Osa-aikaeläke on kehittämisen arvoinen
Osa-aikaeläkkeen tarkoitus on tarjota vanheneville kokoaikatyössä puurtaville mahdollisuus helpottaa työssä jaksamista yhdistämällä työnteko ja eläkkeellä olo.
Muiden varhaiseläkkeiden tapaan osa-aikaeläke on viime aikoina joutunut eläkehaukkojen hampaisiin. On jopa esiintynyt heittoja, että tämä eläkemuoto pitäisi jo liian suosittuna lopettaa. Se olisi kuitenkin hätiköityä ja lyhytnäköistä.
Nyt pitäisi malttaa koota kokemuksia osa-aikaeläkkeen vaikutuksista varttuneiden työntekijöiden jaksamiseen pitemmällä aikavälillä.
Osa-aikaeläke tuli yksityisen sektorin eläkelakeihin vuoden 1987 alusta. Silloin alaikäraja oli 60 vuotta. Kuntien ja valtion palveluksessa olevat saivat paremmat säädökset puolitoista vuotta myöhemmin: ikäraja asetettiin 58 vuoteen eikä osa-aikaeläke heikentänyt jatkoksi myönnettyä työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkettä.
Ikäraja 58 vuoteen
Kiinnostus osa-aikaeläkkeeseen olikin julkisella sektorilla kohtalaista, mutta yksityisellä puolella jähmeää. Syinä lienee ollut yksityisen sektorin lakien heikkoudet, tiedonpuute työpaikkatasolla sekä vanhempien työntekijöiden saneeraukset työttömyyseläkeputkeen.
Vasta vuoden 1994 alusta toteutuneet alaikärajan siirto 58 vuoteen ja korjaus vanhuuseläkkeen karttumiseen osa-aikaeläkeaikana nytkäyttivät yksityisen sektorin osa-aikaeläkeläisten määrää ylöspäin.
Ikääntyvien työssä pärjäämistä setvinyt IKOMI-komitea totesi 1996, että tärkeintä on muuttaa työelämän käytäntöjä ikääntyvien jaksamista tukeviksi. Osa-aikaeläkettä pidettiin komiteassa hyvänä vaihtoehtona ja kiinnitettiin huomiota tämän eläkemuodon vähäiseen käyttöön.
Osa-aikaeläkkeelle pääsyn helpottamisesta komiteassa ei kuitenkaan työnantajaleirin vastustuksen takia syntynyt esityksiä.
Tuposta vauhtia
Vuosille 1998-99 solmitussa tupo-sopimuksessa päädyttiin esittämään erillislain säätämistä osa-aikaeläkejärjestelyistä. Subjektiivista oikeutta työajan lyhennykseen ei sovittu, mutta työnantajille asetettiin ohjauksellinen velvoite pyrkiä järjestämään lyhyempi työaika osa-aikaeläkkeelle haluaville.
Samalla osa-aikaeläkkeen ikäraja alennettiin 56 vuoteen määräaikaisella lailla vuoden 2000 loppuun.
Työaikasäädös ja ikärajan alennus koskivat sekä yksityistä että julkista sektoria. Lisäksi yksityisellä sektorilla päätettiin korjata lakeja pysyvästi julkisen sektorin mallin mukaisesti.
Osa-aikaeläkkeen tulevaisuus oli puntarissa myös vuonna 1999 rustatussa varhaiseläkepaketissa. Lopputuloksena oli kahden vuoden jatkoaika 56 vuoden alaikärajalle eli määräaikainen ikärajan alennus on näillä näkymin voimassa vuoden 2002 loppuun.
Tutkimusta tarvitaan
Eläketurvakeskus julkaisi viime vuonna Mervi Takalan tutkimuksen "Työnteon ja eläkkeellä olon yhdistäminen.
Vaihtoehtona osa-aikaeläke". Tutkimusta varten tehdyn kyselyn kohdejoukkona olivat vuoden 1994 lopussa osa-aikaeläkkeellä olleet TEL- ja YEL-vakuutetut.
Tutkimus ei siis vielä anna tietoja vuoden 1998 lainmuutosten jälkeen osa-aikaeläkkeelle siirtyneistä, mutta jatkotutkimus on onneksi tulossa. Jo nyt voi tilastoja tutkimalla esittää varovaisia tulkintoja kehityksestä.
Osa-aikaeläkeläisiä oli vuoden 1998 kesäkuun lopussa yksityisellä ja julkisella sektorilla yhteensä 7 300. Tämän vuoden maaliskuun lopussa heitä oli 20 500, joista 10 900 yksityisellä sektorilla.
Työkyvyttömyyseläkkeiden määrä oli samaan aikaan alentunut lähes vastaavasti. Tämä viittaa siihen, että osa osa-aikaeläkkeelle päässeistä on työajan lyhentämisen avulla saanut jatkoaikaa työelämässä ja onnistunut siirtämään joutumistaan työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jos näin on, osa-aikaeläkkeen ehtoihin tehdyt lakimuutokset ovat olleet järkeviä, työnjättöikää nostavia kehittämistoimia.
Tieto levinnyt
SAK:n keväinen jäsenkysely osoitti, että tietämys työajan lyhentämisen monista mahdollisuuksista on nyt levinnyt työpaikoille.
Kyselyn mukaan neljä viidestä työntekijästä suhtautuu myönteisesti osa-aikaeläkkeeseen keinona vähentää työrasitusta. Noin 90 prosenttia arvioi myös työnantajien suhtautumisen olevan myönteistä.
Osapäivätyötä ei tunnuta suosivan osa-aikaeläkejärjestelyissä, mutta yhden tai useamman työ- ja vapaaviikon vuorottelu sekä työviikkoon sisältyvien vapaapäivien lisääminen ovat suosittuja tapoja osa-aikaeläkkeen ehtona olevan työajan lyhentämisessä.
SAK:n kyselyn tulokset antavat viitteitä myös työpaikkatason edunvalvonnan kehittämiselle. Kaikilla toimialoilla noin puolet vastanneista ilmoitti, että osa-aikaeläkeläisyydestä aiheutuva työpanoksen menetys on lisännyt muiden työtä eikä siis ole johtanut uusien työntekijöiden palkkaamiseen.
Jatkossa onkin syytä tehostaa mahdollisuutta käyttää osa-aikaeläkettä työn jakamiseen - muutenhan myös tavoite jaksamisen tukemisesta ontuu. Työpaikoilla olisi järkevää pyrkiä neuvottelemaan yrityksen oma sovellus työajan lyhentämisestä ja uusien työntekijöiden palkkaamisesta.
Myös lakien koukerot vaatisivat vielä korjailua. Esimerkiksi vaatimus 12 kuukauden kokoaikatyöstä 18 kuukauden aikana ennen osa-aikaeläkettä on osoittautunut liian jäykäksi.
Mervi Takalan tutkimuksessa kysyttiin myös, katsooko osa-aikaeläkeläinen itsensä palkansaajaksi vai eläkeläiseksi. Yhdeksän kymmenestä kysymykseen vastanneesta ilmoitti olevansa palkansaaja.
Tämänkin voi tulkita viittaavan siihen, että osa-aikaeläke on yksi keino pitkittää työelämään osallistumista eikä - kuten on väitetty - aikaistaa työstä poistumista.
KAIJA KALLINEN
7.7.2000
Kirjoittaja on SAK:n sosiaalipoliittinen sihteeri ja Eläketurvakeskuksen hallituksen jäsen.
