Berliini on suuri rakennustyömaa

Berliinin muurin kaatumisesta on kulunut kohta 11 vuotta ja Saksojen yhdistymisen kymmenvuotisjuhlaa vietetään ensi kuun alussa. Berliiniä on nyt remontoitu ja rakennettu kymmenen vuotta.

Silmäys kaupunkiin liittoparlamentti Reichstagin kattotasanteelta antaa kaksijakoisen vaikutelman: länsiliittoutuneiden aikanaan valvoma vanha Länsi-Berliini näyttää uinuvalta suurkaupungilta, kun taas Neuvostoliiton etupiiriin kuuluneessa itäosassa käy rakentamisen kuhina. Kaupungin siluetin rikkoo nostokurkien metsä.

Tottunut Berliinin kävijä löytää toki edelleen vanhoja maamerkkejä ja kykenee edelleen hahmottamaan kaupunkia halkoneen rajalinjan. Yli 161 kilometrin mittainen muuri on kuitenkin poissa ja sen paikalle nousee toinen toistaan nykyaikaisempia uudisrakennuksia.

Miljardeja Potsdamer Platzille

- Niiden, jotka eivät ole käyneet jaetussa Berliinissä, on valitettavasti vain kuviteltava, miltä se näytti muureineen, Thomas Schrapel sanoo Potsdamer Platzilla paikalla, jossa nyt kohoavat kansainvälisen rahan rakennuttamat korkeat liike- ja toimistorakennukset.

Aikoinaan niin vilkkaalla Potsdamer Platzilla eron entiseen huomaa erityisen selvästi. Alue tuhoutui tyystin toisen maailmansodan pommituksissa. Sotaa seuranneessa kaupungin kahtiajaossa Potsdamer Platz muuttui "ei kenenkään" -maaksi, jota vain muuri halkoi.

Vuodesta 1993 alkaen Potsdamer Platz on ollut vilkkaan rakentamisen kohde ja on sitä edelleen. Miljardeja Saksan markkoja nielleiden uusien liiketilojen rakentaminen on vilkastuttanut alueen jälleen.

DaimlerChrysler ja sen tytäryhtiö Debis ovat rakennuttaneet alueelle 19 eri rakennusta, joista suurin yksittäinen kohde on 68 000 neliömetrin suuruinen. Rakennukset valmistuivat kaksi vuotta sitten. Tiloista puolet on toimistokäytössä ja toinen puolikas asuinhuoneistoja, ravintolatiloja, kauppoja sekä hotelli-, teatteri- ja elokuvateatteritiloja.

Renzo Pianon kädenjälkeä Berliinissäkin

Mainitsemisen arvoista on, että DaimlerChryslerin ja Debisin rakennuskokonaisuudesta kuusi rakennusta on suunnitellut italialainen arkkitehti Renzo Piano, joka torstaina palkittiin suomalaisen Puu kulttuurissa -yhdistyksen myöntämällä 50 000 euron puuarkkitehtuuripalkinnolla.

Toiseksi eniten Potsdamer Platzille on investoinut japanilainen Sony, jolla on alueella kolmikulmaisen pohjaratkaisun ja katetun plazan myötä toteutettuna seitsemässä eri rakennuksessa 25 000 neliömetriä. Myös näissä tänä vuonna käyttöön vihityissä tiloissa on toimistoja, ravintoloita ja kauppoja sekä muun muassa Marlene Dietrichin museo ja kolmiulotteisten elokuvien näyttämö.

Kolmas Potsdamer Platzin suuri investoija on A&T, jonka rakennukset DaimlerChryslerista erottaa Mendelssohn-Bartholdin puisto. Lähistöllä sijaitseva kahdeksankulmainen Leipziger Plaz hakee vielä uutta ulkoasuaan.

Sotia edeltäneestä Potsdamer Platzista jäljellä on vain pieni muisto, muisto kuitenkin. Ainoa pommituksissa ehjänä säilynyt rakennus, Weinhaus Huth seisoo paikallaan edelleen, mutta nyt suurten kauppakeskusten ympäröimänä.

Parlamentin mullistus

Vuonna 1894 valmistunut vanha valtiopäivätalo Reichstag seisoo edelleen paikallaan Spreen varrella Tasavallan aukion laidalla. Muurista ei ole täälläkään jäljellä murustakaan, vaikka se aikanaan kulki aivan parlamentin vieritse.

