Verkkouutiset

Sisältö
Index
Pikauutiset
Pääkirjoitus
Politiikka
Talous
Ulkomaat
Kotimaa
Kolumnit
Ajassa
Ajanviete
Päivän sää
TV-ohjelmat
Arkisto
-------------

Viikon äänestys







Talvisodan siviilisotavangit puhuvat dokumenttiteoksessa



Siviilien joutuminen sotavankeuteen on sotahistoriassa sivuutettu pääosin ohimenevillä maininnoilla. Esimerkiksi Suomussalmen siviilisotavangeista tiedetään erittäin vähän.


Sotavankeudessa itsekin olleet ovat lähes vaienneet kokemuksistaan, tunteneet ne kuin häpeänä päällään.

Valtiollisen poliisin arkiston mukaan talvisodan palautettuja siviilisotavankeja olisi ollut yhteensä 2 389, joista lapsia 1 147. Palautettujen luku ei kuitenkaan kerro vankeina olleiden koko määrää.

Vankeuden ja vankisiirtojen aikana kuoli ihmisiä, eräät jäivät vapaaehtoisesti rajan taakse. Osa vangeista vietiin kuulusteluihin, eikä heistä sen jälkeen saatu tietoja.

Esimerkiksi Suomussalmen palautetuista joutui 27 tuomituiksi maanpetoksesta. Jatkosodan jälkeen nämä tuomiot kuitenkin kumottiin.

- Hämmästyttävää on, että palautusasiakirjoista ei suomussalmelaisten kohdalla ole edes vankeina olleiden lasten nimiä. Siviilisotavankien kohdalla on vielä paljon selvittämättömiä kysymyksiä, toteaa kirjailija-toimittaja Tyyne Martikainen.

Martikainen on kirjoittanut dokumenttiteoksen Talvisodan evakot ja siviilisotavangit. Kirjassa kuvataan Suomussalmen lisäksi Petsamon, Sallan ja Kuhmon siviilisotavankien kohtaloita. Kustantajana on Feenix.


Neuvostojoukot rajan yli

Suomussalmella Juntusrannan suunnalla rajanpinnan väestö eli marraskuun viimeisenä päivänä 1939 tavanomaista arkipäivän aamua. Neuvostojoukot ylittivät silloin rajan. Hyökkäys tuli siviiliväestölle täytenä yllätyksenä.

Ruhtinaansalmen Juntusranta, Härkövaara, Murtovaara, Pirttivaara, Myllyvaara, Paukuttaja, Kuusivaara ja Kokkoniemi jäivät vihollisen jalkoihin. Kylien ihmiset elivät miehitysvallan hallinnon ja valvonnan alaisina kylissään ja kodeissaan helmikuuhun asti.

Raatteen motitusten jälkeen venäläiset joutuivat perääntymään. Lähes 400:lle miehitetyn alueen kyläläiselle tuli kiireellinen lähtö Uhtuan taakse, noin 300 kilometrin päässä olevalle Kintismän sotavankileirille.

Martikainen on kirjassaan haastatellut noin 70:tä henkilöä, jotka ovat asuneet joko miehitetyllä alueella tai Kintismän vankileirillä. Suurin osa heistä oli silloin lapsia.


Vilma, sotavanki

- Kintismän parakissa oli pilttuut tai niin kuin siankarsinat. Niissä asuttiin. Pakkanen oli kova, parakki kylmä. Karsinoissa pidettiin tulet.

- Kamiinoissa pidettiin tulet läpi yön. Naiset sahasivat halkoja kamiinaa varten (miehet olivat tukkityömaalla). Samat vaatteet yötä päivää päällä, Täitä oli miesten parrassakin...

Ihmiset nälkiintyivät. Oli kaikenlaista sairautta, Muutamat otettiin Jyskyjärven sairaalaan, jossa heitä kuoli.

Vilma muistaa kaksi vanhaa miestä, Oskari Juntusen ja Paavo Juntusen, vanhoja ukkeja. He kuolivat nälkään. Kaksi alle vuoden vanhaa vauvaa kuoli. Kaksi- ja kolmevuotiaita kuoli.

Vilma muistaa ikäisensä Anni Mikkosen, 11-12-vuotiaan tytön, joka kuoli kämppään. Kaikkiaan siellä kuoli 12-14 henkilöä.
- Nälkään lapset kuoli, ei ollut maitoa, ei voita. Kuihtuivat pois.


Tutkimus odottaa tekijäänsä

Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastajan virasta eläkkeellä oleva Tyyne Martikainen katsoo, että nyt laadittu dokumentti tarjoutuu lähtökohdaksi Ruhtinaansalmen siviilien näkökulmasta tapahtuvalle yksityiskohtaisemmalle tutkimukselle.

- Käyttöön tulisi saada Venäjän puolen dokumentti- ja arkistotiedot sekä siellä tehdyt selvitykset ja tutkimukset. Jokainen ihminen on laulun ansainnut ja kertomuksen arvoinen. Historiallinen tutkimus odottaa tekijäänsä.

STT-IA
8.9.2000


Ajassa -sivulle