Lööppikirja kertoo viime syksystä
Mitä tapahtui todella - lööpit kertovat
Iltapäivälehtien lööpit muodostavat suomalaisuuden nykyolemisen kulmakiven. Lööpit ovat kautta maan samat jokaisena päivänä ja antavat meille jokapäiväiset ainekset kahvipöytäkeskusteluihin ja kelluttavat meitä yhteisessä suomalaisuudessamme. Ne juoruilevat ja uusintavat suurkaupungissakin kylän olosuhteet.
Mitä me tiedämme Suomesta, jos meillä on ainoina viitteinä
lööpit,
nuo katujen varsien ja kioskien ovien keltaiset huutomerkit?
Vastauksia tähän kysymykseen raottaa Peter von Baghin
ja
Markku Kosken Lööppikirja.
Suomessa on kaksi iltapäivälehteä, Ilta-Sanomat ja
Iltalehti, jotka julkaisevat 6 päivänä viikossa
lehden
lisäksi myös mainostarkoituksiin omat lööppinsä. Lööpissä on
kahdesta
kolmeen iskulausetta, jotka ovat yhteensä enemmän kuin
osiensa
summa. Ne ovat tapahtumien sarjoja ja montaaseja.
Lööpit ovat usein rinnakkain ja niiden antamien viestien
kokonaisuus
muodostaa mieliimme moniulotteisen ja arvaamattoman
käsityksen kunkin
päivän tapahtumista. Lööppien lukeminen ei edellytä lehden
ostamista ja
ovat siksi osa lähes jokaisen suomalaisen arkipäivää.
Julkkikselle riittää asunnon etsintä, tavallisen kansalaisen
pitää kuolla
Lööppikirjan tekijät seurasivat ja analysoivat vuoden
2000
syksyllä noin kahden kuukauden ajalta kaikki lööpit. Kirja
ei ole,
eikä pyri olemaan, tieteellinen esitys asiasta. Se ei
kuitenkaan
vähennä mielenkiintoa itse asiaan, kenties päinvastoin.
Lööpeistä käy ilmi se, että päästäkseen lööppiin
julkkikselle riittää
jokaiselle tavallisessa elämässä eteen sattuva tapahtuma.
Iskulauseet
kertovat julkkisten avioliitoista, avioeroista,
sairastumisista ja
niin edelleen. Sen sijaan, kun tavallinen anonyymi
kansalainen päätyy
lööppiin, on yleensä tapahtunut jotain erityisen
murheellista tai
traagista. Pelkkä kuolema ei riitä, vaan sen on täytynyt
tapahtua
jollain hiuksia nostattavalla tavalla.
Samassa lööpissä voidaan kertoa juoru kahden julkisuuden
henkilön
romanssista ja siitä, kuinka liikuntakyvytön tuntematon
ensin
hylättiin, syttyi palamaan ja lopulta menetti julmalla
tavalla henkensä.
Kirjassa esitellään myös uusi termi: "johdannaishenkilö".
Tällainen
lööpin henkilö on sellainen, jonka joku julkisuuden henkilö
tuo
lööpin valokehään ja joka ennen tuota ei ole ollut
julkisesti
mitään. Hän on siis olemassa oleva julkkiksen
johdannainen. Esimerkiksi johdannaishenkilöstä käyvät kirjan
mukaan
Armi Ratian poika Ristomatti Ratia ja hänen
Anu-vaimonsa.
Asenteita, elämänohjeita, mutta ei politiikkaa
Kansallista itsetuntoa lööpit tuntuvat kohentavan omalla
tavallaan. Ulkomaalaisillla ei erityisesti ole lööppeihin
asiaa,
elleivät ulkomaan elävät ole jollain tavoin vaikuttaneet
suomalaisen
sankarin toimintaan.
Kirjassa esimerkkinä on formula-sankareiden
taistelu, jossa Mika Häkkinen tappion hetkelläkin
esitetään
suurena suomalaisena miehenä ja Michael Schumacher
vain hänen
välineenään.
Lööpit luovat myös uusia asenteita ja suhtautumistapoja. Ne
ujuttavat
mieliimme elämänohjeita ja neuvoja. Kirjan tarkastelukauden
lööppisankarin Häkkisen vauhtia lapsen tulo ei hidasta, mikä
kertoo
siitä ettei perheenlisäyksen tarvitse menevien miesten ja
naisten
"vauhtia hidastaa".
Iltapäivälehdet myös julkaisevat erilaisia
"tutkimustuloksia", joilla
ymmärrämme ohjata elämäämme tavalla tai toisella. Lööppeissä
nämä
tulokset saavat vasaran voiman: "Nukkumisasento paljastaa
suhteen
laadun". Tutki siis taskulampun kera, kuinka parisi nukkuu,
jotta
tiedät suhteestanne totuuden.
Poliitikot eivät lööpeissä juhli. Kirjaan tarkastelluissa
lööpeissä
ainoa puhtaasti poliittinen lööppi kertoi Tasavallan
Presidentin
haastattelusta, muuten poliittikot tai politiikka olivat
esillä vain
jonkun muun henkilön tai tapahtuman kautta. Ben
Zyskowicz
pääsi lööppiin ollessaan alastoman Linda Lampeniuksen
haastateltavana
ja suomalaisen missin ura päättyi Lähi-Idän kriisin vuoksi.
Lööppien perusalueita ovat urheilu, kauneus, rikokset ja
julkkisten
pseudotapahtumien täytteinen elämä. Lööpeissä yhtyvät myös
fiktio ja
tosielämä sujuvalla tavalla. Ne eivät ole aina ihan totta,
mutta
eivät valettakaan.
Lööpintekijällä moukari kädessään
Kirjassa anonyymeiksi jääviä ja sellaisina pysyviä
lööpintekijöitä
pidetään kovan tason ammattilaisina, joiden käytössä on
voimakas väline.
Lööpintekijän pitää muistaa aina vastuunsa, sillä hänellä on
painava
moukari kädessään, Iltalehden päätoimittaja Pekka
Karhuvaara on todennut.
Lööppikirja pyrkii analyyttisyyteen ja jättää väliin
hetkittäin houkuttelevan ilkeyden niin lööpin tekijöitä kuin
lööppien
aiheitakin kohtaan.
Tiivis ja hauska esitystapa on lukijan kannalta ystävällinen
ja
houkuttelee sanomaan oman näkemyksensä kirjoittamien
mielipiteiden
jatkoksi tai niiden sijaan. Parissa kohdassa elokuviin
syvällisemmin
perehtymätöntä lukijaa saattaa häiritä suorat rinnastukset
eräiden
elokuvien teemoihin, mutta samaiset vertaukset myös
elävöittävät
esitystä.
Kirja laittaa sopivalla tavalla lukijansa pohtimaan omaa
suhdettaan
lööppeihin. Olemmeko todellakin kaikki Lindan "lähiomaisia"
silloin,
kun Linda joutuu sairaalaan?
VILLE TENHUNEN
8.12.2000
Lähde: Peter von Bagh, Markku Koski; Lööppikirja, Like
Kustannus Oy, Helsinki, 2000
Ajassa -sivulle
|