Korvaaminen kallista
Suomi varautuu jalkaväkimiinojen täyskieltoon
Jalkaväkimiinat kieltävä Ottawan sopimus on muodostumassa eräänlaiseksi kulmakiveksi Suomen puolustuspolitiikassa. Suomi ei toistaiseksi ole ollut valmis miinoista luopumaan, mutta ulkoministeriö selvittää jalkaväkimiinojen mahdollista korvaamista.
Lähetystöneuvos Timo Kantola ulkoministeriöstä kertoo, että valmiuksia korvaamiseen on, mutta hankkeen toteutuminen aiheuttaisi huomattavan lisärahoitustarpeen. Asia nousee esille ensi vuonna puolustusselonteon tarkistusten yhteydessä, ja tarvittavat selvitykset on tehtävä sitä ennen.
14. kesäkuuta ulkoministeriön poliittisen osaston osastopäällikön Pertti Torstilan johdolla kokoontunut miinatyöryhmä esitti, että hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta (Utva) käsittelisi elo-syyskuussa jalkaväkimiinojen täyskieltokysymystä vuoden 2001 puolustusselonteon yhteydessä.
Ulkoministeriö valmistelee valiokunnalle myös laajemman miinakatsauksen, jossa tarkastellaan kansainvälistä tilannetta, miinanraivausta ja kansallisia tarpeita.
- Nyt on selvitetty mahdollisuuksia luopua jalkaväkimiinoista. Pohditaan rahoitusta, seurauksia ja aikataulua, Timo Kantola kertoo.
- Asiaa on selvittänyt erillinen miinatyöryhmä. Aiemmin ei olla varauduttu täyskieltoon, mutta nyt tehdään arvioita senkin vaihtoehdon pohjalta.
Valiokunta on vuoden 1997 selvityksen jälkeen käsitellyt miinakysymystä kolmasti. Helmikuussa 1998 Utva päätti jatkaa selvitystä jalkaväkimiinojen korvaamisesta muilla järjestelmillä ja sopi samalla nelivuotisesta (1998-2001), 120 miljoonan markan miinanraivausohjelmasta.
Saman vuoden elokuussa päätettiin, ettei valmiusyhtymiin sisällytetä jalkaväkimiinoja. Sovittiin, että korvausohjelmaratkaisuja käsiteltäisiin valmiusyhtymien osalta vuoteen 2001 mennessä ja koko puolustusjärjestelmän osalta uuden puolustusselvityksen yhteydessä vuoteen 2005 mennessä.
- Korvaamisesta ei ole vielä kovin pitkälle vietyjä suunnitelmia. Asia liittyy mittavaan kokonaisuuteen. Miina-aseella on hyvin merkittävä rooli Suomen puolustusstrategiassa. Korvauskeskustelun yhteydessä on harkittava puolustusjärjestelmän yleisiä suunatuksia, Kantola sanoo.
- Alueellisessa puolustusjärjestelmässä miinoilla on merkittävä rooli. On kuitenkin päätetty, ettei valmiusyhtymiin oteta jalkaväkimiinoja.
Suomi kannatti täyskieltoa
Jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirrot kieltävä Ottawan sopimus tuli kansainvälisesti voimaan 1.3.1999. Sopimukseen on tähän mennessä liittynyt 94 valtiota. Suomi ei liittynyt sopimukseen, vaikkakin kannatti vuonna 1997 EU:ssa päätöstä jalkaväkimiinojen kieltämisestä.
EU:n kehitysyhteistyöstä vastaavien ministerien kokouksessa, jossa tehtiin päätös yhteisestä toiminnasta jalkaväkimiinojen kieltämiseksi, edusti tuolloin Suomea ulkoministeriön alivaltiosihteeri Kirsti Lintonen. Päätöksen toisen artiklan mukaan "unioni on vakaasti päättänyt toteuttaa päämäärän hävittää jalkaväkimiinat kaikkialta maailmasta ja on näin ollen tyytyväinen, että on saatu aikaan jalkaväkimiinojen käytön, varastoinnin, tuotannon ja siirtojen kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskeva kansainvälinen yleissopimus."
Suomi oli ainoa EU-maa, joka ei sopimusta allekirjoittanut. Suomi toimi aktiivisesti kieltopäätöksen puolesta, mutta esitti vahvat perustelunsa jäädä sopimuksen ulkopuolelle.
Suomen katsottiin toimineen asiassa diplomaattisessa mielessä taitavasti.
