Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys


Haku Verkkouutisista:






Pääkirjoitus


Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

5.5.2000


Veljiä ja veljenpoikia


Matti Heikkilän ja Jouko Karjalaisen toimittamassa teoksessa Köyhyys ja hyvinvointivaltion murros todetaan köyhyyden Suomessa lisääntyneen. Tulojen perusteella koko väestöstä köyhiä on nyt neljä prosenttia, kun luku ennen lamaa oli puolet tuosta.

Maamme köyhimpiä ryhmiä ovat teoksen mukaan nuoret, opiskelijat ja yksinhuoltajat. Eläkeläiset ja lapsiperheet ovat nousseet tukien ansiosta pahimmasta köyhyydestä. Pitkään jatkunut taloudellinen kasvu ei siis ole jakautunut tasaisesti, vaikka "keskimäärin" suomalaisilla menee hyvin.

Köyhimpien kansalaisryhmien koostumus osoittaa, keiden ohi talouskasvun onnenpyörä on pyörähtänyt: lähinnä sosiaalisen turvaverkon tuella toimeen tulleiden. Syykin on ilmiselvä. Raju valtiontalouden saneeraus koski kaikkia kansalaisryhmiä, mutta joidenkin kohdalla jäljet näkyvät edelleen.

Työn syrjässä kiinni pysyneet tai siitä kiinni saaneet ovat selviytyneet. Sama koskee selvityksen perusteella myös eläkeläisiä, vaikka eläkekapinaa säännöllisin väliajoin pyritäänkin lietsomaan.

Teoksen sanomaa ei voi olankohautuksella sivuuttaa, tuskinpa sivuutetaankaan. Jo viime syksynä eduskunta halusi saada puumerkkinsä hallituksen yksimieliseen valtion budjettiesitykseen. Kun vaikutelma irtonaisen rahan lisääntymisestä on ilmeinen, myös pyrkimys huolehtia eri väestöryhmien tarpeista kasvaa.

Teoksen toinen viesti on ylivelkaisten kotitalouksien määrän kasvu. Erityisen velkaantuneita ovat nuorten kotitaloudet.

Velkajärjestelylain avulla on ratkaistu kaikkein raskaimmin laman kourissa velkaantuneiden ongelmia. Huomattava osa ylivelkaantuneista on kuitenkin jäänyt menettelyn ulkopuolelle.

Vuonna 1997 jo kolmannes kaikista ylivelkaantuneista oli 30-vuotiaita tai sitä nuorempia. Nuorten velkataakkaa ovat lisänneet opintovelat sekä muut lainat. Syitä nuorten velkaantumiseen ovat myös työmarkkinoiden epävakaisuus ja työttömyys.

Syy voi olla myös aikaisempaa rennompi rahankäyttö. Tilastot kertovat suomalaisten uskovan edelleen talouskasvuun ja suunnittelevan sekä asunnon hankintaa että vaihtoa, kesämökin ostoa ja erilaisten kestokulutustavaroiden hankintaa.

Varsinkaan asuntokauppoja palkansaaja ei pääsääntöisesti kykene ilman lainanottoa tekemään. Mutta onko usko henkilökohtaisen talouden kasvuun suhteessa todellisuuteen?

Kirjassa puhutaan uudenlaisesta luottoyhteiskunnasta, jossa elämä ilman luottoa on tehty mahdottomaksi. "Tähän sisältyy suuri riski niille, jotka eivät pääse lainkaan luottomarkkinoille", kirjoittajat toteavat.

Joillekin on riski, että ovet näille markkinoille avautuvat.

ILPO KIURU


Puoluetuen puolustuspuhe


Puoluetuki kaipaa tasokorotuksen. Laman aikana myös puoluetuki joutui leikkausten kohteeksi ja nyttemmin se on jäädytetty noin 65 miljoonaan markkaan. Markkamääräinen jäädytys merkitsee sitä, että puoluetuki koko ajan laskee.

Puoluetuki on reaalisesti laskenut samalla, kun puoluetoiminta on koko ajan tullut vaativammaksi ja siis myös yhä enemmän varoja nieleväksi.

Maamme jäsenyys Euroopan unionissa on lisännyt puolueiden kansainvälisen toiminnan menoja ja poikinut myös uudet vaalit, joissa puolueet joutuvat aikaisempien lisäksi kampanjoimaan.

