Koko Suomi kilpailukykyiseksi
KKK:n Mäkinen: Alueiden kehittäminen ei voi jäädä aluepolitiikan varaan
Taloudellinen kasvu on viime vuosina keskittynyt muutamiin kasvukeskuksiin. Erityisesti pääkaupunkiseudun kasvu on ollut vahvaa, samoin kuin odotukset. Tuoreimmat tilastot vahvistavat tätä kehitystä. Helsingin seudun tuotannon määrä on reaalisesti yli viidenneksen korkeammalla tasolla kuin vuonna 1995.Työllisten määrä kasvoi Helsingin seudulla 5 prosenttia viime vuoden viimeisellä neljänneksellä. Koko maassa lisäys oli 3 prosenttia. Seudun osuus koko Suomen arvonlisäyksestä on noin kolmannes.
Vuosina 1993-1997 bkt:n keskimääräinen kasvu oli Uudellamaalla 5,5 prosenttia, koko maassa 4,2 - ja esimerkiksi Kainuussa ja Etelä-Karjalassa 1,3 prosenttia.
Yritysten odotukset heijastavat samankaltaista kehitystä. Pk-yritykset kokevat suhdannenäkymät Helsingin seudulla selvästi myönteisemmiksi kuin muualla Suomessa.
Yritysten kasvuhakuisuus näyttää painottuvan voimakkaasti Uudellemaalle. Suomessa on kansainvälisesti vertaillen hyvin vähän nopeaan kasvuun tähtääviä pieniä yrityksiä. Koko Suomi olisi tältä osin saatava Uudenmaan tasolle, joka sekään ei vielä ole kovin korkealla kansainvälisessä vertailussa.
Aluepolitiikasta kilpailukykypolitiikkaan
Maan sisäisten erojen kasvu on herättänyt vilkkaan keskustelun aluepolitiikasta ja sen tarpeellisuudesta. Aluepolitiikka mielletään jo pelkästään sanana sekä myönteisesti että kielteisesti. Keskustelu aluepolitiikan tarpeellisuudesta ja käytettävistä taloudellisista voimavaroista on kuitenkin tässä vaiheessa osittain jälkijättöistä.
Suomessa harjoitettava aluepolitiikka on vahvasti kytkeytynyt EU:n aluepolitiikkaan. Alue- ja rakennepolitiikan tavoitteet ja niihin käytettävissä olevat rahat on päätetty vuosiksi 2000-2006, eikä kansallisilla poliittisilla päätöksillä voida tilannetta enää muuttaa. Aluepolitiikassa on siirrytty käytännön toteutukseen aluetasolla.
Aluepolitiikka on kuitenkin vain pieni osa toimista, joilla julkinen valta vaikuttaa maan eri osien kehitykseen. Aluepolitiikan sijasta olisi syytä puhua maan eri osien kilpailukyvyn kehittämisestä.
Vuonna 2000 alueellista kehitystä rahoitetaan valtion budjetissa yhteensä 33 miljardilla. Mukana eivät ole suorat maataloustuet eivätkä kuntien valtionosuudet. Suurin osa rahoituksesta suunnataan maakuntiin työministeriön, opetusministeriön ja liikenneministeriön kautta.
EU:n alueellisten tavoiteohjelmien osuus koko aluerahoituksesta on noin 2,2 miljardia eli 7 prosenttia. Yritystuista puolestaan vain 30 miljoonaa markkaa voidaan käyttää puhtaasti kansallisiin hankkeisiin.
Helsingin ja Espoon kauppakamarit julkaisivat helmikuussa Valkoisen kirjan Helsingin seudun mahdollisuuksista eurooppalaisena kasvukeskuksena. Kirjoittajat edustavat laajasti elinkeinoelämän näkemyksiä siitä, miten Helsingin seutua voitaisiin kehittää.
Kirjan hallitsevia teemoja ovat seudun logistinen kilpailukyky, tietoliikenteen ja uuden teknologian mahdollisuudet, osaava työvoima, elämisen laatu, yrittäjyys sekä yritysten ja yhteiskunnan vuorovaikutuksen kehittäminen.
Suomen kilpailukyvyn kehittämistä ei voida tarkastella ilman, että Helsingin seudun erityispiirteet tuodaan esille. Samalla korostuu seudun asema koko Suomen talouden moottorina ja sen talouskasvun heijastuminen muuhun maahan. Vaikka kirjan lähtökohta on alueellisesti rajattu, se on samalla merkittävä puheenvuoro koko Suomen kehittämisen kannalta.
Koko Suomi kasvu-uralle?
Voisiko koko Suomi päästä Helsingin seudun tavoin mukaan vahvaan taloudelliseen kasvuun? Helsingin seudun ja muutamien muiden kasvukeskusten kehitys ei estä Suomen muiden osien kehitystä. Koko Suomen kilpailukyvyn kohentamiseksi ei riitä keskustelu maan sisäisestä tulonjaosta.
