Ay-järjestöt jalkautuvat oppilaitoksiin
Nuorilla hatarat tiedot työmarkkina-asioista
Ammattijärjestöt hakeutuvat tarmolla nuorten ja opiskelijoiden pariin. Uusien jäsenten saamisen lisäksi liikkeelle patistaa nuorten työmarkkinatietouden aukot. Perimmäisenä pontimena on tietenkin huolehtia koko ay-liikkeen tulevaisuudesta, ilman jäseniä kun ei ole ay-liikettäkään.
Työsopimuksen ja työehtosopimuksen välinen ero on monelle hämärä, samoin kuin vaikkapa se, mitkä kaikki jo itsestäänselvyydeltä tuntuvat etuudet ovat ammattijärjestöjen aikanaan neuvottelemia. Palkansaajajärjestöjen nimien kirjainyhdistelmät ovat tuttuja, mutta hämäräksi jää, mitä kirjainten takaa löytyy, kuvaa toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n opiskelijasihteeri Laura Laitinen.
Innokkaimmin on liikkeellä STTK, jolla on tähän saakka ollut huterammat suhteet varsinkin opiskelijoihin kuin ammattiliitojen keskusjärjestöllä SAK:lla ja korkeasti koulutettujen Akavalla.
Jotta hahmottomalta tuntuva ay-liike saisi kasvot, keskusjärjestöt jalkautuvat nuorten pariin ja yrittävät purkaa "sisäpiiriläisten" ay-slangia ymmärrettävälle kielelle.
SAK teki keväällä ensimmäistä kertaa viikon kiertueen ammattioppilaitoksissa. Kokemukset olivat niin hyvät, että nuorisosihteeri Eija Harjula povaa hankkeelle jatkoa.
STTK ja Akava lähtevät tien päälle syksyllä. Akava kiertää ensi kertaa samalla reissulla sekä korkeakouluja että ammattikorkeakouluja. STTK jäsenliittoineen vierailee ensimmäisellä kiertueellaan niin toisen asteen oppilaitoksissa kuin ammattikorkeakouluissa. Syksyllä kokoontuu ensi kertaa myös STTK:n uusi opiskelijavaltuuskunta.
Ilman sirkushuvejakin
Järjestöt vakuuttavat, että tuputtaa ei tarvitse - tiedolle on todellista kysyntää. Akavan opiskelijasihteerin Merja Berglundin mukaan varsinkaan yliopisto-opiskelu ei ole järin työelämälähtöistä, joten työelämää ja työmarkkinoita koskevaa tietoa kaivataan. Liittyminen opiskelijajäseneksi oman alan liittoon tukee samalla oman ammatti-identiteetin muotoutumista.
Harjulakin pitää "poppakonsteja" tarpeettomana. - Yleisin syy, miksi nuori ei ole järjestäytynyt, on se, että kukaan ei ole tullut tarjoamaan jäsenyyttä tai hän ei tiedä, mitä jäsennys oikeastaan on ja mitä hän siitä hyötyisi.
Hän arveli, että ay-liikkeen olisi ehkä katsottava peiliin ja kysyttävä itseltään, onko se unohtanut jäsenyyden markkinoinnin. Nuoriso- ja opiskelijatyötä tehdään niin palkansaajakeskusjärjestöissä kuin liki kaikissa jäsenliitoissakin.
Eniten opiskelijajäseniä on SAK:n Sakki-opiskelijajärjestöllä, vajaat 65 000. Kakkoseksi kirii Akava 64 000 opiskelijalla. STTK:lla opiskelijajäseniä on reilut 25 000.
Koulutusta ja klubeja
Oma temppunsa on se, miten jäseniksi tulleet saataisiin aktiivisiksi toimijoiksi. Innokkaimmat toimijat tuppaavat olemaan usein jo varttunutta väkeä.
Harjulan mukaan tuntuu siltä, että ay-aktiivien parista puuttuu kokonaan yksi sukupolvi, 1950-luvun loppupuolella ja 1960-luvun alkupuolella syntyneet. Niinpä tätä nuoremmilla on tilaisuus hypätä liitoissa suoraan "raskaan sarjan töihin".
SAK:ssa tarjotaan nuorille ja uusille jäsenille 27 tunnin mittaista "uuden ajan ay-koulua", jossa omat työelämän kokemukset nivotaan ay-asioihin. Myös liitot houkuttelevat vastavalmistuneita toimintaan. Esimerkiksi opettajien OAJ järjestää Nuori opettaja -koulutusta.
Hoitoalan Tehyssä kokeiltiin hyvin tuloksin mentorointia: ay-konkari otti suojiinsa nuoren tai vasta alalle tulleen jäsenen, jolla oli intoa perehtyä ay-hommiin. Järjestöön on myös perustettu alueellisia Tehy-klubeja, joiden tavoitteena on tarjota nuorille vaikutuskanava ja samalla toimia opinahjona ay-toimintaan.
STT-VT
7.7.2000