Kampanjointi on tullut koko ajan kalliimmaksi. Vähänkään kelvollisen presidentinvaalikampanjan käymiseen tarvittiin lähes viisi miljoonaa. Toiselle kierrokselle "joutuneiden" kärkiehdokkaiden budjetit taas olivat jo kokonaan toista luokkaa.

Puolueiden talousahdinkoa lisää vaalisuma, joka päättyy kunnallisvaaleihin ensi syksynä. Kunnallisvaalit ovat neljännet vaalit viimeisten puolentoista vuoden aikana. Kaikkiin noihin vaaleihin puolueiden talousasioista vastaavat ovat tavalla tai toisella joutuneet järjestämään varat.

Samaan aikaan kun puoluetukea on reaalisesti leikattu, ovat eduskuntaryhmille eduskunnan budjetista osoitettavat kansliamäärärahat kasvaneet. Kansanedustajat ovat saaneet itselleen henkilökohtaiset avustajat jne. Nämä muutokset eivät kuitenkaan kompensoi sitä, että puolueiden kautta kanavoituva poliittisen toiminnan rahavirta on supistunut.

Julkisella puoluerahoituksella on monia kiistattomia etuja. Yksi niistä on se, että julkisen rahoituksen avulla turvataan poliittisen järjestelmän eri toimijoiden itsenäisyys. Meillä ei ole nähtykään esimerkiksi Saksasta tuttuja puoluerahoitusskandaaleja. Toisaalta meillä politiikkaan voivat osallistua ja siinä onnistua muutkin kuin miljoonaperijät.

Yksi peruste puoluerahoituksen remontoimiseksi on se, jonka SDP:n pitkäaikainen hallinto- ja talouspäällikkö Maunu Ihalainen esitti eläkkeelle siirtymisen johdosta antamassaan haastattelussa. (Helsingin Sanomat 28.4.2000).

Ihalaisen mielestä siinä ei ole mitään laitaa, jos "koko poliittisen järjestelmän on oltava jatkuvasti kerjuulla". Vakaa ja vakavarainen puoluelaitos on pieni hinta kansanvallasta.

Demokratian itsepuolustusta olisi nyt tarkistaa puoluetukea ylöspäin riittävästi niin, että suomalaisen poliittisen toiminnan riippumattomuus eli lahjomattomuus turvattaisiin myös jatkossa.

TIMO KERVINEN


Putinin arvovaltakysymys


Tshetshenian sotaa seuranneille on päivä päivältä ollut selvempää, ettei Venäjä voi saavuttaa tavoitettaan - koko Tshetshenian rauhoittamista yksinomaan sotilaallisin keinoin. Uutiset kertovat päivittäin, kuinka venäläisjoukot ovat joutuneet "yllätyshyökkäysten" kohteiksi.

Venäjän presidentinvaalit äänivyöryllä voittanut Vladimir Putin voisi halutessaan päättää Tshetshenian sotaretken kunniallisesti solmimalla rauhan tshetsheenien kanssa.

Tätä hän ei ole kuitenkaan tahtonut tehdä, vaan on vaalivoittonsakin jälkeen pitänyt kiinni isovenäläisistä aatteista.

Toisaalla Tshetshenian presidentti Aslan Mashadov vakuuttaa tämän tästä alttiuttaan rauhaan. Tämä ei venäläisille riitä, koska he eivät katso Mashadovin edustavan Tshetsheniaa.

Kremlin tiedottajat kiistävät jatkuvasti Putinin ja Tshetshenian vaaleilla valitun presidentin väliset neuvottelut. He väittävät Mashadovin vain bluffaavan ja korostavat, ettei neuvotteluja ole.

Mashadovin neuvotteluhalukuutta lisännee se, että hänen perheensä on venäläisten käsissä Georgiassa. Hänen neuvotteluarvoaan puolestaan heikentää se, että tshetsheenikomentajat näyttävät käyvän omaa sotaansa hänestä välittämättä.

Länsimaiden puheista ja vetoomuksista huolimatta Vladimir Putin on päättänyt jatkaa neuvottelemista vain itsensä kanssa. Tshetsheenien kukistamisesta on tullut arvovaltakysymys ja kasvojensa pelastamiseksi Venäjän ja sen presidentin on kukistettava niskuroivat tshetsheenit hintaan mihin hyvänsä

TIMO KERVINEN


Sivun alkuun