Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Kaikki olivat kovin tyytyväisiä Nizzan sopuun



Belgian pääministeri Guy Verhofstadt oli viimeinen, joka Nizzan EU-huippukokouksessa taipui tukemaan sopimusuudistusta. Hän antoi periksi kello 4.15 maanantaiaamuna, jolloin ennätyspitkän ja -vaikean huippukokouksen viides päivä oli jo alkanut.


Belgialle oli katkera pala, että se joutui hyväksymään naapurimaalleen Hollannille suuremman äänimäärän. Muiden maiden taivuttua Belgia ei kuitenkaan halunnut yksin estää sopimusta, jonka on määrä avata tie EU:n laajentumiselle 27:n jäsenmaan unioniksi.

Verhofstadt varoitti, että sopimusta voi olla hyvin vaikea saada hyväksytyksi Belgian parlamenteissa, joita on kaikkiaan seitsemän. Hollanti on selvästi Belgiaa suurempi. Sillä on 15 miljoonaa asukasta, Belgialla vain kymmenen. Vanhassa mallissa molemmilla on ollut viisi ääntä.

Sovun hintana Verhofstadt kiristi Romanialle ja Liettualle lisää ääniä, ja mutkikkaan ratkaisun määräenemmistöistä. Sen myötä asetettiin katto, jota ei saa ylittää, kun määritellään osuutta äänistä joka on saatava määräenemmistöpäätöksen taakse. Nyt määräenemmistö on 71 prosenttia.

Katoksi, jonka yli osuus ei saa nousta, asetettiin 73,4 prosenttia. Kun kaikki hakijat ovat liittyneet, asetetaan määrävähemmistöksi 91 ääntä yhteensä 345:stä.

Määrävähemmistön taakse tarvitaan siinä vaiheessa kolme suurta ja yksi pieni maa.


Historiallinen kokous

Nizzan kokous todisti jälleen kerran vanhan vitsin, että EU-huippukokoukset eivät koskaan epäonnistu. Kaikki osanottajat ylistivät sopua, vaikka moni myönsi, että tavoitteita ei saavutettu.

Erityisesti enemmistöpäätösten laajentaminen jäi pahasti puolitiehen. Lähes ainoaksi suuremmaksi edistykseksi jäi kauppapolitiikka, jossa Suomi teki ankarasti töitä muiden maiden ja erityisesti Ranskan taivuttamiseksi.

Isäntä oli ainakin kokoukseensa tyytyväinen, ja kiitteli päätöstä rajata komission kokoa, kun EU:n jäsenmäärä nousee 27:ään.

- Tämä huippukokous jää historiaan suurena menestyksenä, ylisti Ranskan presidentti Jacques Chirac.

- Ovi on auki laajentumiselle 1. tammikuuta 2003, hän vakuutti.

Chirac perusteli kaunopuheisesti, miksi Saksalla ja Ranskalla pitää ehdottomasti olla saman verran ääniä. Selitys lähti toisesta maailmansodasta asti, ja päätyi siihen, ettei tasa-arvoa voi ikinä missään tapauksessa murtaa.

Hämärän peittoon jäi, miksi sama ei päde Belgiaan ja Hollantiin, jotka olivat myös EU:n perustajajäseninä alusta lähtien samanpainoisia äänimäärissään.


Kaksoisenemmistö paras malli

Itävallan liittokansleri Wolfgang Schüssel muistutti, että Benelux-maat Belgia, Hollanti ja Luxemburg saavat yhteensä saman verran ääniä kuin yksi suuri maa. Tämä periaate on voimassa nytkin. Ratkaisu ei tosin ole paras mahdollinen, hän totesi.

- On täysin selvä, että yksinkertainen kaksoisenemmistö olisi paras, johdonmukaisin ja järkevin ratkaisu. Tätä mieltä oli ainakin kaksitoista valtuuskuntaa ja lisäksi komissio, Schüssel sanoi.

Ranska ei kuitenkaan voinut hyväksyä tätä mallia, sillä se korostaisi Saksan suurempaa kokoa. Tämä järjestelmä perustuu siihen, että jokaisella maalla on yksi ääni. Äänten lisäksi lasketaan, saadaanko esityksen taakse myös maat, jotka edustavat enemmistöä väestöstä.


Kiva saada lisää ääniä

Ruotsin pääministeri Göran Persson oli tyytyväinen, koska Ruotsi sai kohennettua äänimääräänsä, kuten oli halunnut.

- Se oli sinänsä oikein kivaa, mutta ei meille tärkein tavoite, Persson vakuutti. Suurin merkitys on sillä, että nyt voidaan ilman uusia uudistuksia laajentaa EU:ta, Persson hymisteli. Ranskan toiminta puheenjohtajana sai Perssonilta miedot kiitokset.

- Puheenjohtaja on toiminut - epäsovinnaisesti. Meillä oli silti hyvä yhteistyö, Persson kiitteli.

Britannian Tony Blair torjui tiedotustilaisuudessaan perinteiseen tapaansa kotimaanpolitiikkaan liittyviä hyökkäyksiä. Hän luetteli pitkän litanian huippukokouksia, joissa oppositio on maalannut uhkakuvia Britannialle - ja joissa Blairin hallituksen taitava politiikka on tuonut loistavia voittoja.

- Saamme Euroopasta irti Britannialle parhaat palat, Blair kehui. Blairin mielestä oli myös suuri saavutus, että kolme suurta maata voi tulevaisuudessakin estää päätöksenteon.

Ulkoministeri Robin Cook hehkutti sitä, miten Britannia paransi äänimääriään suhteessa pieniin maihin.

- Ennen meillä oli kolme kertaa Tanskan äänet - nyt nelinkertainen määrä. Meillä oli 2,5 kertaa Ruotsin äänet - nyt kolme kertaa. Meillä oli kaksi kertaa Belgian äänet - nyt 2,5 kertaa niin paljon, Cook hykerteli.

STT-VT
11.12.2000


Politiikka -sivulle