- Kaikki maat tietävät tilanteen koskien Suomen ratkaisuja. Paineita oli eniten ennen Ottawan sopimuksen allekirjoitusta. Muut ymmärsivät kuitenkin Suomen vakavat perusteet eli tärkeät kansalliseen puolustukseen liittyvät kysymykset.
- Suomen ratkaisu ei ole hankaloittanut Suomen toimimista kansainvälisissä yhteyksissä, Kantola toteaa.
Miinojen korvaamiseksi useita uudistuksia
Jos Suomi hyväksyisi osaltaan jalkaväkimiinojen täyskiellon, se merkitsisi puolustuksellisia uudelleenarviointeja. Peruslähtökohtana olisi jalkaväkimiinoihin perustuvan suojan varmistaminen muilla keinoin. Ratkaisut eivät ole yksinkertaisia, mutta koska kieltoon on varauduttu, myös mahdollisuuksia miinojen korvaamiseen löytyy.
Vuoden 1998 joulukuussa everstiluutnantti Yrjö Kukko puolustusministeriöstä kertoi Aamulehden, Turun Sanomien ja Savon Sanomien haastattelussa puolustusministeriön ja pääesikunnan selvityksestä valmiusyhtymien varustamisesta ilman jalkaväkimiinoja.
Hänen mukaansa jalkaväkimiinat pyrittäisiin korvaamaan muilla miinoittamisjärjestelmillä sekä erilaisilla valvontalaitteilla sekä lisäämällä tykistön tulivoimaa.
- Koko korvauspaketin määrittely on vaikeaa.
- Yksi keskeinen tekijä ovat panssarintorjuntamiinojen raivauksen estolaitteet. Panssarimiinoja olisi myös uudistettava, Timo Kantola sanoo.
- Alueellista valvontakykyä tulisi parantaa ja tulivoimaa lisätä. Voitaisiin käyttää viuhkaräjähdyspanoksia. Ideana olisivat puolustuksen aktiivisesti laukaisemat järjestelmät, toisin kuin jalkaväkimiinat.
- Asiaa pitäisi katsoa tilannekohtaisesti. Ei ole yhtä joka tilanteeseen sopivaa ratkaisua, Kantola muistuttaa.
Kallis hanke
Olennainen seikka liittyen jalkaväkimiinojen korvauskysymykseen on raha. Alustavan arvion mukaan korvausohjelmasta aiheutuisi 4,4 - 4, 8 miljardin markan lisärahoitustarve.
- Jos aikataulussa halutaan pysyä, eli miinat korvattaisiin vuoden 2010 loppuun mennessä, se aiheuttaisi 400- 500 miljoonan markan lisärahoitustarpeen vuotta kohti.
- Lisärahoituskysymys on vaikea. Päätös on viime kädessä poliitikoilla. Ainakin poliittista kannanmäärittelyä koskien asiaa tullaan saamaan uuden puolustusselvityksen yhteydessä, Kantola sanoo.
Taloudellisten faktojen valossa lisärahoitus ei vaikuta realistiselta. Valtioneuvosto antoi 16. maaliskuuta ministeriöille erittäin tiukat määrärahakehykset vuosille 2001 - 2004. Puolustusministeriön osalta määrärahoja on nyt huomattavasti vähemmän, mitä valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa linjattiin.
Vuoden 2000 - 2003 kehyksiin verrattuna puolustusbudjetti on laskenut vuoden 2001 osalta 368 miljoonaa, vuoden 2002 osalta 290 miljoonaa ja vuodelta 2003 noin 90 miljoonaa markkaa.
Leikkauspäätösten on arvioitu heikentävän huomattavasti puolustusvoimien mahdollisuuksia ylläpitää kotimaista puolustustarviketeollisuutta. Lisäksi puolustusvoimien rakennemuutokseen ja kuljetushelikopterihankkeeseen liittyvien rakennusinvestointien toteuttamisen katsotaan vaikeutuvan oleellisesti.
Tilanne on Suomen kannalta jossain määrin ristiriitainen, koska jalkaväkimiinojen täyskielto myös meillä tuntuu olevan vain ajan kysymys.
- Ulkoministeriön näkökulmasta katsoen täyskielto on kansainvälisesti tullut jäädäkseen.
- Joka tapauksessa jalkaväkimiinoista tulee moraalisesti tuomittavia, Kantola sanoo.
MIKKO LAITINEN
7.7.2000