Tavoitteen on oltava kunnianhimoisempi. Koko Suomi olisi kyettävä nostamaan sellaiselle kasvu-uralle, joka perustuisi yritysten menestykseen kansainvälisillä markkinoilla. Perinteisen aluepolitiikan sijasta olisi keskityttävä siihen, voidaanko löytää yhteisiä koko maahan soveltuvia näkemyksiä, jotka tukevat kilpailukykyä.
Aluepolitiikassa on liiaksi askarreltu erilaisten tukien ja verohelpotusten parissa. Oikein kohdistetut tuet voivat toki laittaa liikkeelle hyviä yrityshankkeita. Vaikutus on kuitenkin väliaikainen. Tukipolitiikan varaan ei voi rakentaa menestystä kansainvälisillä markkinoilla.
Myöskään verotuksella ei kyetä ratkaisemaan heikoimmin kehittyvien alueiden kilpailukykyä, elleivät esimerkiksi aluepoliittiset verohelpotukset ole massiivisia. Tällaiset ratkaisut ovat paitsi kalliita myös helposti kilpailua vääristäviä.
Liikenneverkko avainasemassa
Hyvä esimerkki siitä, miten kilpailukykyyn voidaan vaikuttaa, on liikenneverkon kattavuus. Kansainvälistyvien kasvuhakuisten yritysten on vaikea kuvitella toimivan ilman toimivia lentoyhteyksiä.
Liikenneverkon on turvattava hyvät yhteydet sekä kotimaassa että ulkomaille. Heikot liikenneyhteydet saattavatkin olla vakava uhka monen pienen ja keskisuuren kaupungin mahdollisuuksille kilpailla yritysten sijaintipaikkana.
Kilpailukykyisen tieverkon vaatiman rahoituksen ja käytettävissä olevien voimavarojen välillä joudutaan kuitenkin vakavaan ristiriitaan. Tielaitoksen kaavailema rahoitus vuoteen 2015 asti, keskimäärin 4,4 miljardia markkaa vuodessa, tuskin riittää edes pysäyttämään tieverkon rappeutumisen.
On vaarana, että julkinen rahoitus ei riitä kasvukeskusten kasvavien liikennetarpeiden tyydyttämiseen ja koko maan kattavan tieverkon ylläpitämiseen samanaikaisesti.
Julkisen talouden tiukat reunaehdot pakottavat valitsemaan kohteet, joihin julkiset varat tienpidossa ensisijaisesti ohjataan. Valinnat ovat luonteeltaan poliittisia. Ne eivät ole helppoja, koska samalla päätetään alueiden ja niiden asukkaiden tulevaisuudesta.
Halutaanko lisää voimavaroja siellä, missä ollaan kansainvälisessä vauhdissa vai tuetaanko alueita, jotka ovat muutoinkin jäämässä jälkeen kasvukeskusten kehityksestä. Valittaessa julkinen panostus kasvukeskusten tiehankkeisiin, on samalla luovuttava investoinneista, jotka pitkällä aikavälillä olisivat alueiden taantumisesta johtuen tarpeettomia.
Onneksi tietoverkkojen tilanne näyttää valoisammalta. Markkinavetoisesti on syntymässä uusimpaan teknologiaan perustuvia ratkaisuja, joilla voidaan turvata tietoyhteiskunnassa tarvittavat palvelut koko maahan ilman, että julkinen valta investoisi tietoverkkojen rakentamiseen.
Asuminen avainasemassa
Liikenneyhteyksien ohella alueiden kilpailukyvyn kannalta olennainen tekijä on viihtyisä asuinympäristö. Kysymys on taloudellisesti liikenneverkkoakin merkittävämpi.
Alueiden kilpailukyky rakentuu sen varaan, kuinka hyvin asuminen, koulutus- ja kulttuuripalvelut sekä vapaa-ajan viettomahdollisuudet vastaavat ihmisten toiveita. Kasvukeskuksiin suuntautuva muuttoliike luo paineita asuntojen tarjonnalle.
Ellei Helsingin seudulle ja muihin kasvukeskuksiin kyetä luomaan riittävän nopeasti kohtuuhintaista ja viihtyisää asuinympäristöä, saattaa seurauksena olla asumiskustannusten karkaaminen kokonaan käsistä ja samalla talouskasvun tyrehtyminen.
Muuttovirta voi suuntautua myös Suomen kasvukeskusten ohi suoraan ulkomaille, jolloin Suomessa koulutetut ihmiset vahvistavat muiden maiden kilpailukykyä.
PENTTI MÄKINEN
7.4.2000
Kirjoittaja on Keskuskauppakamarin lakiasioista vastaava johtaja.
