Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Arkadianmäen ääni

7.7.2000
Aktiivinen sosiaalipolitiikka - ei pakkotyötä vaan kuntouttamista



Sosiaali- ja terveysministeriön Aktiivinen sosiaalipolitiikka -työryhmän mietintö herätti alkukeväästä runsaasti keskustelua.


Muistiossa työryhmä esittää pitkäaikaistyöttömille niin sanottua kuntouttavaa työllistämistä, jotta yöttömien työelämävalmiudet paranisivat. Työryhmä haluaa lisäksi tiukentaa työnhakuvelvoitetta.

Aktiivinen sosiaalipolitiikka tarkoittaa työhön menemisen, työssä pysymisen ja työhön paluun kannustamista. Johtavana periaatteena on muuttaa nykyistäsosiaaliturvajärjestelmäämme entistä aktivoivampaan suuntaan. Tavoitteena on työttömän syrjäytymisen estäminen ja elämänlaadun parantaminen.

Aktiivinen sosiaalipolitiikka toimii tiiviissä yhteistyössä aktiivisen työvoimapolitiikan kanssa. Lisäksi koulutusjärjestelmän kehittäminen työmarkkinoiden muuttuvien tarpeiden mukaan luo edellytyksiä työllisyyden parantamiselle.

Hallitusohjelmassa todetaan, että verotus, sosiaaliturva ja palvelumaksut sovitetaan yhteen nykyistä paremmin siten, että työhön hakeutumisesta tulee aina taloudellisesti kannattavampaa kuin toimeentulosta eri tukien avulla.

Suomalainen yhteiskunta rakentuu sille kestävälle periaatteelle, että työ on kansalaisen ensisijainen toimeentulon lähde. Yhteiskunnan velvollisuutena on puolestaan edistää ja ylläpitää työkykyä sekä ehkäistä työttömyyden ptkittymistä.

Aktiivisessa sosiaalipolitiikassa ei ole kyse ilmaisesta työstä tai pakkotyöstä. Kuntouttavaan työllistämiseen osallistuva työtön saisi työmarkkina- tai toimeentulotuen lisäksi 30 markkaa päivältä ylläpitokorvausta tai kannustinlisää, joka ei siis vähentäisi asumistukea tai muuta sosiaaliturvaa.

Toimeentulotuen perusosaa voitaisiin alentaa vain jos työtön kieltäytyy tarjotusta kuntouttavasta työllistämisestä. Näinhän menetellään jo nyt, jos työtön perusteettomasti kieltäytyy tarjotusta työstä tai työllistämiskoulutuksesta.

Tavoitteena on siis parantaa syrjäytymisvaarassa oleville työttömille tarjottavia palveluja eikä suinkaan huonontaa heidän asemaansa.

Vuosikausia työttömänä olleen henkilön itsetunto ja elämänrytmi voivat muuttua sellaisiksi, ettei hän ehkä enää usko pärjäävänsä yhä kovenevassa työelämässä. Tällöin kuntouttava työllistäminen tarjoaa mahdollisuuden rytminmuutokseen ja itseluottamuksen keräämiseen työelämään paluuta tai siirtymistä varten.

Työttömyyden ja työelämän välinen kuilu kapenee eikä modostu uhkaksi vaan mahdollisuudeksi.

Toimeentulotuen vastikkeellisuudesta on saatu hyviä kokemuksia monissa EU-maissa. Erityisesti niille nuorille, jotka ovat luisumassa elämäntapatyöttömyyteen ja sitä kautta syrjäytymässä kokonaan normaalista yhteiskunnasta, voimakkaampi asioihin puuttuminen voi olla ratkaisevan tärkeä käännekohta.

Nuorelle tarjotaan mahdollisuus hyödylliseen toimintaan, jota kautta hän voi kokea itsensä tarpeelliseksi yksilöksi. Työmarkkinajärjestöt ja työttömien omat järjestöt ovat kuitenkin esittäneet hämmästyttävän paljon kritiikkiä aktiivista sosiaalipolitiikkaa vastaan.

Joutuu vääjäämättä kysymään, eivätkö palvelujen parantaminen ja lisäresurssien kohdentaminen pitkäaikaistyöttömille sekä työkyvyn edistäminen olekaan sellaisia tavoitteita, että niiden takia kannattaa koeilla uusiakin toimintatapoja?

On lisäksi syytä muistaa, että sosiaaliturvaamme ylläpidetään maailman raskaimpiin kuuluvalla verotuksella. Minusta on vähintäänkin kohtuulista, että yhteiskunta voi myös vaatia jotain vastikkeeksi - aktiivista osallistumista vähintäänkin.

Aktiivinen sosiaalipolitiikka pitääkin sisällään monia hyviä tavoitteita, joiden toteutuminen on meidän kaikkien yhteinen etu.

JARI VILÉN

Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja Lapin vaalipiiristä.


Kolumnit -sivulle