Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

7.1.2000

Myötä- ja vastamäessä

Mielipidemittaukset vaikuttavat monella tavalla politiikkaan. Yhtäältä ne ohjaavat poliitikkojen käyttäytymistä näiden pyrkiessä saavuttamaan maksimikannatuksen, toisaalta ne ohjaavat äänestäjien käyttäytymistä näiden pyrkiessä vaikuttamaan äänellään mahdollisimman tehokkaasti.

Mielipidemittausten vaikutus alkaa jo ehdokasasettelusta. Esimerkiksi tämänkertaisissa presidentinvaaleissa RKP:n ehdokas Elisabeth Rehn ja Kokoomuksen Riitta Uosukainen ovat selvästi mielipidemittausten ehdokkaiksi valitsemia.

Kumpikin nautti ehdokasasettelun aikana niin suurta mitattua kannatusta, että se suorastaan saneli taustapuolueelle sen, kuka oli ehdokkaaksi asetettava.

Kokoomuksen osalta tilanne oli sikäli RKP:n asetelmasta poikkeava, että mielipidemittausten mukaan puolueen presidenttiehdokkaaksi olisi pitänyt asettaa puheenjohtaja Sauli Niinistö.

Niinistö kuitenkin ilmoitti pitkän empimisen jälkeen lähinnä henkilökohtaisiin syihin vedoten, ettei hän vastoin kokoomuskentän odotuksia ole käytettävissä puolueen presidenttiehdokkaaksi.

Hätiin löydettiin lähinnä puolueen naisjärjestön toimeliaisuuden ansiosta aiempi gallupsuosikki Riitta Uosukainen, joka nimettiinkin Kokoomuksen ehdokkaaksi ja jota kokoomuksen kenttäväki lähti yksituumaisesti tukemaan.

Vaalitaistelun kuluessa Keskustan Esko Aho ja SDP:n Tarja Halonen ovat nostaneet kannatustaan tavalla, jota ei ole helppo selittää. Kummankin takana on aimo annos järjestötyötä.

Keskustalle Ahon saaminen presidentiksi on puolueprojekti, jonka avulla puolue yrittää murtautua irti siitä eristäytyneestä, jossa se toista vaalikautta on.

Aho - ja puolue - on valinnut taktiikakseen, että ehdokas ottaa etäisyyttä puolueeseen. Keskustan puheenjohtaja ilmoittaa aina ja kaikkialla, että presidentiksi valittuna hän kohtelisi entistä omaa puoluettaan siinä kuin muitakin.

Tällä ei tosin presidentin sisäpoliittisten valtaoikeuksien oleellisesti vähennyttyä ole enää paljoakaan merkitystä.

Tarja Halonen, jonka tuki kampanjan alussa oli erityisen pientä sosialidemokraattien joukoissa, sai tuekseen koko vasemmistoliiton kannatuksen, sekä sittemmin myös SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen täyden tuen.

Vaalikampanjan edetessä sekä Aho että Halonen ovat kyenneet nostamaan kannatustaan ja kääntämään aiemmat gallupit päälaelleen. Tuoreimpien mittausten sanoma on, että toisella kierroksella vastakkain olisivat Aho ja Halonen.

Tätä asiaa ei kuitenkaan ratkaista mielipidemittauksissa. Se ratkaistaan äänestyskopeissa.

Mielipidemittausten moninaisten vaikutusten pohtiminen antaa aina aika ajoin aihetta pohdiskella, tulisiko niiden julkaisemiselle asettaa jonkinlainen aikaraja eli karanteeni. Nythän viimeisimmät mittaukset ovat tulleet julkisuuteen äänestyksen jo alettua.

TIMO KERVINEN