Talvisodan siviilisotavangit puhuvat dokumenttiteoksessa
Siviilien joutuminen sotavankeuteen on sotahistoriassa sivuutettu pääosin ohimenevillä maininnoilla. Esimerkiksi Suomussalmen siviilisotavangeista tiedetään erittäin vähän.
Sotavankeudessa itsekin olleet ovat lähes vaienneet kokemuksistaan, tunteneet ne kuin häpeänä päällään.
Valtiollisen poliisin arkiston mukaan talvisodan palautettuja
siviilisotavankeja olisi ollut yhteensä 2 389, joista lapsia 1 147.
Palautettujen luku ei kuitenkaan kerro vankeina olleiden koko
määrää.
Vankeuden ja vankisiirtojen aikana kuoli ihmisiä, eräät jäivät
vapaaehtoisesti rajan taakse. Osa vangeista vietiin
kuulusteluihin, eikä heistä sen jälkeen saatu tietoja.
Esimerkiksi Suomussalmen palautetuista joutui 27 tuomituiksi
maanpetoksesta. Jatkosodan jälkeen nämä tuomiot kuitenkin
kumottiin.
- Hämmästyttävää on, että palautusasiakirjoista ei
suomussalmelaisten kohdalla ole edes vankeina olleiden lasten
nimiä. Siviilisotavankien kohdalla on vielä paljon
selvittämättömiä kysymyksiä, toteaa kirjailija-toimittaja Tyyne
Martikainen.
Martikainen on kirjoittanut dokumenttiteoksen Talvisodan
evakot ja siviilisotavangit. Kirjassa kuvataan Suomussalmen
lisäksi Petsamon, Sallan ja Kuhmon siviilisotavankien kohtaloita.
Kustantajana on Feenix.
Neuvostojoukot rajan yli
Suomussalmella Juntusrannan suunnalla rajanpinnan väestö eli
marraskuun viimeisenä päivänä 1939 tavanomaista arkipäivän
aamua. Neuvostojoukot ylittivät silloin rajan. Hyökkäys tuli
siviiliväestölle täytenä yllätyksenä.
Ruhtinaansalmen Juntusranta, Härkövaara, Murtovaara,
Pirttivaara, Myllyvaara, Paukuttaja, Kuusivaara ja Kokkoniemi
jäivät vihollisen jalkoihin. Kylien ihmiset elivät miehitysvallan
hallinnon ja valvonnan alaisina kylissään ja kodeissaan
helmikuuhun asti.
Raatteen motitusten jälkeen venäläiset joutuivat
perääntymään. Lähes 400:lle miehitetyn alueen kyläläiselle tuli
kiireellinen lähtö Uhtuan taakse, noin 300 kilometrin päässä
olevalle Kintismän sotavankileirille.
Martikainen on kirjassaan haastatellut noin 70:tä henkilöä,
jotka ovat asuneet joko miehitetyllä alueella tai Kintismän
vankileirillä. Suurin osa heistä oli silloin lapsia.
Vilma, sotavanki
- Kintismän parakissa oli pilttuut tai niin kuin siankarsinat.
Niissä asuttiin. Pakkanen oli kova, parakki kylmä. Karsinoissa
pidettiin tulet.
- Kamiinoissa pidettiin tulet läpi yön. Naiset
sahasivat halkoja kamiinaa varten (miehet olivat
tukkityömaalla). Samat vaatteet yötä päivää päällä, Täitä oli
miesten parrassakin...
Ihmiset nälkiintyivät. Oli kaikenlaista sairautta, Muutamat
otettiin Jyskyjärven sairaalaan, jossa heitä kuoli.
Vilma muistaa
kaksi vanhaa miestä, Oskari Juntusen ja Paavo Juntusen,
vanhoja ukkeja. He kuolivat nälkään. Kaksi alle vuoden vanhaa
vauvaa kuoli. Kaksi- ja kolmevuotiaita kuoli.
Vilma muistaa
ikäisensä Anni Mikkosen, 11-12-vuotiaan tytön, joka kuoli
kämppään. Kaikkiaan siellä kuoli 12-14 henkilöä.
- Nälkään
lapset kuoli, ei ollut maitoa, ei voita. Kuihtuivat pois.
Tutkimus odottaa tekijäänsä
Sosiaali- ja terveysministeriön ylitarkastajan virasta eläkkeellä
oleva Tyyne Martikainen katsoo, että nyt laadittu dokumentti
tarjoutuu lähtökohdaksi Ruhtinaansalmen siviilien näkökulmasta
tapahtuvalle yksityiskohtaisemmalle tutkimukselle.
- Käyttöön tulisi saada Venäjän puolen dokumentti- ja
arkistotiedot sekä siellä tehdyt selvitykset ja tutkimukset.
Jokainen ihminen on laulun ansainnut ja kertomuksen arvoinen.
Historiallinen tutkimus odottaa tekijäänsä.
STT-IA
8.9.2000
Ajassa -sivulle
|