Heikko armeija avainasemassa Filippiinien murhenäytelmässä
Etelä-Filippiinien sieppausdraaman panttivangeilla on kaikki syy toivoa, ettei Filippiinien armeija yritä vapauttaa heitä asein. Armeijan pelastusoperaatiot päättyvät useimmiten verilöylyyn, ja toisinaan myös panttivangit menettävät henkensä.Tämän myöntää epäsuorasti myös armeija itse. Asevoimien tiedotusyksikön edustaja ei pysty mainitsemaan yhtään kaikin puolin onnistunutta operaatiota sieppaajia vastaan Filippiinien eteläosan saarilla.
Sieppaukset ovat kuitenkin yleisiä alueella. Sekä äärijärjestö Abu Sayyaf että itsenäistä muslimivaltiota ajava MILF-ryhmä rahoittavat osittain toimintansa panttivangeista vaatimillaan lunnailla.
Etenkin Abu Sayyaf on tunnettu raakuudestaan, mutta sen tapana ei ole surmata panttivankejaan, ellei armeija pyri vapauttamaan heitä väkisin.
Sen sijaan Abu Sayyafin johtajat ovat osoittaneet olevansa valmiit pitämään panttivankeja pitkiä aikoja kauhistuttavissa olosuhteissa.
Vuonna 1998 järjestö piti kahta hongkongilaista ja yhtä malesialaista panttivankia kolme ja puoli kuukautta ennen kuin hallitus myöntyi maksamaan heistä noin 300 000 markan arvoiset lunnaat.
Panttivangit joutuivat kulkemaan pitkiä matkoja viidakossa paljain jaloin ja heitä siirreltiin saarelta toiselle armeijan harhauttamiseksi.
Sieppaukset yleisiä
Tuolloin sieppaajia johti sama mies kuin nytkin. Galib Andang, eli komentaja Robotti, vaati alun perin yli miljoonan markan arvoisia lunnaita. Hän tyytyi kuitenkin pienempään summaan "panttivankien ylöspidon kustannuksina".
Tapaus oli ensimmäisiä, jossa ulkomaalaiset joutuivat panttivangeiksi Etelä-Filippiineillä. Tavallisesti Abu Sayyaf ja MILF valitsevat uhrinsa paikallisten rikkaiden sukujen jäsenistä tai sieppaavat filippiiniläisiä pappeja ja nunnia.
Näissä tapauksissa armeija on saanut tehtäväkseen hoitaa sieppaukset. Se on joutunut puuttumaan peliin usein, koska etenkin Abu Sayyaf on ottanut paljon panttivankeja.
Armeija puuttuu asioihin myös, jos sieppauksien takana ovat kommunistisissit. Kommunistinen Uusi kansanarmeija NPA on rahoittanut 30-vuotista kamppailuaan Filippiinien hallitusta vastaan panttivangeilla ja lunnasvaatimuksilla.
Panttivankeja ovat siepanneet myös tavalliset rikolliset, jotka toimivat ilman poliittisia motiiveja. Tällaisissa tapauksissa sieppausten selvittely kuuluu Filippiinien poliisille.
Varakkaiden filippiiniläisten sieppaukset pääkaupungissa Manilassa ja muissa suurissa kaupungeissa olivat pitkään niin yleisiä, että liikemiehet perustivat 1990-luvun puolivälissä kansanliikkeitä saadakseen hallituksen korjaamaan tilanteen.
Nykyinen presidentti Joseph Estrada on ryhtynyt koviin otteisiin sieppausliigoja vastaan. Etelä-Filippiinejä lukuunottamatta siepattujen määrä on hänen kaudellaan vähentynyt selvästi.
Sotilaat hampaattomia
Yksi syy siihen, ettei Estrada ole onnistunut vähentämään sieppauksia myös Etelä-Filippiineillä, on asevoimien heikkous. Sotilaiden moraali on alhainen, ja kalusto puutteellista ja vanhanaikaista.
Toinen osoitus hampaattomuudesta on se, ettei armeija ole onnistunut kukistamaan muslimi- ja kommunistiliikkeitä miesylivoimastaan huolimatta. Islamilaiset liikkeet ovat hallinneet osia Etelä-Filippiineistä 1970-luvun alusta saakka. Kommunistit ovat puolestaan jatkaneet hyökkäyksiään muualla maassa.
Estradan edeltäjä Fidel Ramos panosti paljon rauhanneuvotteluihin Etelä-Filippiineillä. Neuvottelut johtivat hallituksen ja suurimman muslimijärjestön MNLF:n väliseen rauhansopimukseen vuonna 1996. MNLF:n johtaja Nur Misuari nimitettiin pääosin muslimien asuttaman autonomisen alueen kuvernööriksi.
Toiseksi suurin islamilaisjärjestö MILF ei ole tunnustanut rauhansopimusta. Se kamppailee edelleen itsenäisen muslimivaltion luomiseksi Etelä-Filippiineille.
Estradan hallitus pyrki aluksi neuvottelemaan myös MILF:n kanssa, mutta neuvottelut kariutuivat viime vuonna ja Estrada ryhtyi tavoittelemaan sotilaallista voittoa sisseistä.
Vain harva asiantuntija uskoo, että Filippiinien armeija voisi lopullisesti kukistaa MILF:n 10 000 taistelijaa. Jos hallitus pitää kiinni kovasta linjastaan, sisällissodan uskotaan pitkittyvän. Silloin vaara uusista sieppauksista ja muista välikohtauksista kasvaa.
STT-IKK
5.5.2000
