Arkadianmäen ääni
8.9.1999
EU:n laajentuminen riippuu hakijamaista itsestään
Euroopan poliittisen eliitin uudeksi kansanhuviksi muodostunut pohdiskelu ensimmäisten uusien jäsenten liittymispäivistä on turhanpäiväistä eikä palvele kenenkään etua.
Koko prosessi etenisi paremmin jos aikatauluarvuuttelun sijasta paneuduttaisiin toden teolla käymään itse neuvotteluja.
Suomen kanta aikataulukysymyksiin on muuttumaton. Helsingin Eurooppa-neuvostossa päätettiin, että EU hoitaa oman tonttinsa siten, että se on valmis laajentumaan vuoden 2002 lopussa.
Se kuinka nopeasti tämän jälkeen ensimmäiset uudet jäsenet voidaan hyväksyä, riippuu pelkästään itse jäsenyysneuvottelujen etenemisestä ja hakijamaiden valmiudesta mukautua unionin jäsenyyteen.
Ennen kaikkea on kyse hakijamaiden kyvystä saattaa relevantti EU-lainsäädäntö voimaan. Tämä voi tapahtua nopeammin tai hitaammin, mutta selvää on, ettei julkinen keskustelu asiasta ainakaan edistä asiaa.
EU:n laajentuminen on yksi Suomen ulkopolitiikan tämän hetken keskeisimmistä prioriteeteista, ja että Suomi tekee parhaansa, jotta neuvotteluprosessi etenisi mahdollisimman ripeästi.
Olemmekin mm. olleet valmiita avaamaan useampia asiakokonaisuuksia neuvotteluissa kuin mihin sittemmin on päädytty. Olemme myös kiinnittäneet huomiota komission resurssien riittävyyteen.
Viime aikoina mm. Saksan ulkoministeri Joschka Fischerin ja Ranskan presidentti Jacques Chiracin toimesta käynnistynyt laajempi keskustelu unionin tulevaisuudesta ja seuraavasta HVK:sta ei oikeuta sovitun aikataulun muuttamiseen eikä laajentumisen lykkääntymiseen.
EU:n laajentuminen on yksi asia ja keskustelu EU:n tulevaisuudesta kokonaan toinen kysymys. Berliinin muurin murruttua ja kommunismin romahdettua meillä on nyt historiallinen tilaisuus ja samalla historiallinen velvollisuus integroida kovia kokeneet entisen Itä-Euroopan maat eurooppalaisiin yhteistyöjärjestelyihin.
Samalla edistämme EU:n alkuperäistä tavoitetta eli rauhaa ja vakautta maanosassamme sekä taloudellista hyvinvointia, joka koituu ainakin pitkällä tähtäimellä myös meidän suomalaisten hyödyksi.
Kaikenlaiset veikkailut jäsenyyspäivämääristä aiheuttavat vain hämminkiä. Liian optimistiset laajentumisskenaariot luovat katteettomia odotuksia ja tuottavat karvaita pettymyksiä elleivät ne toteudukaan.
Ne saattavat myös tuudittaa hakijamaita vääränlaiseen hyvänolontunteeseen ja saattaa unohduksiin sen tosiseikan, että jäsenyysprosessi etenee hakijoiden edistymisen myötä.
Turhan pessimistiset arviot puolestaan herättävät katkeruutta ja luovat tunnelmaa siitä, ettei Unioni ota neuvotteluja tosissaan.
Arvioita esitettäessä tuleekin huomioida myös niiden vaikutus yleiseen mielipiteeseen sekä hakijamaissa että jäsenmaissa. Keskustelu on turha jo senkin takia, ettei kukaan voi vielä varmuudella päätellä, koska ensimmäiset jäsenet tulevat liittymään. Toki on niin, että jos riittävän moni nyt esittää oman arvauksensa, niin joku tullee myöhemmän kehityksen valossa olemaan oikeassa.
Esitykset joidenkin hakijamaiden etuoikeudesta kuulua laajentumisaallon ensimmäiseen ryhmään ovat vastuuttomia ja itse asiassa Eurooppa-neuvoston päätösten vastaisia. Jokainen etenee omien ansioidensa perusteella eikä minkäänlaisia geopoliittisia suosikkijärjestelmiä saa luoda.
Sama koskee myös Viroa. Toivomme hartaasti, että Viro voisi liittyä ensimmäisten maiden joukossa ja tuemme kaikin voimin Viroa tässä työssä, mutta viime kädessä Viron jäsenyys riippuu sen omista ponnisteluista ja kyvystä toteuttaa jäsenyyskriteerit riittävän nopeasti.
Suomi on johdonmukaisesti korostanut sitä, että liittymisprosessin ja -neuvottelujen on edettävä tehokkaasti. Neuvottelutahdin ylläpitäminen on pitkälti komission ja puheenjohtajavaltion harteilla, mikä edellyttää riittäviä resursseja sekä poliittista sitoutumista.
Laajentumisprosessi eteni konkreettisesti ja ripeästi Suomen puheenjohtajakaudella. Teemme parhaamme, jotta myös muut vuorossa olevat puheenjohtajamaat sitoutuvat tähän tehtävään täydellisesti.
Liittymisprosessin uskottavuuden on niinikään oltava kunnossa. Ongelmana ovat olleet eräiden komission jäsenten ennenaikaiset lausunnot asioista, jotka kuuluvat jäsenmaiden kompetenssiin.
Erityisen tärkeätä on, ettei mistään suunnasta anneta sellaisia viestejä, että jäsenyys olisi mahdollinen täyttämättä laajentumisneuvottelujen pohjaksi aikanaan hyväksyttyjä ns. Kööpenhaminan kriteerejä.
Kyse ei myöskään ole vain näiden kriteerien muodollisesta täyttämisestä, vaan EU-säännösten on myös toimittava käytännössä.
Tältäkin kannalta on ensiarvoisen tärkeätä, ettei ruokita sellaisia näkemyksiä, että joku tai jotkut jäsenmaat automaattisesti kuuluisivat laajentumisen ensimmäiseen aaltoon.
KIMMO SASI
Kirjoittaja on ulkomaankauppaministeri ja Kokoomuksen kansanedustaja Tampereelta.
