Tutkimus: Katujen ja teiden nimistönsuunnittelu retuperällä
Kuntaliiton ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kunnille tekemä kysely paljastaa, että katujen ja teiden nimeäminen tehdään kunnissa huolimattomasti ja suunnittelemattomasti.Selvityksen pohjalta asiantuntijat ovat päätyneet siihen, että nimistönsuunnittelussa pitäisi ottaa entistä paremmin huomioon opastavuus ja paikallishistoria. Nimistönsuunnittelun pitäisi myös kuulua yhdyskuntasuunnittelun opetukseen.
Tutkimuksen tekijät korostavat, että nmistönsuunnittelu on osa yhdyskuntasuunnittelua ja rakennuslain mukaisesti kaavatyöhön sidottua.
- Nimistönsuunnittelu on monitahoinen asia ja edellyttää siksi yhteistyötä monien eri alojen asiantuntijoiden kesken. Nimissä tulee ottaa huomioon paitsi opastavuus, paikantavuus, hälytysturvallisuus ja osoitetarve, myös paikallinen historia ja kieliseikat.
Selvityksen pohjalta asiantuntijat ovat sitä mieltä, että nimistönsuunnittelun tulisi kuulua yhdyskuntasuunnittelun opetukseen. Koulutuksessa tarvittaisiin nimistönsuunnittelun menetelmiä, periaatteita ja kieliseikkoja sekä oppimateriaalia.
Nimitoimikuntia vähänlaisesti
Nimenanto kuuluu kunnissa useimmiten teknisen toimialan piiriin. Nimistöjä suunnittelevat arkkitehdit, insinöörit, teknikot, ja rakennusmestarit. Joskus nimet on antanut kunnanjohtaja tai elinkeinoasiamies.
Vain kahdessa kunnassa, Espoossa ja Vantaalla, tehtävä kuuluu nimistökoulutuksen saaneelle alan ammattilaiselle.
Pysyviä nimitoimikuntia on Helsingissä, Turussa, Oulussa ja Joensuussa. Lisäksi 17 kuntaa ilmoitti kunnassa toimikunnan joskus olleen. Nimiasiantuntijoina on käytetty apuna myös paikallishistoriaan paneutuneita asukkaita.
Paikoin nimistölautakuntien lakkauttamisia pidettiin menetyksinä. Asian tultua esille esim. Seinäjoella on perustettu nimitoimikunta uudelleen.
Varsinkin haja-asutusalueiden nimeämisessä työhön on jouduttu kiireesti, vähäisin ohjein ja usein ilman aiempaa kokemusta. Tehtävä on ollut kaavoittajan vastuulla, eikä muuta asiantuntemusta ole osattu hakea.
Vaikka haja-asutusteiden nimeäminen on pääosin saatettu päätökseen, kasvukeskuksissa nimeäminen jatkuu. Uusia nimiä annetaan kunnissa keskimäärin 5 000-8 000. Helsingissä uusia nimiä annetaan vuosittain noin sata, Espoossa 200-300, Oulussa 80-90, Turussa 50.
Kyläpäälliköitä ja kesäasukkaita
Vastauksissa ihmetytti se, että joillakin maaseutualueilla oli turvauduttu keinotekoiseen aihepiirien käyttöön. Toivottiin jopa aihepiiriluetteloita julkaistavan malliksi.
Suosittua näytti olevan myös teiden nimeäminen elossa olevien henkilöiden - paikallispoliitikkojen, kesäasukkaiden tai nykyhetken sankareiden mukaan.
Pulmallisiksi koettiin kuntaa halkovien yleisten teiden nimeäminen. Tässä asiassa sekä samannimisyydellä että erinimisyydellä oli omat kannattajansa. Kaksikielisissä kunnissa kaivattiin selkeitä pelisääntöjä siitä, mitä voidaan kääntää, mitä ei.
Opaskarttojen käytäntö osoittaa, että yleiskielistenkin nimien kirjoitusasuissa on paikoin paljon parantamisen varaa. Nimien oikeinkirjoitusta ei aina hallittu, esim. yhteen ja erikseen kirjoittaminen tuottaa ongelmia.
Tiedot rekisteröitävä oikein
Kyselyn mukaan noin 75 prosentilla kunnista on atk-rekisteri kunnallisia nimiä varten. Osassa kuntia tiedot ovat käsikortistoissa ja pöytäkirjoissa.
Olennaisia tietoja talletettaviksi ovat nimen kirjoitusasu, kohteen laji (katu, tie, puisto tms.), nimenantaja, nimenantopäivämäärä, käyttöönotto, nimenvalinnan perusteet, mahdollinen nimen muutos ja nimeen liittyvä muu taustatieto.
Kohtalaisen täydellisiä rekistereitä on Espoossa, Haapajärvellä, Haminassa, Helsingissä, Hollolassa, Iisalmessa, Keravalla, Lahdessa, Oulussa ja Salossa. Myös Hyvinkään, Loimaan, Turun ja Vammalan rekisterit ovat keskimääräistä kehittyneempiä.
Edistyneimmissä kunnissa rekisterit on pyritty kytkemään muihin rekistereihin tai karttajärjestelmään.
Valtaosa rekisteröivistä kunnista tallensi rekistereihinsä pelkän nimen. Siten rekisteristä tulee pelkkä nimiluettelo. Epätietoisuutta näytti olevan siitä, mitkä tiedot ovat tärkeitä tallettaa.
Kunnissa olisi syytä arvioida nyt tehtyä työtä, korjata mahdolliset virheet, huolehtia nimien rekisteröimisestä ja koota talteen nimien antamiseen liittyvät taustatiedot.
Tässä olisi kotiseutuyhdistyksille ja kunnan kulttuuritoimelle ajankohtainen haaste. Työhön voisi käyttää myös alan opiskelijoita.
Teiden ja katujen nimet kiinnostavat yleensä kuntalaisia. Jos kunnissa ei ryhdytä kokoamaan nimien taustatietoa, se voidaan menettää peruuttamattomasti.
Nimiasioista tulisi kertoa kaavojen esillepanossa
Kaikissa kunnissa olisi hyvä kirjata pelisäännöt siitä, miten nimiasiat hoidetaan.
Tutkimuksen tekijöiden mielestä olisi määriteltävä, kuka antaa nimet millekin kohteille, keneltä pyydetään lausunnot, mitä yleisperiaatteita nimeämisessä noudatetaan, kuka huolehtii nimipäätösten tallentamisesta ja millä tarkkuudella.
Nimiasioista tiedottaminen kaipaisi myös tehostamista, sillä vastausten mukaan kuntalaiset havahtuvat kritisoimaan nimiä vasta valitusaikojen mentyä umpeen.
Jos kaavojen esillepanossa ei korosteta, että kaavassa vahvistetaan myös nimet, asukkaat eivät osaa kiinnittää nimiin huomiota.
IA
7.4.2000
