Evoluutioteoria ja kristillinen usko: Kolmatta vaihtoehtoa etsimässä
Yleisesti vallitsevaan ajattelutapaan näyttää syvälle iskostuneen näkemys, että luonnontieteet ovat tuloksineen vakavasti asettaneet kyseenalaiseksi uskonnollisen maailmankatsomuksen. Tästä perusolettamuksesta tuntuu nousevan erityisesti mielipiteenvaihto evoluutioteorian tiimoilla.Ongelma muotoillaan tavallisesti kysymykseksi, onko elämä kehityksen vai luomisen tulosta. Keskustelu koulujen biologian tunneilla, tiedotusvälineissä ja yleistajuisissa tiedekirjoissa kertoo rintamalinjasta, joka erottaa evoluutioteorian vastustajat sen kannattajista.
Evoluutioteorian kannattajat painottavat, että elämän alkuperää ja monimuotoisuutta tutkittaessa ja selitettäessä ei tarvitse viitata yliluonnollisiin voimiin.
Charles Darwinin systemaattiseksi teoriaksi muotoilema ajatus luonnonvalinnasta ja elämänmuotojen vähittäisestä kehittymisestä pystyy pätevästi selittämään maapallon elämän historian ja rakenteen ilman, että sen tarvitsisi tukeutua esimerkiksi kristillisen uskon opetuksiin Jumalasta kaiken luojana.
Tästä on tehty johtopäätös, että koska Jumalaa ei tässä teoriassa tarvita eikä hänen todellisuudestaan löydy näyttöä, ei ole perusteita olettaa Jumalan olevan olemassakaan.
Yhdysvaltojen kreationistit
Erityisesti Yhdysvalloissa kreationisteina tunnetut evoluutioteorian vastustajat ovat kampanjoineet kehitysoppia vastaan. Tuoreimman mainittavan voittonsa he saivat syksyllä 1999, kun Kansasin osavaltion koululautakunta kielsi evoluutioteorian opetuksen.
Kreationistien mukaan kirjaimellisesti tulkitut Raamatun kertomukset elämän synnystä ovat tieteellisesti yhtä päteviä kuin Darwinin kehitysoppi, joka perustuu yhtä lailla uskolle ilman pitäviä näyttöjä.
Kreationistien taktiikkaan on siis kuulunut saattaa heidän oma "luomistieteensä" samalle tieteellisen uskottavuuden tasolle kuin evoluutioteoria.
Vaikka he yrityksistään huolimatta eivät kyenneet nostamaan kreationismin tieteellistä statusta kouluopetuksessa, he Kansasin osavaltiossa onnistuivat riistämään sen kehitysopilta.
Kun kristillisen uskon ja biologiatieteen vuorovaikutus jää tälle asteelle, on selvää, että molemmat kokevat toisensa uhkana, jota vastaan täytyy suojautua ja kamppailla.
Uskonnollisia näkökulmia karttavat evoluutioteorian kannattajat näkevät kreationismin kaltaisen mallin loukkaavan tieteen itsenäisyyttä ja vapautta, kun se tarjoaa yliluonnollisia selityksiä.
"Luomistieteen" puolestapuhujien mielestä kehitysoppi mitätöi Raamatun auktoriteetin sekä ihmisen ja luomakunnan arvon, joka perustuu Jumalan ainutlaatuiselle luomistyölle.
Keskustelu on jämähtänyt jännitteiseen joko-tai -asetelmaan, jossa edellytetään valintaa kehityksen tai luomisen, sattuman tai suunnitelmallisuuden puolesta.
Vaihtoehdoista vilkas keskustelu
Ei ole kovinkaan tunnettua, että biologian ja teologian, evoluutioteorian ja kristillisen Jumalauskon välillä käydään vilkasta keskustelua, joka pyrkii ylittämään edellä kuvatun vaihtoehdottoman vastakkainasettelun. Tällainen vuorovaikutus alkoi itse asiassa jo Charles Darwinin eläessä.
