Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Laulajalegenda Janis Joplinin kuolemasta 30 vuotta



Keskiviikkona tuli kuluneeksi tasan 30 vuotta maailman parhaana pidetyn valkoihoisen blueslaulajattaren, Janis Joplininin kuolemasta.


Maailman paras valkoihoinen blueslaulajatar, legendaarinen Janis Joplin syntyi 19. tammikuuta 1943 Texasissa ja kuoli heroiinin yliannostukseen Kaliforniassa tasan 30 vuotta sitten, 4. lokakuuta 1970. Kuollessaan hän oli 27-vuotias.

Heroiinin lisäksi Joplin käytti paljon alkoholia: sen avulla hän yritti turruttaa yksinäistä oloaan ja "kosmista alakuloaan", kuten hän itse sanoi.

- What good can drinking do? I drink all night and next day I still feel blue, hän kirjoitti säveltämäänsä lauluun vuonna 1962.

Alkoholi auttoi hetkellisesti, mutta sekään ei poistanut hänen levottomuuttaan. Joplinin ystävät sanovat hänen kokeneen aina itsensä yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, silloinkin kun hän oli juhlittu tähti. Se oli hänen epäsovinnaisuutensa ja hurjuutensa hinta ja seuraus.


Lahjakas, taitava ja tinkimätön

1960-luvulla oli hyvin epätavallista, että nainen esiintyi julkisesti humalassa viinapullo kädessään. Ehkäpä siksi Joplinia on usein - sekä hänen elinaikanaan että hänen kuolemansa jälkeen - käsitelty julkisuudessa sekopäänä, jonka elintapoja ja tempauksia voi kotona takan ääressä kauhistella.

Tosiasiassahan Janis Joplin oli tietenkin paljon muutakin: ei jokaisesta huume- ja alkoholiaddiktista tule legendaa, vaikka olisikin naispuolinen ja vielä rääväsuinenkin. Janis Joplin oli lahjakas, taitava ja tinkimätön taiteilija, jonka levyt ja esiintymiset ovat jättäneet lähtemättömän jälkensä rockin historiaan.

Joplin on innoittanut lukemattomia naispuolisia rockmuusikoita - mm. Pretendersin Chrissie Hyndea, Blondien Debbie Harrya, Sonic Youthin Kim Gordonia ja Holen Courtney Lovea - ja myös miespuolisia laulajia; ainakin Led Zeppelinin laulajan Robert Plantin uskotaan ottaneen vaikutteita Joplinin tyylistä.

Janis Joplin toi rhythm'n bluesin valkoisen yleisön tietouteen niin kuin Elvis oli aikaisemmin tuonut rock'n rollin. Joplinin laulutyyli poikkesi täysin totutusta: hän ei tyytynyt siihen, että lauloi kappaleen nuotilleen oikein vaan harjoitti ääneensä ennenkuulemattomia sävyjä.

Hänen bluesinsa kirkui ja ulvoi, sivalsi ja hyökkäsi ja toisaalta välillä soljui kirkkaana ja kauniina. Hänen energiansa ja peittelemätön seksuaalisuutensa oli samanlaista kuin mustilla laulajilla Etta Jamesilla ja Tina Turnerilla; valkoiselle yleisölle tämä kaikki oli täysin uutta ja ennenkokematonta.


Valkoinen helmi

Janis Joplinin läpimurtona voidaan pitää esiintymistä Monterey Pop -festivaaleilla vuonna 1967: kriitikot ylistivät häntä sen perusteella kenties parhaaksi rocklaulajaksi sitten Ray Charlesin.

Uransa aikana Joplin ehti levyttää vain neljä studiolevyä, joista viimeistä pidetään hänen parhaanaan. Levyn nimi Pearl viittaa Janisin sivupersoonaan: lavalla ollessaan ja ronskeja kommentteja heittäessään hän oli Pearl, ei Janis.

Levyllä Joplinia säesti ensimmäisen kerran hänen uransa aikana bändi, jonka hän todella koki omakseen. Full Tilt Boogie Bandin muusikot olivat niin hyviä soittajia, että he pystyivät toteuttamaan Joplinin visiot, mutta toisaalta he eivät olleet kylmiä studiomuusikoita vaan tekivät töitä intohimoisesti.

Joplinin ääni soi levyllä kuin ei koskaan aikaisemmin, ja hänen tulkintansa ovat koskettavia, vahvoja ja selkeitä. Levyn kappaleita ovat mm. legendaariset Me And Bobby McGee (josta tuli Joplinin ainoa listaykköseksi yltänyt single), Mercedes Benz, Move Over ja Cry Baby.


Kuolema vailla mystiikkaa?

Kesken Pearlin levytyksen Janis Joplin kuoli. Levy julkaistiin postuumina, ja yhdellä sen raidalla (Buried Alive In The Blues) ei kuulla laulua ollenkaan: sitä ei ehditty äänittää.

Lähipiiri oli luonnollisesti äärimmäisen järkyttynyt Joplinin yllättävästä kuolemasta ja varsinkin huumeiden osuudesta siihen: useimmat luulivat hänen jo lopettaneen heroiinin käytön.

Motellihuone, josta ruumis löydettiin, oli hyvin siisti, eikä sieltä löytynyt yhtään huumetta. Moni miettikin silloin ja miettii edelleen, mitä tuossa huoneessa itse asiassa tapahtui, ja mikä on totuus Janis Joplinin kuolemasta.

Useimmat hänen ystävistään ovat kuitenkin sitä mieltä, että kuolema oli luonnollinen ja vailla mystiikkaa: heidän mukaansa Janis eli niin kuluttavaa elämää, että sen loppu oli jo pitkään vaaninut nurkan takana.

- Haluan mieluummin elää täysillä vuoden kuin tuijottaa 70 vuotta telkkaria, Janis sanoi itsekin usein.


Bileet päättyvät

Joplin kuoli vain muutamia viikkoja Jimi Hendrixin jälkeen. Monelle aikalaiselle nämä legendaaristen rocktähden kuolemat symboloivat 1960-luvun autereisten hippiaikojen ja vuosikymmenen mittaisten huuruisten bileiden päättymistä.

Onneksi jäljellä ovat vielä loistavat äänitteet: vaikka Janis Joplinia ei enää ole, levyillään hän kertoo edelleen tarinaansa, lohduttaa taas uusia sukupolvia ja helpottaa kaikkien kosmista alakuloa.


Janis Joplinin keskeisimmät levytykset

  • Big Brother and the Holding Company (1967)
  • Cheap Thrills (1968)
  • I Got Dem Ol' Kozmic Blues Again Mama! (1969)
  • Pearl (1971)
  • Joplin in Concert (1972)

    Kokoelmia ja konserttiäänityksiä

  • Janis Joplin's Greatest Hits (1973)
  • Janis (elokuvan soundtrack, 1975)
  • Farewell Song (1982)
  • Janis (1993)
  • 18 Essential Songs (1995)
  • Live at Winterland (1998)
  • Box of Pearls (1999)

    STT-MAIJA VILKKUMAA
    6.10.2000

    Kirjoittaja palkittiin Emma-patsaalla viime vuoden parhaana naisartistitulokkaana.


    Ajassa -sivulle