Uhkailevat asiakkaat ovat arkea palvelualoilla
Yhä useampi sairaanhoitaja, farmaseutti, kaupanmyyjä, taksin tai bussin kuljettaja joutuu sosiaalityöntekijöiden ohella hyökkäävän ja uhkailevan käytöksen kohteeksi. Asiakkaiden aggressiivinen käytös on joillakin palvelualoilla jo niin tavallista, että työntekijät alkavat turtua ja vähätellä uhkailun haittoja.Miehet joutuvat työpaikoillaan väkivaltatilanteisiin vuosittain noin 5 000 kertaa ja naiset 7 500 kertaa. Naisten kaikista välivaltatilanteista suurin osa eli kolmasosa tapahtuu työpaikoilla, miehillä viidesosa.
Vakavimmin naisia kohdellaan kuitenkin perheväkivaltatilanteissa. Miehet taas saavat pahimmat vammat katutappeluissa, joissa molemmat osapuolet saattavat olla humalassa.
Noin 20 prosenttia poliiseista ja vartiointitehtävissä toimivista on joutunut vähintään kerran väkivallan tai sen uhan kohteeksi. Riskialoja ovat myös liikenteen palveluksessa olevat. Erityisryhmä ovat esimerkiksi matkalippujen tarkastajat.
Sosiaalityöntekijät, nuoriso-ohjaajat sekä vammaislaitoksissa työskentelevät kuuluvat riskiryhmään samoin yhä enemmän sairaanhoitajat ja terveydenhoitohenkilöstö.
Tutkija Markku Haapaniemen mukaan yli 10 prosenttia sairaanhoitajista kertoo kohdanneensa väkivaltaisia potilaita työssään.
Joissakin tehtävissä kuten psykiatrisissa sairaaloissa luku on jopa 60 prosenttia. Väkivaltaa palvelualoilla käsiteltiin rikoksentorjuntaneuvoston järjestämässä seminaarissa Helsingissä.
Johtava proviisori Eeva-Kaisa Mäki-Moijala Helsingin Hakaniemen apteekista kertoi, että solvaukset ja sanalliset uhkailut häiritsevät henkilökuntaa päivittäin, usein myös muita asiakkaita.
- Tämä on epämiellyttävää vuorovaikutusta, johon kuitenkin ajan myötä turtuu. Pelkoa ja ahdistusta aiheutuu lähinnä henkilökohtaisesta uhkailusta kostotarkoituksella.
Lähes kaikki turvallisuusongelmia aiheuttavat apteekin asiakkaat ovat narkomaaneja, vähintään alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttäjiä.
Kaupan myyntitöissä väkivaltaa kertoo kohdanneensa kymmenisen prosenttia alan työntekijöistä, ravintola-alalla joka kuudes. Myös opetustyö luokitellaan tässä suhteessa riskialaksi.
Tutkija Markku Haapaniemen mukaan naisiin kohdistettu väkivalta on kasvussa kaikilla riskialoilla.
Tavallisemmin työntekijöitä uhkaillaan sanallisesti tai yritetään lyödä, heidän liikkumistaan estetään tai heitä tönitään. Noin kahdeksan prosenttia vuonna 1997 tilastoiduista väkivallantilanteista aiheutti jonkinlaisen fyysisen vamman.
Kolmasosa väkivaltatapauksista tapahtui uhrien ennalta aavistamatta, 67 prosenttia taas saattoi olla odotettavissa. Tämä selittyy sillä, että useat työntekijät joutuvat työn luonteensa takia toistuvasti väkivallan kohteeksi.
Naiset kokivat väkivaltatilanteet yleensä aina miehiä vakavimmiksi, mutta yllättäen naiset luokittelivat runsaan kolmanneksen kokemistaan väkivaltatilanteista merkityksettömiksi.
Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti pohtikin seminaaria avatessaan, että kestetäänkö aggressiivisuutta yhä aina vain enemmän, nouseeko rima.
Huumeryöstäjä on usein laiha ja pelokas
Rikoskomisario Mauri Salomaa Helsingin rikospoliisista kertoo, että naisten lisääntyvää uhkailua selittää se, että huumerahoja ryöstävät valitsevat kohteikseen mieluiten syrjäisiä kioskeja ja pieniä kauppoja, joiden työntekijät ovat naisia.
Salomaan mukaan tyypillinen pääkaupunkilaisryöstäjä on nuorehko laihanpuoleinen mies, koska huumeveloissa riutuvat narkomaanit harvemmin ovat lihavia. Näistä 80 prosentilla on jokin teräase ryydittämässä uhkailua ja 20 prosentilla ase tai oikean aseen näköinen esine.
Kenenkään ei pidä Salomaan mukaan arvuutella, onko ase aito vai ei. On syytä toimia ryöstäjän ohjeiden mukaan. Useimmiten ryöstäjä on itse hermostunut ja peloissaan, ja siksi arvaamaton.
Salomaan mukaan ryöstäjän toimia haittaa, jos liiketilat ovat hyvin valaistuja, ikkunoita kadulle ei ole peitetty mainoksilla ja tiloissa on kameravalvonta.
Videokuvat auttavat tutkinnassa, vaikka ryöstäjä olisi naamioitunut. Järkytyksestä huolimatta uhrin ja todistajien pitäisi yrittää painaa muistiin edes jotain tuntomerkkejä.
Salomaan mukaan uhrin pelkotilojen hoitoa on viime vuosina tehostettu. Monet ryöstön uhriksi joutuneet tarvitsevat heti jälkihoitoa, toisille reaktio tulee myöhemmin. Jotkut eivät pysty palaamaan vanhaan työtehtäväänsä.
Rahalaitosryöstöt ovat vähentyneet, mutta kaupunkikeskeinen ryöstö- ja huumausainerikollisuus on selvässä kasvussa.
Ryöstö eroaa varkaudesta siinä, että omaisuutta anastetaan tai yritetään anastaa väkivaltaa käyttäen tai sillä uhaten. Törkeäksi ryöstö voidaan määritellä, jos käytössä on hengenvaarallinen terä- tai ampuma-ase.
Vaikka tasavallan presidentti ja lainsäätäjät eduskunnassa yhä selkeämmin tuomitsevat väkivallan, käytäntö tuomioistuimissa on Salomaan mukaan painottumassa lievempien tuomioiden suuntaan.
- Monesti tuomion perusteluissa todetaan kyllä, että on käytetty hengenvaarallista välinettä, mutta tekoa ei kuitenkaan katsota törkeäksi, vaan tavalliseksi ryöstöksi, Salomaa sanoi.
Ryöstöstä on tuomittava vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi, törkeästä ryöstöstä vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
MARGIT HARA
6.10.2000