Yhdysvaltalainen biologi Asa Gray (1810-1888) tuli tunnetuksi kristittynä darwinistina, jonka mukaan luonnonvalinta ei ole ristiriidassa teologian kanssa.
Galileo Galilein ja paavin kohtaamista 1600-luvulla on pidetty kouluesimerkkinä luonnontieteen ja teologian yhteensovittamattomuudesta. Rooman piispat ovat kuitenkin osoittaneet pystyvänsä seuraamaan luonnontieteiden kehittymistä.
Paavi Pius XII nimitti kiertokirjeessään vuonna 1950 "evolutionismia" vakavasti otettavaksi hypoteesiksi. Nykyiselle paaville Darwinin kehitysoppi ei ole enää pelkkä hypoteesi, olettamus, vaan pätevä tieteellinen teoria, jonka puolesta puhuvat monet seikat.
Evoluutio ei ole uhka vaan haaste
Evoluutioteorian ei siis ajatella niinkään uhkaavan kristillistä teologiaa vaan pikemminkin haastavan sitä pohtimaan yhä syvemmin Luojan ja luonnon välistä suhdetta.
Raamatun luomiskertomuksiin perustuvaa uskoa Jumalaan kaiken olemassa olevan lähteenä, perustana ja ylläpitäjänä ei tarvitse hylätä, vaikka pitäisikin evoluutioteoriaa pätevimpänä luonnontieteellisenä selityksenä elämän synnylle ja kehittymiselle.
Yhtä lailla voi toivoa, että yhdenkään biologin ei tarvitsisi arkailla uskonnollista maailmankatsomusta, sillä se ei suinkaan sulje pois ns. tieteellistä maailmankuvaa.
Evoluutiokiistassa on kyse eräänlaisesta kategoriavirheestä, jossa sekä luonnontieteellinen että teologinen osapuoli käsittelevät Jumalaa loogisen päättelyketjun osasena, selitysvälineenä ja aputeoriana. Sellaisiksi Jumalaa ei kristillisen uskon mukaan kuitenkaan pidä alistaa.
Toisaalta yritykset osoittaa Jumalan olemassaolo tai olemattomuus eivät kuulu luonnontieteiden tehtäviin.
Materialismi käyttövoimana
Evoluutiokiistan käyttövoimaksi paljastuvat lopulta maailmankatsomukselliset intohimot. Materialismi ei tarvitse Jumalaa. Ateistiseksi ohjelmaksi asti kehittyneenä se on monesti etsinyt tukea luonnontieteistä, erityisesti kehitysopista.
Kreationismin uskonnollisesti motivoitu ristiretki puolestaan uhraa paljon voimavaroja yrityksiin osoittaa evoluutioteorian aukkokohdat ja harharetket.
Rakentavamman kolmannen vaihtoehdon mukaan sekä kehitysopin että kristillisen teologian ajatellaan koskettelevan elämää kaikessa ihmeellisyydessään ja monimuotoisuudessaan niin syvästi, että molemmat voivat hyötyä avoimesta keskustelusta ja näkemysten vaihdosta.
Evoluutiokiistan osapuolet hakevat näkemyksilleen uskottavuutta vetoamalla milloin epäämättömiksi väitettyihin näyttöihin, milloin arvovaltaisiin tieteilijöihin. Lukkiutuneiden asetelmien ja niitä jäykistäneen kärjekkään polemiikin takia tässä ei ole onnistuttu.
Kristillisen uskonymmärryksen uskottavuus ei riipu siitä, kuinka kiivaasti uhkaavaksi koettua kehitysoppia vastustetaan.
Myöskään evoluutiobiologian uskottavuus ei nouse, jos Darwinin teoriaa käytetään Jumalaa koskevien väittämien todistamiseksi tai kumoamiseksi.
Parempi uskottavuuden rakennusaines lieneekin ennakkoluuloton kohtaaminen ja kyräilemätön dialogi.
TAPIO LUOMA
8.9.2000
Kirjoittaja on teologian tohtori ja väitellyt teologian ja luonnontieteiden suhteesta. Hän toimii Ilmajoen kappalaisena.
