Kuuntele Esko Ahon haastattelu real audiona

Esko Aho: Yhteistyö Lipposen kanssa sujuisi

Esko Aho istuutuu haastateltavaksi jämerä ilme kasvoillaan ja ryhtyy luettelemaan presidentin tärkeimpiä tehtäviä.

- Ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtaminen ja reservirooli sisäpolitiikassa siltä varalta, että parlamentaarinen järjestelmä jostakin syystä ajautuisi kriisiin tai vaikeasti ratkaistavaan umpikujaan. Sitten on myös henkisen johtajan tai kansakunnan yhteisten tavoitteiden luojan rooli, Aho luettelee.

Suurimmaksi sisäpoliittiseksi ongelmaksi Aho nimeää keskustan aiemmistakin kampanjoista tutuksi tulleen kansan ja maan kahtiajakautumisen.

- Pulmallisimpana pidän sisäistä kahtiajakautumista, joka liittyy meneillään olevaan rakennemuutokseen. Se liittyy ennen muuta rajuun taloudelliseen ja teknologiseen kehitykseen, joka jakaa ihmisiä ja alueita voittajiin ja häviäjiin.

- Ulkoisista uhkakuvista eurooppalaisen suursodan tai valtioiden välisen sodan uhka ei ole kovin todennäköinen. Se on kylmän sodan jälkeen selvästi hälventynyt. Sen sijaan uudet turvallisuusuhat ovat niitä, joista kannan huolta. Esimerkiksi lähialueiden ympäristöriskit, Euroopan sisäinen elintasokuilu ja kansainvälinen rikollisuus eri muotoineen ovat kasvavia turvallisuusuhkia.

Ahon mielestä EU:n kriisinhallinta onkin välttämätön väline ja unionin on kehitettävä omaa kriisinhallintakykyä. Sitä on tehtävä sekä sotilaallisella että siviilipuolella.

- Monet hyvin mieluusti näkevät tässä vain sotilaallisen puolen ja siinäkin juuri taistelujoukkojen käyttömahdollisuuden, joka minun mielestäni on kriisinhallintatoimissa vain yksi osa.

- Monta kertaa kriisinhallinnan kannalta on paljon ratkaisevampaa, kuinka onnistutaan rauhanturvaamistehtävissä. Samoin siviilielementtejä - kuten poliisitoimia - tarvitaan, jotka pystyvät vakiinnuttamaan olot mahdollisimman pikaisesti.

Valtaoikeudet sopivat

Esko Ahon mielestä uudessa perustuslaissa määritellyt presidentin valtaoikeudet ovat varsin sopivat. Niiden täysimääräisen käytön suhteen on Ahon mielestä kaksi vaikuttavaa tekijää.

- Ensimmäinen on se, minkälainen kokemustausta ja osaaminen presidentillä on. Siinä minä olen vähän jäävi sanomaan mitään.

- Toinen puoli on tilanne ja olosuhteet. Ne määräävät hyvin paljon myös presidentin roolia. Riippuu paljon siitä, minkälaiset olosuhteet ovat. Jos eletään rauhallisia ja levollisia oloja, presidentin rooli on näkymättömämpi, jos taas eletään kriisissä tai nopeasti muuttuvissa olosuhteissa, rooli luonnostaan nousee vahvemmin esille.

- Presidentin sisäpoliittisen vallankäytön suhteen hän toimii yhteistyössä valtioneuvoston kanssa ja presidentillä on hyvin vähän itsenäistä toimivaltaa arkipäivänä. Asia erikseen sitten on yhteisten tavoitteiden luominen.

- Vain siinä tapauksessa, että syntyisi jotakin kriisejä tai yllättäviä tilanteita presidentin pitää uskaltaa ja pystyä astumaan esiin. Lähinnä nämä voivat syntyä siinä tapauksessa, että esimerkiksi hallituksen muodostaminen ei onnistu tai ajauduttaisiin pitkäaikaiseen poliittiseen kriisiin.

- Uusi perustuslaki on myös niin kirjoitettu, että se tekee tällöin presidentin asioihin puuttumisen paitsi perustelluksi myös välttämättömäksi.

Nahkurin orsilla ei tavatakaan?

Pääministeri Paavo Lipponen lupasi aikoinaan tavata Ahon nahkurin orsilla. Muutenkin sekä Aho sekä keskusta ovat olleet sangen usein tukkanuottasilla SDP:n kanssa. Aho on kuitenkin vakuuttunut, että yhteistyö Lipposen kanssa sujuisi.

- Täytyy muistaa perustuslain velvoite, joka lähtee siitä, että olipa hallituksen väri mikä tahansa, presidentin tulee tehdä yhteistyötä hallituksen kanssa. Ja toisinpäin: hallituksen tulee tehdä yhteistyötä presidentin väristä riippumatta.

- Nämä velvoitteet on kaikkien pidettävä mielessä ja on luonnollista, että kaikki pitävät sen mielessä, Aho korostaa.

- Minulla on kokemusta pääministerinä yhteistyöstä toista taustaväriä olevan presidentin kanssa, eikä kokemukset ole huonot.

Keskustan toimintasuunnitelmassa tähdätään hallituksen sisäisen eheyden järkyttämiseen presidentinvaalituloksen avulla. Ohjelma on laadittu Ahon toimiessa aktiivisena puoluejohtajana. Nämä eilisen puheet eivät kuitenkaan Ahoa hetkauta ja hän suojautuu ehdokkuutensa taakse.

- Se on oppositiossa olevan puolueen strategia, minä olen presidenttiehdokas. En voi tietenkään katsella asioita siitä näkökulmasta, mistä yksi puolue niitä katsoo, sanoo Aho kuitaten itsensä puolueesta ulos.

