyneen varttuneempien nuorten hoidettaviksi.

Yläasteikäisen työmahdollisuudet ovat selvästi vähentyneet laman jälkeen. Kymmenen vuotta sitten helsinkiläisistä yläastelaisista 22 prosenttia teki töitä koulun ohessa. Nyt töissä oli 13 prosenttia vastanneista. Työkokemusta oli 44 prosentilla nuorista.

Tulokset perustuvat Anne Kouvosen tekemään tutkimukseen Lapset ja nuoret palkkatyössä. Selvitys perustuu 16 nuoren teemahaastatteluun sekä kyselytutkimukseen, johon vastasi 112 oppilasta kahdella Itä- ja Koillis-Helsingin yläasteella.

Kyseessä on työministeriön ja Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen esitutkimus, eikä sen tuloksia voi yleistää kaikkiin yläasteikäisiin.

Harmaita töitä tarjolla

Nuorten työt ovat yhä useammin epätyypillisiä ja epävirallisia harmaan talouden töitä. "Oikeaa" työpaikkaa on vaikea saada; tämä tulee esiin esimerkiksi kesätyötä hakiessa.

Keskeinen este työnsaannille on ikä. Laki kieltää alaikäisten työnteon kello 22:n jälkeen, lisäksi hän ei voi myydä alkoholia eikä tupakkaa.

Oppivelvolliset eivät myöskään saa työskennellä lukukausien aikana 12:ta tuntia enempää viikossa. Kyselyyn vastanneet nuoret tekivät töitä keskimäärin 1-5 tuntia viikossa. Vajaalla kolmanneksella viikkotuntimäärät ylittivät 15 tuntia.

- Ehkä kaikki työnantajat eivät yksinkertaisesti tiedä, että laki on muuttunut näin tiukaksi, Kouvonen arvelee.

Liian pitkät työpäivät aiheuttivat jonkin verran väsymystä ja koulutehtävien laiminlyömistä.

Paikat pääosin suhteilla

Kouvosen mukaan suurimmat ongelmat olivat työstä annettu riittämätön opastus ja huono palkkaus. Vähimmillään palkka oli viisi markkaa tunnilta liikuntaryhmän ohjauksesta, enimmillään saattoi saada tuhat markkaa parin päivän mainoskuvauksista.

Muita ongelmia olivat palkanmaksun myöhästyminen, verokortittomuus, pitkät työajat ja kiusaaminen.

Työpaikat oli yleensä hankittu suhteilla. Itse nuori pystyi hankkimaan vain mainostenjakoa ja harrastuksiin liittyviä töitä. Suhdepaikkojen takia mielenkiintoisimmat työt valikoituivat varakkaimpien lapsille.

Työtä tehtiin pääasiassa rahan takia. Tärkeänä pidettiin lisäksi työn mukavuutta, uuden oppimista ja ajankulua.
- Jos työ oli todella mielenkiintoista, ajateltiin että sitä voisi tehdä vaikka ilmaiseksi, Kouvonen naurahtaa.

Ilman korvausta oltiin valmiita teatteri-, lastenhoito- ja tallitöihin. Palkitsevana pidettiin sitäkin, että työssä nuorta kohdeltiin kuin aikuista.

Osa rahoista perheelle

Tutkimuksen mukaan työssäkäynti näytti kasautuvan samoille nuorille. Työttömien, monilapsisten perheiden ja yksinhuoltajien lapset kävivät töissä muita yleisemmin. Osa nuorista teki töitä myös täydentääkseen perheen heikkoa perustoimeentuloa.

- Koska nuorten ansiot ovat pienet, he eivät olleet perheen pääelättäjiä. Mutta selvästi se oli lisätoimeentulo. Vanhemmille jopa annettiin rahaa perhemenoihin, Kouvonen sanoo.

Hänen mukaansa tällainen perheen auttamistyö oli kuitenkin harvinaista.

Kouvonen ei näe ilmiössä vakavaa syrjäytymisriskiä. Hän on kuitenkin huolestunut siitä, että säännöllisempi työssäkäynti häiritsee opiskelua. Myös työssäkäyvien nuorten vfanhemmat kantoivat huolta samasta asiasta.

STT-MH
4.2.2000

Kotimaa -sivulle