Sähköpaimen
7.4.2000
Missä on osaaminen?
Äly hoi, älä jätä sanottiin ennen. Nyt on perusteltua sanoa: äly hoi, miksi jätit. Eivätkö nykyaikuiset osaa enää yhtään mitään ilman seminaaria, kriisiapua, ammattiauttajaa sun muuta soopaa.
Sähköpaimenen innoitus kumpuaa Stakesin pääjohtajan Vappu "Ilkka" Taipaleen alkuviikolla julkistetusta ohjelmasta, jossa muutama sosiaalitantta ja uusavuton opettajanplanttu vaatii lapsille turvakasvatusta.
Eikö kodeissa enää osata jumalauta mitään? Sähköpaimenen äiti ainakin opetti takavuosina, että tuntemattomien ihmisten - miesten eikä naisten - kanssa ei ryhdytä juttusille, ei minkäänlaisille. Päivää sai sanoa, ei muuta.
Sama sekoilu toistuu liki jokaisella elämän osa-alueella. Sähköpaimenen yksi mukula tuli päivänä muutamana kotiin "open" viesti taskussaan: vanhempien pitäisi kokoontua koululle keskustelemaan siitä miten lapset saadaan tulemaan ajoissa kotiin.
Se visiitti jäi tekemättä. Meillä tullaan kotiin, kun on kotiintuloaika. Ja piste.
Seuraava kokous pidettäneen hampaiden tai kainaloiden pesun laiminlyönnin estämisen välttämisestä. Eipä tule mennyksi siihenkään mööttiin.
Sähköpaimen on vakuuttunut, että opettajakoulutuksen aloituspaikkoihin on saatava mieskiintiö. Samoin kuuden ällän tyttöopiskelijoita saa ottaa opiskelemaan enintään kolme.
Mistähän johtuu, että ammatti teetättää tyyppejä? Muutaman kuukauden työssään ollut päiväkodin opettaja on - omasta mielestään - asiantuntija alallaan… Ja kaikilla muillakin aloilla.
Sähköpaimen oli viime viikolla teatterissa katsomassa Nalle Puhia. Paikalla oli myös kaksi päiväkotiryhmää. Kaaos oli täydellinen.
"Aika" yleinen tapa on, että teattereissa, elokuvissa, konserteissa ja jopa junissa istutaan numeroiduilla paikoilla. Kukin omallaan. Tarhan tädeille tätä tietoa ei ole kerrottu.
Isänmaan toivot sekoilivat pitkin salia, istuivat missä sattuivat ja möykkäsivät kuin Jari "Marko" Sillanpään konsertissa.
Pitkän naaman näyttäminen ja jäkätys oli melkoinen, kun osa yleisöstä - ja talon vahtimestarit - kehoittivat arvon tätejä opastamaan esikuntansa omille paikoilleen. Se oli loukkaus - ja lapsiparoille estoja tuli varmasti roppakaupalla.
Kirjastossa sen sijaan kannattaa käydä. Siellä tekee työtään - sikamaisen pienellä palkalla - tosi ammattilainen. Sähköpaimen etsi runoa, josta muisti vain yhden säkeen. Ei muuta.
Kahden päivän päästä kirjastonhoitaja soitti ja kertoi: Oiva Paloheimo, Lähtevien laivojen satama. Hieno runo, kannattaa lukea.
Perinteistä tapaa noudattaen viikon kevennys, puhuva sammakko, joka ei liity mitenkään aiheeseen. Tietenkään.
Nainen oli lumottu sammakoksi. Hän - tai oikeammin se - löysi atk-nörtin, pyysi pusua ja lupasi jäädä tämän tyttöystäväksi ikiajoiksi.
- No miksi et pussaa jo, tivasi sammakko.
- Minulla ei ole aikaa tyttöystävälle, mutta puhuva sammakko on kiva.
Sähköpaimenelle voi myös lähettää emailia; tyhmyyksissään kun lupautui niitä lukemaan... (Mutta EI vastaamaan).