Näin ollen Lipposen hallitus saisi Ahon puolesta jatkaa, vaikka hän tulisikin valituksi presidentiksi.
- Perustuslaki tekee tässä suhteessa hyvin selväksi sen, että missä määräytyy hallituksen kokoonpano ja se määräytyy eduskuntavaaleissa ja eduskunnan voimasuhteiden perusteella.

- Tässä ei mielestäni ole edes mitään keskustelun paikkaa. Pelisääntö on selkeä. Olisin itse ollut valmis kirjoittamaan sen vieläkin selkeämmäksi. Molemmilla toimijoilla - presidentillä ja eduskunnalla - on suoraan kansalta saatu mandaatti. Siksi pitää varoa, että ne eivät joudu kilpailuun tai kiistatilanteeseen keskenään.

- Hallituksen muodostaminen on se paikka, jossa teoreettisesti nämä mandaatit saattaisivat törmätä. Siksi on tärkeää, että pidetään tarkka ero eduskunnan ja presidentin vallan välillä hallitusta muodostettaessa.

EU-parlamentti ei tarvitse lisää valtaa

Aho ei myöskään koe ongelmaksi niin sanotun "kahden lautasen" politiikkaa Suomen edustautuessa EU:ssa.

- Se ei ole ongelma. Sen sijaan minulla on kokemusta yhdestä lautasesta ja se oli ongelma. Se johti siihen, että jos presidentti oli paikalla, niin pääministeri ei voinut olla paikalla. Sellaista tilannetta ei pitäisi synnyttää, että Suomen pääministeri ei voi huippukokouksessa mukana.

- Presidentinkin pitää voida olla mukana silloin kun on kyse hänen toimivaltaansa kuuluvista asioista, ennen kaikkea ulkopolitiikan linjasta.

EU-paralementin valtakysymyksessä Aho jakaa Paavo Lipposen näkemyksen.
- Ajatus siitä, että komissio ja parlamentti vähän toinen toistaan tukien kasvattaisivat omaa valtaansa, ei ole varsinkaan pienten jäsenmaiden etujen mukaista. Kannatan EU:n kehittämästä itsenäisten valtioiden liittona, en liittovaltiona.

Aho kantaa myös huolta siitä, että kansainvälinen yhteisö on kohdellut katastrofien ja aseellisten selkkausten uhreja keskenään eriarvoisesti. Esimerkiksi Venezuelan tulvauhrit, Kosovon kriisi ja maailman unohtamat Sudan ja Somalia ovat olleet eriarvoisessa asemassa.

- Tämä on iso ongelma ja erittäin vaikeasti ratkaistavissa. Myös maailmanlaajuisesti julkisuus ja median mielenkiinto hyvin paljon vaikuttaa siihen, missä tapauksissa meidän omatuntomme alkaa kolkuttaa.

- Valitettavasti kun julkisuuden, median todellisuudessa ei ole jotakin, niin sitä ei myöskään ole ihmisten todellisuudessa. Tämä on näkynyt näiden suurten katastrofien osalta, joista maailma on vaiennut.

Tshetshenian konflikti ei väkivalloin ratkea

Aho mielestä Suomen ihmisoikeuspolitiikka kokonaisuutena on ollut varsin johdonmukaista. Toisaalta Suomi on ollut sangen aktiivinen kaupallisissa ja poliittisissa suhteissa mm. Kiinaan, missä ihmisoikeudet eivät välttämättä toteudu.

- Kiinassa on edelleen paljon työtä ihmisoikeuksien puolella, mutta en usko, että sitä edistettäisiin sillä, että Suomen kaltainen maa katkoisi suhteitansa Kiinan kanssa. Meidän on syytä omalta osaltamme tukea Kiinan ihmisoikeustyötä ja sitähän on tehty mm. Kiinan oikeuslaitoksen kehittämiseksi, Aho vastaa virallista ulkopoliittista liturgiaa noudatellen.

Ahon mukaan tilanne ihmisoikeuksien huomioon ottamisessa suhteessa esimerkiksi kauppapolitiikkaan on parantunut.

- Suuria ongelmia tässä suhteessa ei ole. Aina tietysti voidaan kysyä, onko ihmisoikeuskysymyksiin suhtautuminen johdonmukaista. Ihmisoikeuskysymyksissä ei pitäisi olla innokkaita ja aktiivisia yhdellä suunnalla ja sitten toisessa paikassa ummisteta asioilta silmiä.

- Ihmisoikeuspolitiikan kehittämisen tärkein tavoite on johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus kaikilla ilmansuunnilla. Ja pääsääntöisesti Suomen ihmisoikeuspolitiikka on sitä ollut.

- Mutta aina vaaditaan tarkkuutta. Johdonmukaisuuden säilyttäminen ei ole helppoa, koska tässä mielessä taloudelliset intressit tulevat helposti peliin ja vaikuttavat käyttäytymiseemme.

Aho ei myöskään lämpene Venäjän vastaisille pakotteille Tshetshenian tilanteen vuoksi.
- Mielestäni kansainvälinen yhteisö ja EU ovat käyttäneet ne aseet Venäjän painostamiseksi, mitä sitä vastaan on käytettävissä. En usko, että päästäisiin pidemmälle, vaikka yritettäisiinkin.

- Konflikti itsessään on hirveän hankala ratkaista ja monimutkainen juttu. Siinä on kaksi asiaa, jotka venäläiset toivottavasti ottavat huomioon. Toinen on se että, siviilien kärsimykset olisi minimoitava ja toinen, että sodan keinoilla ja väkivallalla tämä konflikti ei varmasti koskaan lopu, Aho ennustaa.

ILKKA AHTOKIVI
7.1.2000

Politiikka -sivulle