Erot nuorten elämäntilanteissa entistä suuremmat

Kuntaliiton ja Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin tutkimus selvitti nuorten, 18-26-vuotiaiden, aikuisten mielipiteitä ja käsityksiä omasta elämäntilanteestaan, kunnallisten instituutioiden toimivuudesta, osallistumisesta kunnalliseen vaikuttamiseen sekä järjestötoimintaan.

Elämäntilannetta tarkastellaan kartoittamalla kunnallisten palvelujen käyttö ja tyytyväisyys niihin sekä muuttoaikomukset. Kyselytutkimus on jatkoa vuonna 1996 toteutetulle edelliselle tutkimukselle.

Kun tyytyväisyys elämäntilanteeseen laajennetaan koskemaan taloudellista tilannetta, arviot synkkenevät. Tyytymättömyys koskettaa erityisen selvästi työttömiä ja vähiten koulutettuja nuoria.

Heidän asennoitumisensa useisiin omaa elämää, yhteiskuntaa ja asuinkuntaa koskeviin asioihin on huomattavan negatiivista verrattuna opiskeleviin tai työelämässä oleviin nuoriin.

Kolmanneksella työttömänä tai peruskoulun jälkeistä koulutusta vailla olevista nuorista ei ole halua hakeutua peruskulun jälkeiseen koulutukseen tai työelämään.

Omat tai perheenjäsenten työttömyyskokemukset vaikuttavat voimakkaasti nuorten koulutustaustan kanssa. Tulos vahvistaa käsitystä siitä, että kouluttamattomuus ja työttömyys ruokkivat ainakin jossakin määrin toisiaan.

Muuttohalukkuus voimakkainta Itä- ja Pohjois-Suomessa

Nuorten muuttoaikomukset ovat entisestään voimistuneet. Yli puolet tutkimukseen osallistuneista nuorista harkitsee muuttavansa pois nykyisestä asuinkunnastaan.

Muuttohalukkuus on voimakkainta itäisessä ja pohjoisessa Suomessa. Näiden alueiden nuoret muuttavat erittäin todennäköisesti nykyisen asuinlääninsä rajojen ulkopuolelle.

Muissa lääneissä asuvat muuttavat yleensä nykyisen asuinlääninsä tai asuinmaakunnan alueella.

Yhä edelleen nuoria houkuttelevat pääkaupunkiseutu tai muutamat muut maakunta- ja aluekeskukset sekä koulutuspaikkoja tarjoavat kaupungit. Muuton motiiveista tärkeimmät liittyvät opiskeluun ja työhön sekä haluun itsenäistyä.

Neljännes muuttoaikomuksista kohdistuu erilaisiin asuinympäristön kohentumiseen liittyviin tekijöihin ja lähes joka kymmenes suoraan asuntoon liittyviin.

Joka kymmenes nuori ilmoittaa, että asuinkunnan palvelutaso voi olla muuttoon vaikuttava tekijä.

Tyytymättömyys on suurinta niillä alueilla, joissa myös muuttohalukkuus on suurta sekä useammin asukasluvultaan pienissä kunnissa.

Tyytymättömyys asuinkuntaa kohtaan on tyypillisempää myös niille nuorille, joilla käsitykset omasta elämänhallinnasta taloudellisesti ja yleisesti ovat muita huonommat, kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen vähäinen sekä joilla on muuttoaikomuksia.

Muutosta huonompaan suuntaan on nuorten mielestä tapahtunut lähes kaikissa palveluissa niin asumis-, koulutus- ja sosiaalitoimen kuin kulttuuri- ja harrastuspalvelujen kohdalla.

Eri palvelukokonaisuuksista lapsille ja lapsiperheille tarjottavat palvelut saavat nyt muita harvemmin koventunutta kritiikkiä osakseen.

Kriittisyys lisääntynyt

Nuorten kriittisyys omaa asuinkuntaa kohtaan on lisääntynyt.

