Kuntien sosiaalitoimi reagoi lamaan toisin kuin valtio
Kuntien sosiaalitoimi reagoi viime vuosikymmenen lamaan toisin kuin valtio. Kun valtio leikkasi sosiaaliturvan kasvupaineita, kunnissa tyydytettiin toimeentulotuen kysyntää päivähoidon säästöillä, leikattiin kustannuksia toimintoja tehostamalla sekä asetettiin arvojärjestykseen palveluja ja kuntalaisryhmiä.Stakesin tuoreessa tutkimuksessa on tarkasteltu sekä lukujen että sosiaalitoimen ja kunnan keskusjohdon edustajien haastattelujen avulla laman vaikutuksia sosiaalitoimeen vuosina 1989-1996. Mukana oli kuusi erityyppistä kuntaa: Eno, Imatra, Jyväskylä, Kiuruvesi, Pieksämäen maalaiskunta ja Tuusula.
Tutkimuksen mukaan tapa, jolla Suomen hallitus ja eduskunta sopeuttivat hyvinvointipolitiikkaa 1990-luvun talouslamaan, ei kerro paljoakaan siitä, miten yksittäisen kunnan tasolla toimittiin.
Vaikka monien mielestä talousahdinko oli kunnissa ainakin samantasoista kuin valtiontaloudessa koettu, leikkaukset eivät kunnissa useinkaan olleet yhtä dramaattisia kuin leikkaukset, joita Esko Ahon (kesk.) ja Paavo Lipposen (sd.) I hallitus tekivät.
Valtion tekemät sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuivat ennen muuta automaattisten kasvupaineiden leikkaamiseen. Kunnilla oli käytettävissään useita rinnakkaisia strategioita.
Kunnissa voitiin lisääntynyttä toimeentulotuen kysyntää kompensoida lasten päivähoidossa säästyneillä varoilla. Laman varjolla kunnissa voitiin myös käynnistää merkittäviä toiminnan tehostamissuunnitelmia, joiden avulla oli mahdollista leikata kustannuksia. Kolmas tapa oli priorisoida toimintoja, sektoreita ja palveluja sekä eri kuntalaisryhmiä.
Kertomukset dramaattisempia kuin luvut
Sosiaalitoimesta tutkimukseen valittiin lasten päivähoito, kotipalvelu, toimeentulotuki sekä lasten ja perheiden palvelut. Tutkimuksen mukaan lähinnä lukuihin pohjautunut kuva kuntien sosiaalitoimen kehityksestä oli selvästi maltillisempi kuin haastatteluihin ja politiikkadokumentteihin perustuva.
Paikallinen tulkinta ja kertomus lamavuosista ja leikkauspaineista oli tutkimuksen perusteella usein dramaattisempi ja monivivahteisempi kuin luvut osoittavat.
Haastattelujen mukaan kunnilla oli käytössään "perinteisten" kolmen lamastrategian eli tulojen lisäämisen, menojen leikkaamisen ja tehokkuuden lisäämisen rinnalla neljäs toimintamalli: kollektiivista kriisitietoisuutta hyväksikäyttävä palvelutuotannon uudelleenjärjestelystrategia. Siinä ominaista on sopeuttamisen toteuttamistapa ja nopeus.
Virkamiehet saneerasivat
Tutkimuksen mukaan reippaat ja radikaalit saneeraukset olivat johtavien virkamiesten, eivät luottamushenkilöiden päätöksiä. Yleensä päätöksenteossa vahvan aseman sai kaupunginjohtaja eri puolueiden tukemana.
Kuntalaisten valitsemien valtuutettujen tehtävänä oli tukea valmistelua, tehdä kipeätkin päätökset sekä mahdollisesti vakuuttaa ja rauhoitella äänestäjiä valitun linjan vaihtoehdottomuudella.
- Paikalliset leikkaukset ja muut sopeutukset edellyttivät joissakin tapauksissa jopa ylilyövää dramatiikkaa. Tämä oli tärkeää kollektiivisen kriisitietoisuuden ja otollista maaperän luomiseksi nopeille ja joskus radikaaleillekin leikkauksille sekä uudelleenjärjestelyille, tutkimuksessa todetaan.
Vastarinta minimoitiin
Todellisen tai oletetun poliittisen ja kuntalaisvastarinnan taittaminen tai minimointi oli tärkeää, samoin toiminnan nopeus. Nopeus ei kuitenkaan aina merkinnyt sopeutusohjelmien lyhytkestoisuutta.
Useassa tutkimuskunnassa nopeasti päätöksentekoon viedyt talouden terveyhdyttämisohjelmat ovat edelleen käynnissä tarkoituksena saada aikaan pysyvä muutos sosiaalitoimen menoissa, kuitenkin hyvinvointipalveluista sosiaali-, terveys- ja sivistyspalvelut hyvin säilyttäen.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa 1990-luvun talouskriisi -tutkimusohjelmaa ja kuuluu Stakesin tutkimushankkeeseen Notkahdus vai käänne? Tutkimus sosiaali- ja terveyspalvelujen muutoksista ja niiden kyvystä vastata muuttuneisiin tarpeisiin talouskriisin aikana.
IKK
6.10.2000
