Uutta rikosprosessia sovelletaan vaihtelevasti
Rikosasioiden vuonna 1997 voimaan tullutta uutta oikeudenkäyntimenettelyä sovelletaan vaihtelevasti eri käräjäoikeuksissa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän ja tuomioistuimille suunnatun kyselytutkimuksen mukaan rikosprosessista ei kuitenkaan löydy räikeitä epäkohtia.Tutkimuksessa keskityttiin erityisesti rikosjuttujen peruutuksiin, käsittelyaikoihin sekä syyttäjien ajamiin asianomistajien vahingonkorvausilmoituksiin.
Rikosasioiden peruuttaminen osoittautui melko yleiseksi. Tutkimusaineiston tapauksista peruttiin noin kolmannes. Peruutusten määrät vaihtelivat eri käräjäoikeuksissa suuresti.
Suurissa oikeuksissa juttuja peruttiin enemmän kuin pienissä esimerkiksi siksi, että niissä käsitellään enemmän laajoja ja vaikeita rikosjuttuja. Lisäksi suurilla paikkakunnilla on useammin ongelmia vastaajien tavoittamisessa.
Jopa 79 prosenttia juttujen peruutuksista johtui siitä, ettei vastaajaa oltu tavoitettu. 52 prosentissa perutuista tapauksista vastaajaa ei ollut saatu haastettua ja 27 prosenttia peruutuksista johtui vastaajan poissaolosta.
Yleisintä jutun peruminen on omaisuusrikoksissa, joista peruutettiin 38 prosenttia. Väkivaltarikoksista peruttiin 29 prosenttia ja huumausainerikoksista 31 prosenttia.
Käsittelyajoissa suuria eroja
Tutkimuksen mukaan rikosasioita käsitellään tuomioistuimissa suhteellisen nopeasti. Käsittelyaikojen keskiarvo haasteen tiedoksiannosta tuomioon oli 28 vuorokautta.
Käsittelyajoissa oli kuitenkin suuria eroja eri käräjäoikeuksien välillä. Erot eivät kuitenkaan välttämättä liittyneet oikeuksien kokoon.
Lähes kaikissa käräjäoikeuksissa oli pitkään jatkuneita juttuja. Käsittelyaikojen keskiarvoon vaikutti se, kuinka paljon näitä pitkään jatkuneita juttuja oli.
Nuorten oikeusjuttuja ei tutkimuksen mukaan käsitellä niin nopeasti kuin pitäisi. Lain mukaan alle 18-vuotiaan vastaajan jutun pääkäsittely tulisi pitää 14 vuorokauden kuluttua jutun vireilletulosta.
Vain 54 prosenttia tutkituista nuorten vastaajien jutuista käsiteltiin näin nopeasti. Näissäkin tapauksissa laissa oleva määräaika on voinut ylittyä, koska asian vireilletulon ja tiedoksiannon välillä on kulunut aikaa.
Tutkimus osoitti myös, että syyttäjien aktiivisuudessa vahingonkorvausten vaatijana oli suuria paikkakuntakohtaisia eroja. Vaihtelu ei liittynyt paikkakunnan kokoon.
Vahingonkorvausvaatimusta ei esitetty 64 prosentissa rikosasioista. Jos vaatimus esitettiin, syyttäjät ajoivat tai olivat ajamassa sitä asianomistajan mukana noin puolessa tapauksista.
Tutkimuksen perusteella oikeuspoliittinen tutkimuslaitos katsoo, että uusi rikosprosessi toimii kohtuullisesti. Merkittävät erot säännösten soveltamiskäytännöstä voivat laitoksen mukaan kuitenkin olla ongelma kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun kannalta.
STT-MH
8.9.2000