Tyytymättömyys on kasvanut yleisen asuinkunta-arvion ja palvelutyytyväisyyden kohdalla ja ilmenee myös yhä suurempana haluttomuutena ottaa osaa kunnalliseen vaikuttamiseen ja päätöksentekoon.

Nuoret kokevat kunnallisen päätöksenteon etäiseksi asiaksi, jossa heidän mielipiteillään ei ole sanansijaa.

Noin 20 prosenttia tutkimukseen osallistuneista nuorista arvioi oman asuinkuntansa huonoksi tai erittäin huonoksi paikaksi asua tai elää verrattuna muihin kuntiin. Vastaava osuus vuoden 1996 tutkimuksessa oli 18 prosenttia.

Vaikuttaminen tai valtuustotyö ei kiinnosta

Nuorten enemmistö pitää kunnallisiin asioihin ja päätöksiin vaikuttamista erittäin vähän kiinnostavana asiana. Tämä näkyy lisääntyneenä haluttomuutena toimia kunnanvaltuutettuna ja myös yleisenä välinpitämättömyytenä kunnallisia asioita hoitavaa koneistoa kohtaan.

- Yleisesti voi todeta, että positiivinen asuinkuntakäsitys luo myös myönteisemmät käsitykset kunnallista vaikuttamista kohtaan.

- Tällöin myös omat vaikuttamismahdollisuudet arvioidaan paremmiksi ja osallistumis- ja vaikuttamiskynnys on alempana, tutkimuksessa todetaan.

Kuntien ja päätöksentekijöiden toiminta koetaan nuorten keskuudessa yleensä kaukaiseksi ja nuorten mielipiteitä vain vähän huomioivaksi.

Erittäin harva nuori tuntee kuntansa luottamushenkilöitä. Lisäksi hyvin moni pitää kuntien toimintaa hitaana ja arvioi muutosten tapahtuvan liian suurella viiveellä, mikä vähentää asioihin vaikuttamisen mielekkyyttä.

Halukkaimpia toimimaan valtuutettuina ovat vanhimmat tutkimuksessa mukana olleet (yli 24-vuotiaat) miehet ja pienemmissä kunnissa asuvat.

Samat ryhmät ottavat myös hanakammin kontakteja luottamushenkilöihin ja viranhaltijoihin ja ilmoittavat useammin tuntevansa kuntansa luottamushenkilöitä kuin muut.

Vähiten kiinnostuneita vaikuttamaan ja epäileväisimpiä ovat työttömät ja vähiten koulutetut sekä 18-20-vuotiaat nuoret.

Tarjolla olevat vaikuttamiskanavat ja -tavat ovat nuorten mielestä riittämättömiä eivätkä vastaa heidän tarpeitaan.

Vaikka suurempi osa nuorista pitää puolueita erilaisia kansalaisliikkeitä parempana kanavana tuoda esille asioita ja omia mielipiteitä, kansalaisliikkeiden suosio on kasvanut verrattuna vuoteen 1996. Naiset vaikuttavat usein mieluummin kansalaisliikkeissä tai ainakin tuntevat ne läheisemmiksi.

Kansanedustajia ja puolueita ei arvosteta

Yhteiskunnallisista instituutioista nuoret arvostavat edelleen vähiten kansanedustajia, puolueita sekä kuntien luottamushenkilöitä ja viranhaltijoita.

Arvostuslistan kärjessä ovat sen sijaan poliisi, puolustusvoimat sekä terveydenhuolto- ja koulutusjärjestelmät.

Vapaaehtoistoiminnassa läheisimmäksi koetaan edelleen toiminta oman elinympäristön puolesta. Sen sijaan luonnon-, ympäristön- ja eläintensuojelu ovat kadottaneet hieman mielenkiintoaan.

Niiden sijasta kiinnostusta herättävät entistä enemmän toiminta ihmisoikeuksien puolesta sekä rasismin vastainen toiminta.

Tutkimuksessa on mukana 47 kuntaa.

IA
8.9.2000

Politiikka -sivulle