Saksojen yhdistymisen jälkeen Berliini julistettiin uudestaan pääkaupungiksi ja niinpä vanhan Länsi-Saksan parlamentti ja hallitus ovat nyt muuttaneet Bonnista Berliiniin. Tämä ei kuitenkaan ollut saksalaisen kansanedustuslaitoksen ainoa mullistus.

Parlamentti on ulkoisesti entisensä, mutta sisätilat ovat kokeneet muodonmuutoksen. Valtiopäivien istuntosalista alkaen tilat on korjattu vanhaa säästäen ja uutta rakentaen. Kauneus on katsojan silmässä, mutta siitä parlamentissa vierailevat lienevät yhtä mieltä, että kontrasti uuden ja vanhan välillä on silmiinpistävä.

Osoitus siitä, että saksalaiset aivan ilmeisesti potevat sodan aiheuttamia omantunnontuskia edelleen, ovat paikoin parlamenttirakennuksen sisäseiniin jätetyt graffitit, joita Berliinin vallanneet neuvostosotilaat piirsivät toukokuussa 1945.

Suomenkin parlamentista poiketen Reichstagissa ei juuri ole toimistoja. Bundestagin virastot sekä kansanedustajien ja heidän avustajiensa työtilat ovat päärakennuksen välittömässä läheisyydessä sijaitsevissa kolmessa rakennuksessa, jotka ovat saaneet nimensä saksalaispoliitikkojen Jakob Kaiser, Paul Löbe ja Marie Elisabeth Lüders mukaan.

Reichstagin hallitsemaan politiikan keskiöön on paraikaa rakenteilla myös uusi ja monumentaalinen liittokanslerinvirasto, jonka ulkonäöstä berliiniläisetkin tuntuvat olevan monta mieltä.

Lähiöissä kuhisee

Uudis- ja korjausrakennus ei luonnollisestikaan koske vain vanhan Itä-Berliinin keskustaa. Kaupunkiin muuttaa jatkuvasti uutta asujaimistoa sekä vanhan Länsi-Saksan alueelta että uusista osavaltioista. Niinpä vanhoja asuntoja kunnostetaan uudisrakentamisen rinnalla.

Entiseen Itä-Saksaan kuuluneesta Hellersdorfista Berliinin osavaltioparlamenttiin valittu kansanedustaja Mario Czaja sanoo, että Hellersdorfin-Marzanin alueelle muuttaa keskimäärin kaksi perhettä päivässä. Pulaa on jatkuvasti sekä uusista että peruskorjatuista asunnoista.

- Oma ongelmansa on autojen pysäköinti. Vanhan DDR:n aikaan autoja oli yksi kahta perhettä kohti, nyt kaksi yhtä perhettä kohti, Czaja kuvailee päättäjien, suunnittelijoiden ja rakentajien päänsärkyä.

Vera Anna Touché on muuttanut Berliiniin Lounais-Saksasta läheltä Ranskan rajaa. Lähiön sijasta hän valitsi asuinpaikakseen kaupunginosan läheltä keskustaa.

- Teimme mieheni kanssa lomamatkan Berliiniin muurin kaaduttua. Kävimme silloin Prenzlauer Bergissä ja ihastuimme siihen suunnattomasti, nyt jo nelisen vuotta Berliinissä asunut Touché kertoo.

Kaupunginosavaltuuston jäsenenä Touché on ollut mukana vaikuttamassa lukuisiin asukkaiden elinoloihin vaikuttaneisiin päätöksiin. Silminnähden tyytyväisenä hän esitteleekin Prenzlauer Bergin kerrostalojen restaurointia sekä muun muassa vanhasta olutpanimosta kunnostettua elokuva- ja uusmediakeskusta.

Noin kolmen kilometrin päässä keskustasta sijaitsevan Prenzlauer Bergin alueella peruskorjattujen kerrostaloasuntojen keskihinta on Touchén mukaan 5 000 Saksan markkaa neliöltä.

Myös täällä työ kuitenkin jatkuu kymmenisen vuotta kestäneiden ponnistusten jälkeenkin, sillä lukuisten jo kunnostettujen rakennusten kyljessä odottavat vuoroaan entisen DDR:n aikana pahasti rapistumaan päästetyt talovanhukset.

ILPO KIURU
Berliini
8.9.2000

Ulkomaat -sivulle