Vinkkejä vastanvääntöön
Vielä ehtii vastantekoon vaikka paras aika alkaakin olla ohi. Kerimäen 4H-kerhon neuvojan Marja-Liisa Auvisen avustamana on syytä kerrata muutamia perusasioita, joilla hyvän vastan saa aikaan. Oppia ammennettiin paikallisissa vastantekokisoissa.
Vaikka vastanteko ei varsinaisesti ole välinelaji, niin nykyajan keksinnöistä paras apu tekijälle irtoaa puutarhasaksista. Vasta muotoutuu niillä puukkoa nopeammin ja turvallisemmin. Lisäksi sakset käyvät myös lasten käteen, korosti Auvinen.
Näppylähanskoistakaan ei ole haittaa mikäli aikoo urakoida vastoja enemmälti.
Paras vasta tehdään kesä-heinäkuun vaihteessa rauduskoivusta. Oksien on syytä olla noin kuudenkymmenen sentin mittaisia ja muodoltaan koivunlehteä muistuttavia. Puntareita eli koivun kukintoja ei myöskään saa olla selkänahkaa kiusaamassa.
Hyvässä vastassa oksat asetetaan lehden pintapuoli sisäänpäin, jolloin ne eivät saunottaessa jää nahkaan kiinni. Vasta siistitään ja lyhennetään lopuksi varsipuolelta - ei lehdistä.
Panta vai vitas?
Eri puolilla Suomea vasta eli vihta on sidottu eri tavoin. Karkeasti jaettuna länsisuomalaiset käyttävät vitasta ja itäsuomalaiset pantaa. Holtittomimmat käyttävät myös narua tai jopa kuminauhaa, mutta niistä tässä puhuta.
Panta on taipuisasta oksasta kietaistu rengas, joka usein vain tökätään valmiin vastan perään. Se ei sido vastaa samalla tavoin tiukasti kuin varren läpi pujoteltu vitas. Auvinen suosii vitasta myös siksi, että siinä on enemmän käsityön tuntua kuin löysästi huiskaistussa pannassa.
Otetaan taipuisa, mahdollisimman pitkä oksa, astutaan latvan päälle ja aletaan kiertää alhaalta ylöspäin hitaasti mutta varmasti. Mitä enemmän kierrettä, sen parempi, muistutti Auvinen. Lopuksi vastanippu käteen ja vitas tyvestä neulan lailla läpi. Näin neuloen ja kiertäen saadaan tiukasti koossa pysyvä vasta. Vitaksen pään voi jättää ripustuslenkiksi toista käyttöä varten.
Käyttökokemus vitaksella solmitusta vastasta osoitti rakenteen päteväksi ja kestäväksi. Vasta kesti kelpo mäiskinnän ja roikkuu vielä ehjänä viimeistä käyttöään odottamassa.
PETE PAKARINEN
7.7.2000
