Sisäministeri Ville Itälä linjasi aluepolitiikkaa:
Joustoa ja yhteistyötä hallintoon
EU:n rakennerahastojen myötä kansallinen aluepolitiikkaa unohtui ja jäi vielä alueiden vastuuta korostavan kilpailukykypolitiikan jalkoihin. Vanhoja keinoja tarvitaan kuitenkin uusien ohella, korostettiin Kokoomuksen Alueiden Suomi -seminaarissa.- Onko 90-luvun aluepolitiikka epäonnistunut, herätteli sisäministeri Ville Itälä kuulijoita Kokoomuksen Alueiden Suomi -seminaarissa Jyväskylässä.
Innovaatioiden ja osaamisen puolesta puhunut Itäläkään ei hylkäisi kaikkia entisiä keinoja.
- Aluepolitiikalla ei ole pystytty levittämään voimakkainta kasvua suurimpien keskusseutujen ulkopuolelle. Toisaalta nykyajan aluepolitiikka ei kuitenkaan voi olla rajoittavaa kasvun rajoittaminen pääkaupunkiseudulla ei enää ohjaa kasvuvaikutuksia muualle Suomeen, vaan todennäköisemmin ulkomaille.
Byrokratia sotkee kehitystä
Epäonnistunutta aluepolitiikka on Itälän mukaan ollut siksi, että siinä on usein sotkeuduttu hallinnon sisäisiin kysymyksiin. Ministeriöt, keskushallinto ja alueet ovat kinastelleet keskenään, byrokratia on tuntunut liian suurelta ja asiakkaat ovat unohtuneet.
- Uudessa aluepolitiikassa voisimme antaa alueille nykyistä joustavammat mahdollisuudet toteuttaa omaa kilpailukykypolitiikkaansa ja vähentää ministeriöiden putkiohjausta, linjasi Itälä ministerikautensa ensimmäisessä puheessa.
- Työvoima- ja elinkeinokeskuksista on tehtävä nykyistä itsenäisempiä ja vahvempia alueellisia toimijoita. Keskushallinnossa voisimme miettiä, pitäisikö aluepolitiikan rahoitus keskittää yhden ministeriön alaisuuteen, jolloin vältyttäisiin keskushallinnon keskinäiseltä kinastelulta.
Itälän väläytti myös hajasijoituksen mahdollisuuksia. Hänen mukaansa valtion keskushallintouudistuksen myötä muita kuin hallinnon strategisia osia voitaisiin hajasijoittaa eri puolelle Suomea.
Uutta ja vanhaa tarvitaan
- Vaikka vanha aluepolitiikka mielletään vielä punamullan politiikaksi ei sitä voi kaikilta osin tuomita, arvioi Kuopion kaupunginjohtaja Kari Häkämies.
Häkämies kiittelikin takavuosina tehtyjä päätöksiä esimerkiksi valtionyhtiöiden, kuten metsäteollisuuden sijoituspaikoista.
- Kokoomuksessa tarvitaan hänen mukaansa vanhan, tukijärjestelmiin perustuvan aluepolitiikan ja uuden alueiden vastuuta ja kilpailukykyä korostavan kilpailukykypolitiikan välille asettuvaa politiikkaa.
Siinä missä kilpailukykypolitiikka vireyttää ilmapiiriä ja edistää innovaatioita on sen haittapuolena alueellisten erojen kasvu, voisi kiteyttää yhden esimerkin Häkämiehen tarkoittamasta keskitien etsimisestä.
Myös Itälän mukaan Kansalliset toimenpiteet aluepolitiikan välineiksi pitää ottaa yhä vahvemmin arvioitaviksi. Kansalliseen aluepolitiikkaan kuuluvat erityisesti osaamisen kehittäminen, sitä täydentävä aluekeskustoiminta, jonka osana tai tukena on maaseutupolitiikan kehittäminen.
- Kansallisessa aluepolitiikassa toimintavälineinä täytyy myös olla perinteisempien tukimuotojen käyttö, jotka on kuitenkin sopeutettu EU-säädöksiin. Hyvänä keinona on esitetty myös alueellisia pääomasijoitusrahastoja.
PETE PAKARINEN
8.9.2000
