Miljardiluokan liikennehankkeet vaativat uutta ajattelua ja uusia rahoitusmalleja
Liikenneministeriö on selvitellyt keinoja ja rahoitusmalleja isojen liikennehankkeiden toteuttamiseksi. Ministeriössä on virkamiestyönä valmistunut rakennusneuvos Juhani Tervalan johdolla selvitys, jossa kartoitetaan budjetointiin liittyvien rahoitusmallien lisäksi uusien täydentävien mallien etuja ja haittoja.Rahoitusmallien kuulemistilaisuudessa eduskunnan auditoriossa puhui keskiviikkona liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen (kok.). Hänen mukaansa on selvää, että nyt tarvitaan uusia toimintamalleja ja uudenlaista ajattelua.
- Lähitulevaisuuden useita parin miljardin markan kehittämishankkeita ei survota sisään nykyisen kaltaisiin rahoituskehyksiin. Tarvitaan siis uutta ajettelua ja uusia malleja, arvioi Heinonen.
Toistaiseksi liikennehankkeiden uusia rahoitustapoja tutkittaessa on keskitytty budjetoinnin tehostamiseen, eikä valtion talousarvion ulkopuolista rahoitusta ole pidetty mahdollisena. EU:n piirissä on sen sijaan nostettu liikenteen uudeksi maksujärjestelmän perustaksi "aiheuttaja maksaa" -periaate.
Suomessa on lähimenneisyydessä toteutettu tiehankkeita myös ns. jälkirahoitusmallin ja kokonaisrahoitusmallin kautta. Näillä malleilla on saavutettu 10-15 prosentin säästöt tavanomaiseen kehysrahoitukseen verrattuna. Jälkirahoitusmallissa valtio hoitaa rahoituksen jälkikäteen, ja kokonaisrahoitusmallissa maksuerät sidotaan työn etenemiseen.
Suomessa ensimmäinen jälkirahoitusmallilla toteutettu hanke oli Lahden moottoriliikennetien muuttaminen moottoritieksi Järvenpään ja Lahden välillä. Kokonaisrahoitusmallia kokeillaan Suomessa ensimmäisen kerran Porvoon-Koskenkylän moottoritietä rakennettaessa.
Liikenneministeriön raportissa ei oteta kantaa eri rahoitusmallien paremmuuteen.Tervalan mukaan raporttiin haluttiin koota kaikki olennainen tieto eri rahoitusmallien eduista ja haitoista sekä näkymät niiden käytölle.
Rahoitusmalli ei ratkaise marssijärjestystä
Ministeri Heinosen mukaan rahoitusmalli ei kuitenkaan ratkaise, mitä hankkeita tulevaisuudessa toteutetaan.
- Marssijärjestys on sellainen, että ensin ratkaistaan, mitä hankkeita toteutetaan. Vasta sen jälkeen katsotaan sille kulloinkin paras ja taloudellisin rahoitusmalli, sanoi Heinonen.
Heinosen mukaan kokemus on osoittanut jälkirahoitus- ja kokonaisrahoitusmalleista saatavien säästöjen olevan 10-15 prosenttia. Heinosen mielestä tätä rahoitustietä tulee ehdottomasti edelleen jatkaa. Myös hallituksen käsityksen mukaan kokonaisrahoituksen tulee olla hankkeiden toteuttamismuoto.
Myös useissa kommenttipuheenvuoroissa tämä osittain yksityiseen rahoitukseen perustuva jälkirahoitusmalli ja kokonaisrahoitusmalli saivat kannatusta.
Aiheuttaja maksaa ei riitä investointeihin
Uusina investointien rahoitusmahdollisuuksina ministeriön selvityksessä kartoitettiin myös mallit "aiheuttaja maksaa", "käyttäjä maksaa" ja "hyötyjä maksaa". Täydentävinä rahoituslähteinä ministeriö selvitti myös EU-rahoituksen riittävyyttä.
Heinosen mielestä EU:n liikenneinvestointirahoituksesta ei näillä näkymin ole kovin suurta panosta Suomen väylähankkeille odotettavissa.
- EU:lta saatavilla rahoilla ei ratkaista niitä haasteita, joita uusien väylien rakentamisessa on edessä, arvioi Heinonen.
Heinonen ei myöskään lämmennyt EU:n vahvasti esillä pidetylle "aiheuttaja maksaa" -periaatteelle. Tämän periaatteen lähtökohtana ei hänen mukaansa ole liikenneinvestointien rahoitus vaan maksujen käyttäminen liikennepoliittisena ohjauskeinona.
STT-IA
5.5.2000
