Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys


Haku Verkkouutisista:






Pääkirjoitus


Vs. päätoimittaja Ville Tenhunen

7.12.2000


Ennenaikaista hallitushaaveilua


Keskustelu eri hallituspohjista on tuttuun tapaan jälleen virinnyt. Tapanahan on, että se syystä tai toisesta elpyy aina noin vaalikauden puolivälissä. Tälläkin kertaa se on jokseenkin yhtä joutavanpäiväistä ajankulua kuin aina ennekin.

Nyt keskustelua eri yhteistyösuunnista ovat käynnistelleet etenkin ne sosialidemokraatit, jotka tuntevat halua sosialidemokraattien puheenjohtajan paikalle. Yhteistyökeskustelu on sen esille ottajille otollinen keskustelunaihe, koska se ylittää uutiskynnyksen jokseenkin varmasti.

Puheenjohtajakandidaatit Erkki Tuomioja ja Johannes Koskinen ovat kertoneet olevansa kiinnostuneita yhteistyöstä etenkin vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa.

Keskustan sijaispuheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki puolestaan on haikaillut vanhan keskustayhteistyön perään toivottaen myös vihreät mukaan tähän pelkästään keskustapuolueen vallan pönkittämiseen tähtäävään koalitioon.

Toistaiseksi analyyttisimmän puheenvuoron on käyttänyt ex-puheenjohtaja Paavo Väyrynen (kesk.), joka taas kaipaa maahan porvaripuolueiden välistä yhteistyötä. Hän kehottaa keskustan puoluehallitukselle toimittamassaan muistiossa puoluettaan tähtäämään yhteistyöhön kokoomuksen, RKP:n ja kristillisten yhteistyörintaman luomiseksi.

Väyrynen ei odota nykyisen hallituksen hajoavan kesken vaalikauden, vaan tähtää kauemmaksi. Hän odottaa, että Euroopan unionin jäsenmaihin muodostuu vähitellen kaksijakoinen poliittinen järjestelmä, jossa vaihtoehtoina ovat sosialidemokraattien johtama vasemmistorintama ja porvaripuolueista koostuva porvaririntama.

Vihreitä Väyrynen ei lue porvaririntamaan, sillä hän katsoo että vihreistä kehittyy vähitellen vasemmistolainen puolue. Tässä hän arvioi asioita toisin kuin Jäätteenmäki, jonka pari viikkoa sitten esittämän ajatuksen katsottiin olevan avaus nimenomaan vihreiden suuntaan.

Ajatus sosialidemokraattien ylivallan murtamisesta porvariyhteistyön avulla ei ole varsinkaan Väyrysen suusta kuultuna uusi. Tähänhän hän tähtäsi vuoden 1987 nk. kassakaappisopimuksen avulla.

Tosiasiassa Väyrysen vuoden 1987 toiminnan ja nykyisenkin ajatuksen taustalla on puhdas valtapoliittinen strategia - ei ideologinen valinta. Ajatuksena on keskustan nostaminen hallituksen johtavaksi voimaksi millä keinolla tahansa.

Ei kuitenkaan ole poissuljettua, etteikö Väyrysen kaavailema kulku kohti entistä kaksijakoisempaa poliittista järjestelmää voisi joskus olla todellisuutta. Kokonaan toinen asia on, olisiko se maan kannalta suotavaa ja toivottavaa.

Eiköhän sittenkin - taas kerran - maltettaisi ensin katsoa vaalitulos?

TIMO KERVINEN


Kiusallinen uutisvuoto


Politiikassa sattuu tämän tästä tavalla tai toisella kiusallisia uutisvuotoja. Joskus on kysymyksessä inhimillinen tapahtuma: joku vain ei osaa pitää suutaan kiinni asioista, jotka ovat sen luontoisia, että ne eivät ole tarkoitettu julkisuuteen.

Useimmiten kysymys on kuitenkin tahallisesta vuodosta. Joku laskee saavansa poliittista etua siitä, että vuodattaa tiedotusvälineille salassa pidettäväksi aiottua tietoa.

Suurimmassa osassa vuodoista ei, hetkellistä ohi menevää polemiikkia lukuun ottamatta, ole sen pysyvämpää vahinkoa. Toisinaan voi olla myös toisin.

Jotkut vuodot ovat luonteeltaan sellaisia, että ne voivat vahingoittaa kansallista etua tai peräti turvallisuutta. Näitä sattuu kuitenkin vain vähän.

Kiusallisiin ja jopa kansallista etua vahingoittaviin vuotoihin kuuluu se, että tietoa Suomen neuvottelutavoitteista ja– strategiasta vuoti julkisuuteen juuri ennen Nizzan kokousta. Tiedot ovat kaikesta päätellen peräisin eduskunnan suuresta valiokunnasta, joka eduskunnan osalta seuraa maamme EU-politiikkaa.

Pääministeri Paavo Lipponen (sd.) antoi suurelle valiokunnalle selvityksen Suomen lähtökohdista Nizzan kokouksessa. Niihin kuului julkisuudessa olleiden tietojen mukaan mm. se, että tarvittaessa Suomi olisi valmis luopumaan aiemmasta kannastaan, jonka mukaan jokaisella maalla täytyy olla komissiossa ns. oma komissaari. Suomi olisi näiden tietojen mukaan valmis jonkinlaiseen komissaarien kierrätykseen.

Oma komissaari on etenkin pienille jäsenmaille tärkeä. Näin on riippumatta siitä, että komission jäsen ei toimessaan valvo lähtömaansa etua, vaan koko unionin etua. Vaikka komissaari ei tunnustakaan valvovansa lähtömaansa etua, ei mihinkään päästä siitä tosiasiasta, että myös lähtömaan edut painavat jokaisen komissaarin mielessä näiden tehdessä koko Eurooppaa koskevia päätöksiä.

Neuvottelutaktiikan vuotaminen julkisuuteen etukäteen on ainakin siinä mielessä vahingollista, että kun nämä lähtökohdat tulevat toisten neuvottelijoiden tietoon, heikkenee Suomen edustajien mahdollisuus saavuttaa maamme kannalta paras mahdollinen neuvottelutulos.

MTV3:n saamien tietojen mukaan vuotoa pidetään sen verran vakavana, että suuren valiokunnan puheenjohtaja Matti Vanhasen sanotaan harkitsevan eroa tehtävästään. Tuskinpa Vanhasen ero mitään muuttaisi, mutta epäilemättä hallituksen puolesta suurta valiokuntaa valistavat joutuvat vastaisuudessa harkitsemaan tarkkaan sen mitä valiokunnalle uskalletaan kertoa ja mitä ei.

Suuren valiokunnan tiedonsaannin tosiasiallinen rajoittaminen ei kuitenkaan olisi kansanvallan kannalta suotavaa.

TIMO KERVINEN


Sivun alkuun