Lääkekorvausjärjestelmää selvittäneeltä työryhmältä väliraportti

Työryhmän mukaan lääkekorvausjärjestelmän kehittämistarpeiden arvioiminen edellyttää perusteellisempaa ja laajempaa Suomen ja eri maiden korvausjärjestelmien vahvuuksien ja heikkouksien tarkastelua.

- Korvausjärjestelmään viime vuosina tehdyistä muutoksista huolimatta lääkekustannusten kasvu on edelleen jatkunut nopeana, raportissa todetaan.

Nykyisen korvausjärjestelmän osalta on työryhmässä noussut esiin monia lisäselvitystä edellyttäviä näkökohtia.

Työryhmän mukaan lääkekorvausjärjestelmä on monimutkaistunut ja tullut hallinnollisesti raskaammaksi, kun siihen on 90-luvulla tehty rakenteellisia muutoksia, joilla pyrittiin kustannuskasvun hillitsemiseen, käytettävien varojen tehokkaaseen käyttöön ja uusien potilasryhmien saamiseen erityiskorvausten piiriin.

Muutoksista huolimatta lääkekorvausten kasvuvauhti on jatkunut nopeana, mikä sopii huonosti julkisen talouden mahdollisuuksiin ja tavoitteeseen säilyttää valtion menot reaalisesti ennallaan.

- Lääkekustannusten kasvu on julkisen talouden kannalta perusteltua kuitenkin, jos lisäkustannuksilla saavutetaan riittävästi lisähyötyä joko terveydenhuollon muiden menojen säästöinä tai lääkkeen käyttäjän parempana terveydentilana, huomauttaa työryhmä.

Lääkkeiden erityiskorvattavaksi pääsemiseen liittyvää menettelyä on myös kritisoitu.

- Vuotuinen lääkekustannusten omavastuukatto ei vastaa alkuperäistä tarkoitustaan poikkeuksellisen suurten lääkekustannusten korvaajana. Katon ylittää vuosittain jo runsaat 100 000 henkilöä. Katon ylittymisen jälkeen nämä henkilöt saavat kaikki korvausjärjestelmään kuuluvat lääkkeensä maksutta lopun vuotta.

Useita potilaille tarpeellisia lääkkeitä jää lääkeyritysten päätöksillä korvausjärjestelmän ulkopuolelle ja siten kokonaan potilaan itsensä kustannettavaksi, työryhmä huomauttaa.

Käytännöt vaihtelevat muissa Euroopan maissa

Kaikissa työryhmän tarkastelemissa Euroopan maissa pyritään hillitsemään lääkekustannusten ja korvausmenojen kasvua, joskin keinot vaihtelevat maasta toiseen.

Lääkkeiden hintaan pyritään vaikuttamaan mm. hinnanvahvistusmenettelyllä tai kontrolloimalla lääkeyritysten voittoja.

Lääkkeiden korvattavuutta on myös eri tavoin rajoitettu varsinkin markkinoille tulleiden uusien, kustannuksiltaan kalliiden lääkkeiden osalta.

Eri maissa on pyritty vaikuttamaan myös lääkkeiden määräämiskäytäntöihin.

Työryhmä aikoo jatkotyönsä aikana tutustua yksityiskohtaisemmin vertailumaiden korvausjärjestelmiin ja erityisesti niissä viime vuosina toteutettuihin muutoksiin sekä arvioimaan niiden toteuttamismahdollisuuksia Suomessa.

Työryhmän tavoitteena on tehdä ehdotus lääkekorvausjärjestelmästä, joka olisi kansalaisille nykyistä ymmärrettävämpi ja kustannuskehitykseltään paremmin ennustettavissa ja hallittavissa ja joka tukisi kansalaisten terveyden edistämistä.

Keskeinen jatkotyön rajanveto on se, missä määrin lääkekorvausjärjestelmän tulisi tasata lääkekustannuksia väestön kesken ja missä määrin korvausjärjestelmän tulisi toimia vakuutusperiaatteella siten, että vain keskimääräistä suurempia lääkemenoja korvataan.

Toinen keskeinen rajanveto on se, missä määrin varsinaisen korvausjärjestelmän tulisi ohjata lääkkeiden käyttöä kustannusvaikuttavuudeltaan parempiin lääkkeisiin ja missä määrin näihin tavoitteisiin pyritään korvausjärjestelmän ulkopuolisilla keinoilla, esimerkiksi vaikuttamalla lääkkeiden määräyskäytäntöön.

Työryhmän edellytettiin tekevän ehdotuksensa kiireellisinä pitämistään muutoksista vuoden 2000 toukokuussa, kun sen määräaika muuten jatkuu vuoden 2001 toukokuun loppuun.

Työryhmä on tarkastellut nykyisen lääkekorvausjärjestelmän heikkouksia ja vahvuuksia sekä lääkekorvausjärjestelmiä muissa Euroopan maissa (lähinnä ETA-maat).

Työryhmä ei katso tarkoituksenmukaiseksi tehdä työnsä tässä vaiheessa toimeksiannon mukaisia kiireellisiä toimenpide-ehdotuksia, koska ne saattaisivat olla ristiriitaisia työryhmän lopullisten ehdotusten kanssa.

IA
7.7.2000

Kotimaa -sivulle