Arkadianmäen ääni
7.7.2000
Aktiivinen sosiaalipolitiikka - ei pakkotyötä vaan kuntouttamista
Sosiaali- ja terveysministeriön Aktiivinen sosiaalipolitiikka -työryhmän
mietintö herätti alkukeväästä runsaasti keskustelua.
Muistiossa työryhmä esittää pitkäaikaistyöttömille niin sanottua
kuntouttavaa työllistämistä, jotta yöttömien työelämävalmiudet paranisivat.
Työryhmä haluaa lisäksi tiukentaa
työnhakuvelvoitetta.
Aktiivinen sosiaalipolitiikka tarkoittaa työhön menemisen, työssä pysymisen
ja työhön paluun kannustamista. Johtavana periaatteena on muuttaa
nykyistäsosiaaliturvajärjestelmäämme entistä aktivoivampaan suuntaan.
Tavoitteena on työttömän syrjäytymisen estäminen ja elämänlaadun parantaminen.
Aktiivinen sosiaalipolitiikka toimii tiiviissä yhteistyössä aktiivisen
työvoimapolitiikan
kanssa. Lisäksi koulutusjärjestelmän kehittäminen työmarkkinoiden
muuttuvien tarpeiden mukaan luo edellytyksiä työllisyyden parantamiselle.
Hallitusohjelmassa todetaan, että verotus, sosiaaliturva ja palvelumaksut
sovitetaan yhteen nykyistä paremmin siten, että työhön hakeutumisesta tulee
aina taloudellisesti kannattavampaa kuin toimeentulosta eri tukien avulla.
Suomalainen yhteiskunta rakentuu sille kestävälle periaatteelle, että työ
on kansalaisen ensisijainen toimeentulon lähde. Yhteiskunnan
velvollisuutena on puolestaan edistää ja ylläpitää työkykyä sekä ehkäistä
työttömyyden ptkittymistä.
Aktiivisessa sosiaalipolitiikassa ei ole kyse ilmaisesta työstä tai
pakkotyöstä. Kuntouttavaan työllistämiseen osallistuva työtön saisi
työmarkkina- tai toimeentulotuen lisäksi 30 markkaa päivältä
ylläpitokorvausta tai kannustinlisää, joka ei siis vähentäisi asumistukea
tai muuta sosiaaliturvaa.
Toimeentulotuen perusosaa voitaisiin alentaa vain jos työtön kieltäytyy
tarjotusta kuntouttavasta työllistämisestä. Näinhän menetellään jo nyt, jos
työtön perusteettomasti kieltäytyy tarjotusta työstä tai
työllistämiskoulutuksesta.
Tavoitteena on siis parantaa syrjäytymisvaarassa oleville työttömille
tarjottavia palveluja eikä suinkaan huonontaa heidän asemaansa.
Vuosikausia työttömänä olleen henkilön itsetunto ja elämänrytmi voivat
muuttua sellaisiksi, ettei hän ehkä enää usko pärjäävänsä yhä kovenevassa
työelämässä. Tällöin kuntouttava työllistäminen tarjoaa mahdollisuuden
rytminmuutokseen ja itseluottamuksen keräämiseen työelämään paluuta tai
siirtymistä varten.
Työttömyyden ja työelämän välinen kuilu kapenee eikä modostu uhkaksi vaan
mahdollisuudeksi.
Toimeentulotuen vastikkeellisuudesta on saatu hyviä kokemuksia monissa
EU-maissa. Erityisesti niille nuorille, jotka ovat luisumassa
elämäntapatyöttömyyteen ja sitä kautta syrjäytymässä kokonaan normaalista
yhteiskunnasta, voimakkaampi asioihin puuttuminen voi olla ratkaisevan
tärkeä käännekohta.
Nuorelle tarjotaan mahdollisuus hyödylliseen toimintaan, jota kautta hän
voi kokea itsensä tarpeelliseksi yksilöksi.
Työmarkkinajärjestöt ja työttömien omat järjestöt ovat kuitenkin esittäneet
hämmästyttävän paljon kritiikkiä aktiivista sosiaalipolitiikkaa vastaan.
Joutuu vääjäämättä kysymään, eivätkö palvelujen parantaminen ja
lisäresurssien kohdentaminen pitkäaikaistyöttömille sekä työkyvyn
edistäminen olekaan sellaisia tavoitteita, että niiden takia kannattaa
koeilla uusiakin
toimintatapoja?
On lisäksi syytä muistaa, että sosiaaliturvaamme ylläpidetään maailman
raskaimpiin kuuluvalla verotuksella. Minusta on vähintäänkin kohtuulista,
että yhteiskunta voi myös vaatia jotain vastikkeeksi - aktiivista
osallistumista vähintäänkin.
Aktiivinen sosiaalipolitiikka pitääkin sisällään monia hyviä tavoitteita,
joiden toteutuminen on meidän kaikkien yhteinen etu.
JARI VILÉN
Kirjoittaja on kokoomuksen kansanedustaja Lapin vaalipiiristä.
Kolumnit -sivulle
|