Kaikki olivat kovin tyytyväisiä Nizzan sopuun
Belgian pääministeri Guy Verhofstadt oli
viimeinen, joka Nizzan EU-huippukokouksessa taipui tukemaan
sopimusuudistusta. Hän antoi periksi kello 4.15 maanantaiaamuna,
jolloin ennätyspitkän ja -vaikean huippukokouksen viides päivä oli jo
alkanut.
Belgialle oli katkera pala, että se joutui hyväksymään naapurimaalleen Hollannille
suuremman äänimäärän. Muiden maiden taivuttua Belgia ei kuitenkaan halunnut
yksin estää sopimusta, jonka on määrä avata tie EU:n laajentumiselle 27:n
jäsenmaan unioniksi.
Verhofstadt varoitti, että sopimusta voi olla hyvin vaikea saada hyväksytyksi
Belgian parlamenteissa, joita on kaikkiaan seitsemän. Hollanti on selvästi Belgiaa
suurempi. Sillä on 15 miljoonaa asukasta, Belgialla vain kymmenen. Vanhassa
mallissa molemmilla on ollut viisi ääntä.
Sovun hintana Verhofstadt kiristi Romanialle ja Liettualle lisää ääniä, ja
mutkikkaan ratkaisun määräenemmistöistä. Sen myötä asetettiin katto, jota ei
saa ylittää, kun määritellään osuutta äänistä joka on saatava
määräenemmistöpäätöksen taakse. Nyt määräenemmistö on 71 prosenttia.
Katoksi, jonka yli osuus ei saa nousta, asetettiin 73,4 prosenttia. Kun kaikki
hakijat ovat liittyneet, asetetaan määrävähemmistöksi 91 ääntä yhteensä
345:stä.
Määrävähemmistön taakse tarvitaan siinä vaiheessa kolme suurta ja yksi pieni
maa.
Historiallinen
kokous
Nizzan kokous todisti jälleen kerran vanhan vitsin, että EU-huippukokoukset eivät
koskaan epäonnistu. Kaikki osanottajat ylistivät sopua, vaikka moni myönsi, että
tavoitteita ei saavutettu.
Erityisesti enemmistöpäätösten laajentaminen jäi
pahasti puolitiehen. Lähes ainoaksi suuremmaksi edistykseksi jäi kauppapolitiikka,
jossa Suomi teki ankarasti töitä muiden maiden ja erityisesti Ranskan
taivuttamiseksi.
Isäntä oli ainakin kokoukseensa tyytyväinen, ja kiitteli päätöstä rajata komission
kokoa, kun EU:n jäsenmäärä nousee 27:ään.
- Tämä huippukokous jää historiaan suurena menestyksenä, ylisti Ranskan
presidentti Jacques Chirac.
- Ovi on auki laajentumiselle 1. tammikuuta 2003, hän vakuutti.
Chirac perusteli kaunopuheisesti, miksi Saksalla ja Ranskalla pitää ehdottomasti
olla saman verran ääniä. Selitys lähti toisesta maailmansodasta asti, ja päätyi
siihen, ettei tasa-arvoa voi ikinä missään tapauksessa murtaa.
Hämärän
peittoon jäi, miksi sama ei päde Belgiaan ja Hollantiin, jotka olivat myös EU:n
perustajajäseninä alusta lähtien samanpainoisia äänimäärissään.
Kaksoisenemmistö
paras malli
Itävallan liittokansleri Wolfgang Schüssel muistutti, että Benelux-maat Belgia,
Hollanti ja Luxemburg saavat yhteensä saman verran ääniä kuin yksi suuri maa.
Tämä periaate on voimassa nytkin. Ratkaisu ei tosin ole paras mahdollinen, hän
totesi.
- On täysin selvä, että yksinkertainen kaksoisenemmistö olisi paras,
johdonmukaisin ja järkevin ratkaisu. Tätä mieltä oli ainakin kaksitoista
valtuuskuntaa ja lisäksi komissio, Schüssel sanoi.
Ranska ei kuitenkaan voinut hyväksyä tätä mallia, sillä se korostaisi Saksan
suurempaa kokoa. Tämä järjestelmä perustuu siihen, että jokaisella maalla on
yksi ääni. Äänten lisäksi lasketaan, saadaanko esityksen taakse myös maat,
jotka edustavat enemmistöä väestöstä.
Kiva saada
lisää ääniä
Ruotsin pääministeri Göran Persson oli tyytyväinen, koska Ruotsi sai
kohennettua äänimääräänsä, kuten oli halunnut.
- Se oli sinänsä oikein kivaa, mutta ei meille tärkein tavoite, Persson vakuutti.
Suurin merkitys on sillä, että nyt voidaan ilman uusia uudistuksia laajentaa EU:ta,
Persson hymisteli. Ranskan toiminta puheenjohtajana sai Perssonilta miedot
kiitokset.
- Puheenjohtaja on toiminut - epäsovinnaisesti. Meillä oli silti hyvä yhteistyö,
Persson kiitteli.
Britannian Tony Blair torjui tiedotustilaisuudessaan perinteiseen tapaansa
kotimaanpolitiikkaan liittyviä hyökkäyksiä. Hän luetteli pitkän litanian
huippukokouksia, joissa oppositio on maalannut uhkakuvia Britannialle - ja joissa
Blairin hallituksen taitava politiikka on tuonut loistavia voittoja.
- Saamme Euroopasta irti Britannialle parhaat palat, Blair kehui.
Blairin mielestä oli myös suuri saavutus, että kolme suurta maata voi
tulevaisuudessakin estää päätöksenteon.
Ulkoministeri Robin Cook hehkutti sitä, miten Britannia paransi äänimääriään
suhteessa pieniin maihin.
- Ennen meillä oli kolme kertaa Tanskan äänet - nyt nelinkertainen määrä. Meillä
oli 2,5 kertaa Ruotsin äänet - nyt kolme kertaa. Meillä oli kaksi kertaa Belgian
äänet - nyt 2,5 kertaa niin paljon, Cook hykerteli.
STT-VT
11.12.2000
Politiikka -sivulle
|